Psykopatologia.munfoorumi.com

Iltalehden haastatteleman lähisukulaisen mukaan Helsingin keskustassa tapahtuneesta yliajosta epäillyllä 51-vuotiaalla miehellä on ollut pitkään vakavia mielenterveysongelmia. Sukulaiset ovat yrittäneet kaikkensa, että vakavasti sairas mies saisi ongelmiinsa asianmukaista hoitoa.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/2017072 ... 7_u0.shtml

Onko pakkohoitopykälät jo liian lepsuja?

Jotta 'pakkohoitopykälien lepsuutta' voidaan arvioida, niistä varmaan pitäisi tietää jotakin. Joten ei muuta kuin lukemaan lakia, mielenterveyslakia:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116#L2

Mielenterveyslain toinen luku, pykälät 8 - 14 sisältävät tahdosta riippumattomaan hoitoon liittyvät lainkohdat. Toisen luvun otsikkona on Hoito tahdosta riippumatta.

Minä en ole lainoppinut, en ymmärrä lakiteksejä.

Tuskin tarvitsee olla lainoppinut ymmärtääkseen, ettei ole olemassa 'pakkohoitopykäliä', ja ettei tahdosta riippumattoman hoidon lakipykälissä ole kysymys 'lepsuudesta' tai sen vastakohdasta (tiukkuudesta/ankaruudesta?).

Ei ihmisiä suljeta tahdosta riippumattomaan sairaalahoitoon, jos heidän sairautensa (tai häiriöisyytensä) ei edellytä sairaalassa hoitamista.

Tässä tapauksessa olisi pitänyt sulkea tai oikeastaan pitää hoidossa eikä päästää törttöilemään.

Mikä on lääkäreiden / kallonkutistajien vastuu?

https://pt-media.org/2017/07/29/helsing ... ppola/amp/

Millä perusteella henkilöä olisi pidetty tahdosta riippumattomassa sairaalahoidossa, joka kenties ei olisi hoitanut hänen psyykkistä häiriöisyyttään millään lailla?
Ilmeisesti ei tiedetä, että hänellä olisi mielisairaus, joten voidaan olettaa hänen mt-ongelmiensa olevan jotakin muuta kuin psykiatrista ja sairaalahoitoa vaativaa mielisairautta. Läheskään kaikki mt-ongelmaiset ihmiset eivät ole hoidettavissa; eivät tahdosta riippumattomasti, eivätkä muutenkaan. Psykiatristen sairaaloiden ei ole tarkoitus toimia eristyslaitoksina, vaan nimenomaan sairaaloina, joissa hoidetaan psykiatrisia sairauksia.

Psykiatrit kantavat vastuuta resurssien puitteissa: ei heillä ole oikeutta säilöä sairaaloihin ihmisiä, jotka eivät hyödy sairaalahoidosta. Oikeuspsykiatriset sairaalat ovat toinen juttu, mutta niihin päästään/joudutaan vasta kun on ensin tapahtunut jotakin rikollista. Ja niihinkin vain siinä tapauksessa, että rikoksen tekemisen on osoitettu johtuneen henkilön sairaasta mielestä.

Lönnrotinkadun yliajossa ei taida olla tietoa, onko muista ihmisistä piittaamaton käyttäytyminen henkilön sairaan mielen aiheuttamaa.

Et näköjään lue viestejä etkä tarjottuja linkkejä, vaan höpöät omiasi.

Lähisukulaisen mukaan mies on ollut sairaalahoidossa yhteensä kolmisenkymmentä kertaa. Miehen tuorein visiitti päättyi noin kuukausi sitten. Pian sen jälkeen mies osti yliajossa käytetyn Jaguarin.

- Poliisi mittaa jarrutusjälkiä jossain Lönnrotinkadulla, vaikka oikeasti heidän pitäisi selvittää tämän sairaalan toimintaa ja sitä, miten yhteiskunnalle selkeästi vaarallinen henkilö voidaan päästää vapaaksi, lähisukulainen sanoo.

Tilanne on sukulaisille raskas. Miehen sukulaiset ovat yrittäneet kaikkensa, että mies saisi ongelmiinsa asianmukaista hoitoa.

Iltalehden haastattelema lähisukulainen kertoo olleensa yhteydessä muiden muassa sisäministeri Paula Risikkoon (kok) ja kansanedustaja Kari Tolvaseen (kok), joka on siviiliammatiltaan poliisi.

Vastausta ei ole kuulunut.

- Olemme yrittäneet kaikkemme, mutta mitään ei ole tapahtunut. Peräänkuuluttaisin vähän myös poliittista vastuuta. Tämä kun ei ole varmasti ainoa tapaus laatuaan Suomessa, lähisukulainen sanoo.

