Tunsin joitain vuosia sitten erään naisen, jonka arvelen kokemusteni perusteella olleen joko huomionhakuinen, tai sosiopaattinen. Hänellä oli vahvoina sekä huomionhakuisia piirteitä, että anti-sosiaalisia piirteitä.
Nainen sai julkisen puolen psykiatriasta diagnoosiksi "epävakaa persoonallisuushäiriö". Koska olen itse seurustellut kahden epävakaan naisen kanssa ja minulla on aika selvä käsitys ks. häiriöstä ja toisaalta tunnen tämän diagnoosin saaneen naisen pääkopan, kuin omat taskuni, niin en kyllä hyvällä tahdollakaan pysty näkemään tätä naista epävakaan persoonallisuushäiriön omaavana. Tämä nainen oli mm. patologinen valehtelija ja häneltä ilmeisesti puuttui omatunto. Nämä ovat piirteitä, jotka eivät määritä epävakaata persoonallisuushäiriötä. Nainen oli myös erittäin manipuloiva. Toisaalta taas sitä projektiivisten identifikaatioiden väriloistoa, mitä epävakaan persoonallisuushäiriön läheinen saa kokea, en joutunut koskaan tämän naisen kanssa kokemaan.
Luin joskus 2004-2005-aikoihin amerikkalaisista lähteistä, että ammattitaidottomat rivipsykiatrit lyövät diagnoosiksi epävakaan persoonallisuushäiriön yleensä, kun potilas on nainen ja potilaalla on piirteitä jostain persoonallisuushäiriöstä. Lähteen mukaan tällainen holtiton diagnosointi luo epäselviä käsityksiä siitä, kuinka yleisiä eri persoonallisuushäiriöt oikeasti ovat eri sukupuolilla.
Toisaalta tällaisen Basic Instinct leffojen Sharon Stone tyyppisen femme fatale sosiopaattinaisen diagnosoiminen epävakaaksi on aikamoinen itsemurha näiltä mielenterveyden asiantuntijoilta.