Ammattilaisten mediassa syöttämä myytti narsismista
Lähetetty: 26.07.2017 03:36
Tällä vuosikymmenellä useat psykologit ja psykiatrit aina Hannu Lauermaa ja Helinä Häkkänen-Nyholmia myöten ovat tulleet mediassa esiin sellaisella väittämällä, että "jokaisessa ihmisessä on narsistisia piirteitä, narsismia voidaan mitata asteikolla, jonka eniten narsistisia piirteitä omaavassa ääripäässä puhutaan jo persoonallisuushäiriöstä".
Tämä kuvaus patologisesta narsismista on nähdäkseni kyllä täysin virheellinen. Ei ole olemassa mitään narsismi-asteikkoa, jonka toisessa päässä olisi narsistinen persoonallisuushäiriö.
Tätä ns. tervettä narsismia voidaan mitata tällaisella asteikolla, jos siis ajatellaan, että narsismi tarkoittaa rakkautta omaa minäkuvaa kohtaan. Se, että henkilö on erittäin narsistinen ja rakastaa tätä minäkuvaansa erittäin paljon, ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että henkilö olisi persoonallisuushäiriöinen. Hän voi olla persoonallisuudeltaan normaali, mutta silti narsistinen. Myöskään esimerkiksi peilin edessä masturbointi ei tarkoita, että henkilö olisi persoonallisuushäiriöinen.
Persoonallisuushäiriö on narsismista erillinen tekijä, mutta narsistinen persoonallisuushäiriö on vain nimetty sanan "narsismi" mukaan. Kun puhutaan persoonallisuushäiriöstä, pitäisi enemmänkin viitata rajatilarakenteiseen persoonallisuuteen, kuin "narsistisuuteen". Rajatilarakenne kuvaa terminä paljon paremmin tällaisen henkilön psykologiaa ja psykopatologiaa.
Persoonallisuushäiriöinen rajatilanarsisti ei rakasta minäkuvaansa siten, kuten normaali narsistinen ihminen. Persoonallisuushäiriöinen manipuloi toiset ihmiset peilaamaan hänelle itselleen sellaista kuvaa itsestään, mikä muistuttaa häntä hänen äidistään, kun hän oli vauvaikäinen ja vastaavasti hän manipuloi toiset ihmiset heijastamaan jollekin toiselle, "uhriksi" valikoituneelle ihmiselle sellaista minäkuvaa, joka muistuttaa narsistia hänestä itsestään, kun hän oli vauva.
Näitä rajatilahenkilöitä on noin 10% väestöstä.
Minusta se, että jotkut asiantuntijat puhuvat jostain asteikosta, nolaa heidät täysin ja paljastaa heidän ammattitaidottomuutensa ja tietämättömyytensä. Tällainen asteikosta puhuminen viittaa psykiatrisen luokittelujärjestelmän orjalliseen noudattamiseen ja luokittelun arvostamiseen yli henkilön sisäisen psykologian tuntemuksen.
Tämä kuvaus patologisesta narsismista on nähdäkseni kyllä täysin virheellinen. Ei ole olemassa mitään narsismi-asteikkoa, jonka toisessa päässä olisi narsistinen persoonallisuushäiriö.
Tätä ns. tervettä narsismia voidaan mitata tällaisella asteikolla, jos siis ajatellaan, että narsismi tarkoittaa rakkautta omaa minäkuvaa kohtaan. Se, että henkilö on erittäin narsistinen ja rakastaa tätä minäkuvaansa erittäin paljon, ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että henkilö olisi persoonallisuushäiriöinen. Hän voi olla persoonallisuudeltaan normaali, mutta silti narsistinen. Myöskään esimerkiksi peilin edessä masturbointi ei tarkoita, että henkilö olisi persoonallisuushäiriöinen.
Persoonallisuushäiriö on narsismista erillinen tekijä, mutta narsistinen persoonallisuushäiriö on vain nimetty sanan "narsismi" mukaan. Kun puhutaan persoonallisuushäiriöstä, pitäisi enemmänkin viitata rajatilarakenteiseen persoonallisuuteen, kuin "narsistisuuteen". Rajatilarakenne kuvaa terminä paljon paremmin tällaisen henkilön psykologiaa ja psykopatologiaa.
Persoonallisuushäiriöinen rajatilanarsisti ei rakasta minäkuvaansa siten, kuten normaali narsistinen ihminen. Persoonallisuushäiriöinen manipuloi toiset ihmiset peilaamaan hänelle itselleen sellaista kuvaa itsestään, mikä muistuttaa häntä hänen äidistään, kun hän oli vauvaikäinen ja vastaavasti hän manipuloi toiset ihmiset heijastamaan jollekin toiselle, "uhriksi" valikoituneelle ihmiselle sellaista minäkuvaa, joka muistuttaa narsistia hänestä itsestään, kun hän oli vauva.
Näitä rajatilahenkilöitä on noin 10% väestöstä.
Minusta se, että jotkut asiantuntijat puhuvat jostain asteikosta, nolaa heidät täysin ja paljastaa heidän ammattitaidottomuutensa ja tietämättömyytensä. Tällainen asteikosta puhuminen viittaa psykiatrisen luokittelujärjestelmän orjalliseen noudattamiseen ja luokittelun arvostamiseen yli henkilön sisäisen psykologian tuntemuksen.