Lähisukulainen kertoo olleensa yhteydessä myös poliisiin viimeisten kahden kolmen vuoden aikana. Viestejä on lähtenyt eri poliisiviranomaisten suuntaan useita.

- Tämä sairaalakierre on kestänyt 30 vuotta. Tuntuu järjettömältä, että tällainen ihminen päästetään vapaaksi. Pitää tapahtua yhden ihmisen kuolema ennen kuin jotain tapahtuu. Se on mielestäni täysin vastuutonta.

- Hänellä on moraalikoodi olemassa, mutta hän ei ymmärrä lakia samalla tavalla kuin normaali ihminen. Hän on omasta mielestään lain yläpuolella ja saa tehdä mitä haluaa. Kaikki on aina muiden vika, lähisukulainen sanoo.

Eikös tuo kuvaus sopisi myös esim. sisäministeri Risikkoon?

Yhden tapauksen tiedän... eräs juutalainen skitsofreenikko, jolla on vyöllä lukuisia raiskauksia ja lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Vankilassa ei ole ollut koskaan. Lyhyitä hoitojaksoja...

Sigismund, en höpötä omiani. Jos miehen muista ihmisistä piittaamaton käyttäytyminen on vaikean persoonallisuushäiriön aiheuttamaa, se ei ehkä ole hoidettavissa millään lailla - eikä ainakaan sairaalassa. Miehen lähisukulaisen mukaan miehellä on jokin psykiatrinen diagnoosi, muttei julkisuudessa ole kerrottu mikä se diagnoosi on.

Ei Suomessa ole vaikeasti persoonallisuushäiriöisille ihmisille paikkaa, johon heidät voitaisiin sulkea, ja etenkään ei voida sulkea ihmisen omasta tahdosta riippumattomasti. Niinpä sellaiset henkilöt, jos piittaamattomuutensa vuoksi ovat muille ihmisille vaarallisia, päätyvät usein vankilaan tehtyään jonkin riittävän raskaan rikoksen.
Arvailen lukemani perusteella, että käyttäytymisen taustalla saattaisi olla persoonallisuushäiriöisyys. Arvailen myös, että miehen läheiset eivät ehkä tiedä, miten vakavasta mt-ongelmasta on kyse, ja ennen kaikkea miten toivoton hoidettava se on psykiatrian kannalta. Kenties ei yksinkertaisesti ole hoitamiskeinoja, eikä mitään ole tehtävissä, vaikka omaiset miten vaatisivat ja peräänkuuluttaisivat 'asianmukaista hoitoa'.

Iltalehden haastatteleman lähisukulaisen mukaan Helsingin keskustassa tapahtunut yliajo ei tullut yliajosta epäillyn 51-vuotiaan miehen sukulaisille yllätyksenä. Päinvastoin.
- Tämä oli meille ihan selvää, että näin tulee vielä tapahtumaan. Joku menettää vielä henkensä ennen kuin tämä ihminen pistetään lopullisesti telkien taakse, lähisukulainen sanoo.

Lähisukulaisen mukaan mies on tehnyt vakavia rikoksia aikaisemminkin. Miehellä on tilillään muun muassa tuhopoltto, josta hänet tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla olevana.
- Kaikista muista hommista hän on päässyt kuin koira veräjästä. Pari kuukautta sairaalassa ja vapaaksi, lähisukulainen sanoo.

2000-luvun alkupuolella tapahtunut tuhopoltto vei miehen useammaksi vuodeksi sairaalaan.

Lähisukulaisen mukaan mies on sairas, mutta ei kuitenkaan mikään pikkurikollinen.
- Hänellä on moraalikoodi olemassa, mutta hän ei ymmärrä lakia samalla tavalla kuin normaali ihminen. Hän on omasta mielestään lain yläpuolella ja saa tehdä mitä haluaa. Kaikki on aina muiden vika, lähisukulainen sanoo.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/2017072 ... 7_u0.shtml

Lähisukulaisten hämmennys näkyy mielestäni hyvin siinä, että toisaalta he vaativat 'asianmukaista hoitoa' ja toisaalta 'lopullista telkien taakse panemista'. Tyypillinen tilanne vaikeasti persoonallisuushäiriöisen ihmisen läheisille, jotka yrittävät käsittää, mistä ihmeestä on kysymys henkilön ollessa toisaalta sairas ja toisaalta rikollisuuteen asti epäsosiaalinen ja muista ihmisistä piittaamaton. Vaikea persoonallisuushäiriöisyys on oikeasti vakava (myös yhteiskunnallinen) ongelma, joka ei ole ratkaistavissa eikä häiriöinen henkilö ole hoidettavissa millään lailla.
Jos kyseinen henkilö olisi nykyisin parikymppinen, oltaisiin viisaampia ja häntä pystyttäisiin myös auttamaan, mutta yli viisikymppisen kohdalla asia on toinen. Läheisille voi olla kova paikka yrittää ymmärtää, ettei heidän sukulaisensa ole hoidettavissa; ei, vaikka hänelle miten yritettäisiin hankkia 'asianmukaista hoitoa'.

