Sivu 1/1

Tunteiden hyväksyminen avain onneen?

ViestiLähetetty: 15.08.2017 21:20
Kirjoittaja vibeke
Satuin lukemaan blogitekstin, jossa kirjoitettiin:
Pohdintani sai vahvistusta, kun tielleni osui toinen mielenkiintoinen nettiartikkeli - tällä kertaa Toronton yliopiston psykologian professori Brett Fordin haastattelu, jossa käsitellään niin ikään positiivisen ajattelun varjopuolia. Fordin mukaan psykologiset tutkimukset ovat nimittäin osoittaneet negatiivisten tunteiden hyväksymisen olevan hedelmällisin tapa mielenrauhan saavuttamiseen. Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että emme yritä muuttaa ajatteluamme tai tunteitamme, vaan otamme omat emootiomme vastaan sellaisina kuin ne ovat. Toisin sanoen avain positiiviseen ajatteluun olisikin negatiivisten ajatusten hyväksymisessä osaksi elämää.

Ford neuvoo ihmisiä kuuntelemaan ja huomioimaan omaa sisäistä tilaansa, mutta olemaan silti tuomitsematta sitä, mitä meissä tapahtuu. Sisäinen maailmamme ansaitsee tulla noteeratuksi, sillä ilmeisesti tämänkaltaisella tietoisella hyväksynnällä on saavutettu selkeämpiä tuloksia kuin esimerkiksi niillä mindfulnessin sateenvarjon alle lankeavilla tekniikoilla, joissa tuntemukset jätetään huomiotta tai annetaan virrata tietoisesti ohi ilman reaktioita. Ford kuitenkin korostaa myös negatiivisten emootioiden käsittelyn kontekstisidonnaisuutta, sillä ihan kaikkea ei kannata hyväksyä. Esimerkkinä hän käyttää kuolemaa.

Fordin mukaan meidän on tultava sinuiksi kuoleman vääjäämättömyyden ja lopullisuuden kanssa, sen aiheuttamasta ahdistuksesta huolimatta, sillä tätä kiertokulkua me emme voi muuttaa. Sen sijaan esimerkiksi epäreilua kohtelua työpaikalla tai ihmissuhteissa ei pidä sivuuttaa, mikäli voimme tehdä asialle jotain. Negatiivisten tunteiden hyväksymisessä on kyse siitä, että ikäviä asioita tapahtuu jatkuvasti meistä riippumatta, joten niiden kieltäminen johtaa sisäiseen ristiriitaan ja heikentää kykyämme kohdata elämän realiteetit. Synkkien ajatusten pakoilu aiheuttaa todennäköisesti vain suurempaa stressiä, siinä missä tunteiden hyväksyminen taas vapauttaa energiaa - joko asioiden ratkaisemiseen tai sen sietämiseen, mitä emme voi muuttaa.

Siinäpä pala purtavaksi sekä minulle että Kondolle. Etsiessäni Konmarin johdolla iloa ja positiivista virettä elämään, olen saattanut huomaamattani ajaa itseäni entistä suurempaan ahdinkoon, sillä vastoinkäymisiä tai ikäviä fiiliksiä ei tarvitse kääntää voitoksi - riittää, että hyväksymme ne osaksi elämää.


Blogissa viitattu artikkeli: Accepting your darkest emotions is the key to psychological health https://qz.com/1034450/accepting-your-d ... al-health/

Törmäsin samaan aihepiiriin toisaallakin. Luen psykoterapeutti Katja Myllyviidan kirjaa "Tunne tunteesi", jota HS kuvailee näin:
Psykoterapeutti Katja Myllyviita on havainnut työssään, että masennus alkaa helpottaa, kun ihminen oppii tunnistamaan ja hyväksymään itsessään erilaisia epämiellyttäviä tunteita. Ahdistus puolestaan vähenee, kun tunteitaan oppii säätelemään.

Myllyviidan kirjan Tunne tunteesi (Duodecim, 2016) tarkoituksena on auttaa lukijaa tunnistamaan tunteisiin liittyviä vaikeuksia, kohtaamaan hankaliksi koettuja tunteita ja hyödyntämään tunteiden tarkoituksenmukaisuutta omassa elämässä, ihmissuhteissa ja itselle tärkeiden asioiden edistämisessä.

Kirjan sisältämät harjoitukset auttavat rauhoittumaan ja säätelemään tunteitasi.