Mirri kirjoitti:Ei Suomessa ole vaikeasti persoonallisuushäiriöisille ihmisille paikkaa, johon heidät voitaisiin sulkea, ja etenkään ei voida sulkea ihmisen omasta tahdosta riippumattomasti. Niinpä sellaiset henkilöt, jos piittaamattomuutensa vuoksi ovat muille ihmisille vaarallisia, päätyvät usein vankilaan tehtyään jonkin riittävän raskaan rikoksen.
Arvailen lukemani perusteella, että käyttäytymisen taustalla saattaisi olla persoonallisuushäiriöisyys. Arvailen myös, että miehen läheiset eivät ehkä tiedä, miten vakavasta mt-ongelmasta on kyse, ja ennen kaikkea miten toivoton hoidettava se on psykiatrian kannalta. Kenties ei yksinkertaisesti ole hoitamiskeinoja, eikä mitään ole tehtävissä, vaikka omaiset miten vaatisivat ja peräänkuuluttaisivat 'asianmukaista hoitoa'.

Tuskinpa kyse on pelkästä persoonallisuushäiriöstä, koska oikeudenkäynnissä on todettu miehen toimineen "ymmärrystä vailla". Mies on siis ollut harhainen, psykoottinen rikokset tehdessään. Jos kyse olisi ollut pelkästään persoonallisuushäiriöstä, oltaisiin todettu, että mies toimi joko "täydessä ymmärryksessä", tai "vailla täyttä ymmärrystä" ja hän olisi suorittanut tuomionsa vankilassa. Persoonallisuushäiriö itsessään ei riitä tuomion suorittamiseen mielisairaalassa.

Mirri kirjoitti:Lähisukulaisten hämmennys näkyy mielestäni hyvin siinä, että toisaalta he vaativat 'asianmukaista hoitoa' ja toisaalta 'lopullista telkien taakse panemista'. Tyypillinen tilanne vaikeasti persoonallisuushäiriöisen ihmisen läheisille, jotka yrittävät käsittää, mistä ihmeestä on kysymys henkilön ollessa toisaalta sairas ja toisaalta rikollisuuteen asti epäsosiaalinen ja muista ihmisistä piittaamaton. Vaikea persoonallisuushäiriöisyys on oikeasti vakava (myös yhteiskunnallinen) ongelma, joka ei ole ratkaistavissa eikä häiriöinen henkilö ole hoidettavissa millään lailla.
Jos kyseinen henkilö olisi nykyisin parikymppinen, oltaisiin viisaampia ja häntä pystyttäisiin myös auttamaan, mutta yli viisikymppisen kohdalla asia on toinen. Läheisille voi olla kova paikka yrittää ymmärtää, ettei heidän sukulaisensa ole hoidettavissa; ei, vaikka hänelle miten yritettäisiin hankkia 'asianmukaista hoitoa'.

Kuten todettua, rajatiloja on 10% väestöstä. Nämä aiheuttavat yhteiskunnalle monitasoisia ongelmia, eikä ongelmaan ole tällä hetkellä ratkaisua. Tilanne on vieläpä sellainen, että nämä persoonallisuushäiriöiset aika pitkälti päättävät, mitä tässä yhteiskunnassa tehdään ja kuka tekee.
Kollektiivinen kieltäminen, torjuminen ja erinäinen silmien ummistaminen moraalittomalta käyttäytymiseltä on ongelma. Asioita vaikeuttaa sekin, että persoonallisuushäiriöinen toimii vieläpä yleenä pinnallisen moraalisesti. Persoonallisuushäiriöinen on se ahkera työssäkäyvä, joka haukkuu kuolemansairaat pystyyn, koska nämä eivät käy töissä ja hän elättää heidän perseilyn. Hän ei tietenkään hyväksy näiden sairaiden sairautta, vaan väittää heidän olevan "vaarallisia mielisairaita" ja uhka itselleen ja muille ahkerille työssäkäyville.
Persoonallisuushäiriöisille on aina olemassa tuki myös poliittisella tasolla. Kokoomus tukee "ahkeraa työssäkäyvää" ja Vihreä Liitto tukee avointa seksiä harrastavaa itsenäistä naista(aviomiestään kymmenien narkomaanien kanssa pettävää naista).

Psykiatria ei kykene erottamaan kuka on vaarallinen tai vaarallisessa tilassa. Se olisi kuitenkin tärkeimmästä päästä psykiatrian tehtäviä.

Taannoin esitettiin telkkarissa koe, jossa psykologian ammattilaisten piti erottaa psyykkisesti sairaat terveiden joukosta havainnoimalla heidän toimintaansa. Pieleen meni.

Aika heikoissa kantimissa on mielen sairauksien hoito edelleen.

Ilmeisesti "täyttä ymmärrystä vailla" eli vain alentuneesti syyntakainen; ei "ymmärrystä vailla" (eli psykoottinen yms.).

ritalin kirjoitti:Tuskinpa kyse on pelkästä persoonallisuushäiriöstä, koska oikeudenkäynnissä on todettu miehen toimineen "ymmärrystä vailla". Mies on siis ollut harhainen, psykoottinen rikokset tehdessään. Jos kyse olisi ollut pelkästään persoonallisuushäiriöstä, oltaisiin todettu, että mies toimi joko "täydessä ymmärryksessä", tai "vailla täyttä ymmärrystä" ja hän olisi suorittanut tuomionsa vankilassa. Persoonallisuushäiriö itsessään ei riitä tuomion suorittamiseen mielisairaalassa.

Hyvin voi olla, että henkilö on sekä mielisairas että vaikeasti persoonallisuushäiriöinen.
Tämänkertaisen rikoksen osalta hänen käyttäytymisensä näin maallikkoymmärryksellä arvioiden on ennemmin persoonallisuushäiriöisyyden kuin psykoosin aiheuttamaa. Lisäksi sitten se, että tietynlainen vaikea persoonallisuushäiriö voi oireilla myös ajoittaisena todellisuudentajun pettämisenä.

(13:37)
Psykiatrinen vankisairaala on yksi paikka, jossa tuomio voidaan suorittaa.
Mahtavatko lähisukulaisetkaan tietää, millaisessa mielisairaalakierteessä henkilö on ollut; ainakaan julkisuudessa ei ole kerrottu, onko häntä aiempien tuomioidensa jälkeen hoidettu/pidetty tavallisessa psykiatrisessa sairaalassa vai psykiatrisessa vankisairaalassa.

Sievä Sigismund kirjoitti:Psykiatria ei kykene erottamaan kuka on vaarallinen tai vaarallisessa tilassa. Se olisi kuitenkin tärkeimmästä päästä psykiatrian tehtäviä.
Taannoin esitettiin telkkarissa koe, jossa psykologian ammattilaisten piti erottaa psyykkisesti sairaat terveiden joukosta havainnoimalla heidän toimintaansa. Pieleen meni.
Aika heikoissa kantimissa on mielen sairauksien hoito edelleen.

Psykiatria kyllä tietää, että tietynlaiset persoonallisuuden häiriöt aiheuttavat vaarallista tai riskialtista käyttäytymistä. Juuri ne häiriöisyyden muodot ovat sikäli erittäin vakavia, ettei niitä pystytä korjaamaan tai parantamaan, vaikka miten haluttaisiin.

Mitä ehdottaisit, että yhteiskunta (psykiatrian keinoin?) tekisi tällaisille persoonallisuushäiriöisille ihmisille, jotka ovat käyttäytymiseltään ja reaktioiltaan riskialttiita?

Persoonallisuushäiriö sinänsä ei tee ihmisestä vaarallista.

Vaaralliset tapaukset pitäisi tietysti saada hoidon piiriin. Sekavuustilassa tehty henkirikos on hirveä shokki tekijälle itselleenkin, kun hän toipuu sen verran, että alkaa ymmärtää tekonsa.

Kaikille osapuolille olisi parempi, että ko. henkilö olisi hoidossa ennenkuin tekee mitään peruuttamatonta.

Totta kai vaaralliset tapaukset pitäisi saada hoidon piiriin. Mutta miten se asia käytännössä toteutetaan, siinä pulma. Etenkin, kun ei välttämättä ole mitään sivistyneen yhteiskunnan hyväksymää hoitokeinoa, jolla nämä vaaralliset tapaukset olisi hoidettavissa vaarattomiksi.
Ei kai vaikeasti persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä voida laittaa eliniäkseen psykiatriseen hoitolaitokseen varmuuden vuoksi - siltä varalta, että mahdollisesti jossakin elämänsä vaiheessa tekevät henkirikoksen? Ei millään pystytä etukäteen ennustamaan, kuka on vaarallinen ja kuka ei; sen asian arvioinnissa ei auta diagnosoinnit eikä välttämättä edes henkilön rikostausta.