Myllyviidan mukaan tunteet tarjoavat tärkeää tietoa, joka auttavat meitä tekemään päätöksiä ja toimimaan tehokkaasti. Siksi on hyödyllistä tunnistaa ja säädellä omia tunteita.

Kun oppii käsittelemään tunteita, löytää omat arvonsa ja mielekästä sisältöä elämään, kirja tähdentää. Samalla ihminen edistää terveyttään ja saa mahdollisuuden parantaa ihmissuhteitaan.

Re: Tunteiden hyväksyminen avain onneen?

ViestiLähetetty: 16.08.2017 12:12
Kirjoittaja Psykopatologia
Ei ehkä onneen, per se, mutta ainakin tasapainoisuuteen.

Re: Tunteiden hyväksyminen avain onneen?

ViestiLähetetty: 17.08.2017 22:22
Kirjoittaja Sievä Sigismund
Miten tunteiden hyväksyminen tapahtuu?

Re: Tunteiden hyväksyminen avain onneen?

ViestiLähetetty: 27.08.2017 19:06
Kirjoittaja Alive
Eri asia on jatkuva negaatioiden miettiminen ja murheiden pyörittely, en usko että minua auttaa se, että hyväksyn jatkuvasti päässä toistuvat kielteiset ajatukset ja tunteet. Minua auttanut on juuri se, että mietiskelyllä olen saanut vähän niitä synkkiä fiiliksiä valoisemmiksi. Mutta jo järkihän sen sanoo, että itsensä olisi hyvä hyväksyä ihan kaikkine puolineen, eli terve itsensä rakastaminen auttaa voimaan paremmin, näin ainakin minulla. Esim. Päässäni on ajatus siitä, että vihaan itseäni, ajatus toistuu ja tuottaa tunteen, joka on paha, ahdistunut jne. Minun ei tule hyväksyä sitä, että oloni on toistuvasti ja ilman syytä huono,kun minua voisi auttaa se, että opettelen ajattelemaan itsestäni toisin.

Re: Tunteiden hyväksyminen avain onneen?

ViestiLähetetty: 27.08.2017 19:26
Kirjoittaja Alive
Eikös mindfulnessissa juuri pyritä siihen, ettei ajatuksia tai tunteita tuomita, vai olenko käsittänyt väärin?

Re: Tunteiden hyväksyminen avain onneen?

ViestiLähetetty: 28.08.2017 13:28
Kirjoittaja Rane
En ymmärrä näitä juttuja ollenkaan.

Re: Tunteiden hyväksyminen avain onneen?

ViestiLähetetty: 28.08.2017 14:14
Kirjoittaja vibeke
Se kirja, Tunne tunteesi, vaikutti oikein hyvältä. En ole hyvä selostamaan, mutta pari juttua:
- Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen. Auttaa säätelemään tunteita ja ottamaan niihin etäisyyttä.
- Tunteiden kohtaaminen. Tunne voi olla epämiellyttävä, mutta jos lisäksi yrittää vältellä sitä, aiheuttaa itselleen tarpeetonta lisäkärsimystä.

Re: Tunteiden hyväksyminen avain onneen?

ViestiLähetetty: 28.08.2017 15:21
Kirjoittaja Rane
Olen minäkin noita opuksia selannut ja teoriassa ihan niin kuin ok, mutta käytännössä pihalla kuin lumiukko.

Re: Tunteiden hyväksyminen avain onneen?

ViestiLähetetty: 30.08.2017 12:24
Kirjoittaja Hilppa
Teoria on ehkä vähän etääntynyt käytännöstä. On vaikea mieltää jokin filosofiaan pohjautuva teoria ja soveltaa sitä omaan kokemukseensa ja olemiseensa. Itselläni ehkä jooga on ajan oloon tuonut jonkinlaista otetta noihin käsitteisiin, mutta se on vain ollut käytännön olotilan ja joogan liikkeiden harjoittamista vuodesta toiseen. Saman toistoa vuodesta toiseen. Monesti tuntuu aivan pöhköltä ajankäytöltä ja oman kehon kiusaamiseltakin harjoitus, mutta jälkeenpäin se kuitenkin palkitsee. Joillekin saman tunteen voi tuoda soittaminen, hyvän elokuvan katsominen tai neuletyön hypnoottinen uurastaminen.