Minusta tässä tapauksessa ei ole kyse pelkästä persoonallisuushäiriöstä. Sitäkin voi olla, mutta mielestäni on muutakin esim. psykoottisuutta tai muuta sekavuutta.

Alkoholilla oli osuutta asiaan, kuten vanha sanonta kuuluu. Yliajaja oli juovuksissa.
Ei taideta tietää, aiheuttiko rattijuopumuksen mielisairaus, vaikea persoonallisuushäiriö, vai molemmat. Jos henkilöllä on ongelmia impulsiivisuuden ja aggressiivisuuden kanssa, alkoholi tuskin ainakaan lievittää ongelmia. Mutta ei alkoholin käytönkään takia ole tapana sulkea ihmisiä jonnekin säilöön, jotteivät olisi muille vaaraksi. Sen sijaan ajatellaan, että aikuinen ihminen on itse vastuussa alkoholinkäytöstään, ja myös rattijuopumuksestaan.

Toistaiseksi en hakemallakaan löydä tapauksesta asioita, joiden perusteella voitaisiin vierittää vastuu aikuisen ihmisen tekemisistä psykiatrialle tai psykiatreille. Tai yhteiskunnalle. Ennemminkin näyttää juuri sellaiselta surulliselta tapaukselta, jolle ei mahdeta mitään - ei ainakaan psykiatrian voimin. Ihan senkin vuoksi, että henkilö on jo kovin vanha hyötyäkseen nykytietämyksen mukaisista ja tehokkaina pidetyistä vaikeiden persoonallisuushäiriöiden psykoterapioista. Häntä olisi pitänyt osata auttaa joskus 80-luvulla ja jo ennen sitä, vaan silloin ei yksinkertaisesti osattu. Silloin ajateltiin, että luonnevikainen mikä luonnevikainen, minkäs sille mahtaa.

Voihan olla, että jossakin vaiheessa tulee esille jotakin selkeää, vaikkapa hoidotta jätetty akuutti psykoosi, josta voisi päätellä hoitotahojen lyöneen jotakin laimin tai jättäneen jotakin oleellista tekemättä. Ja joka osoittaa henkilön toimineen 'sekopäisenä' muutenkin kuin päihteen vaikutuksesta.

Kuukausi sitten päässyt mielisairaalasta. Omaisilla ainakin oli ollut selvä näkemys, että tällainen tapaus sattuu ellei miestä pidetä hoidossa.

Lehtitietojen mukaan lähisukulaisilla. Voidaan olettaa, että heille ei ole kerrottu miehen psyykkisestä tilasta tai psykiatrisista diagnooseista yhtään mitään, vaan he ovat arvailujen varassa, ja seuranneet miehen elämää sivusta tietämättä mistä on kyse. Niinpä heille kenties ei ole sanottu sitäkään, jos mies häiriöisyyksineen on hoitokeinojen ulottumattomissa.

Psykiatrisissa vankisairaaloissa ei hoideta eikä säilytetä muita kuin vankeja; vapautuminen ja tuomion päättyminen tarkoittaa tietysti pääsyä pois myös sairaalasta. Ennen tätä yliajoa rikokset ilmeisesti eivät ole olleet niin rankkoja, että ne 'oikeuttaisivat' elinikäiseen tai määräämättömän pitkäaikaiseen hoitoon oikeuspsykiatrisessa sairaalassa. Eikä henkilö ilmeisesti ole ollut sillä tavoin sairas, että hän tarvitsisi akuuttien psykiatristen sairauksien hoitoon tarkoitettua erikoissairaalahoitoa.

Sitä paitsi ei kai sekään oikein hyvä olisi, että ihmisiä suljettaisiin eliniäkseen sairaaloihin tai muihin laitoksiin sillä perusteella, että sukulaiset uskovat/sanovat heidän olevan vaarallisia. Nykyisin ei onneksi riitä 'pakkohoitoon' joutumiseen se, että läheisten mielestä henkilö pitäisi sulkea jonnekin. Sukulaiset saattavat erehtyä arvioissaan; he voivat olla jopa väärässä.
Ja vielä: jos lähisukulainen puhuu julkisuudessa telkien taakse laittamisesta, voidaan arvella hänen olevan henkilölle aika etäinen lähisukulainen. Pääsääntöisesti kai psykiatristen potilaiden läheiset eivät halua läheisiään telkien taakse - ei sittenkään, vaikka läheinen olisi vaikeasti persoonallisuushäiriöinen.