Nuoriso menneisyyden ja kapitalismin puristuksissa

[ritalin]

Aika vähälle huomiolle on jäänyt missään mediassa, tai akateemisissa keskusteluissa sellainen aihe, että Suomen nuoriso on ollut viimeiset parikymmentä vuotta aikakausien välissä puristuksissa.

Jos mietitään 1910-luvulla ja 1920-luvulla syntyneitä ihmisiä ja sitä, millaisessa maailmassa he elävät ja verrataan sitä maailmaa tämän päivän maailmaan, niin kyseessä on kaksi täysin erilaista todellisuutta. Maaseudulla koko elämänsä eläneet vanhat polvet tekivät töitä omalla tilallaan verkkaiseen tahtiin ja olivat yrittäjinä pitkälti oman elämänsä herroja. Koko suku asui samalla tilalla. Naisten tavoitteena oli tulla maatalon emännäksi, joka loisti maatalon keskellä laittamallaan ruualla. Isäntä oli isäntä pellolla.
Silloin ei ollut internettiä, tai tietokoneita. Kun töitä tehtiin, oltiin pellolla, tai navetassa. Kun oltiin kämpässä, ei oltu töissä. Kun oltiin kämpässä, ei ollut paljon tekemistä. Kaikki tekeminen liittyi jotenkin työntekoon, sukulaisten kanssa yhdessä oloon, tai porukalla juhlimiseen, tai ryyppäämiseen.
Silloin ei käsiä pesty paskallakäynnin jälkeen ja kaikki maksut hoidettiin kasvotusten käteisellä.
Nämä vanhat polvet eivät koskaan tulleet kehityksessä mukana 60-lukua pidemmälle, vaan jäivät elämään kulttuurillisesti ja kaikin puolin muutenkin sinne 60-luvun maaseudulle. He eivät koskaan ymmärtäneet, tai ymmärrä mitään, mitä on ollut sen jälkeen. Eikä heitä voi tästä syyttääkään... Kehitys on vain on ollut niin nopeaa, että he eivät ole pysyneet perässä.

Sitten voidaan miettiä 1940-luvulla ja 1950-luvulla syntyneitä ikäpolvia ja miettiä, että nämä olivat sitä ikäluokkaa, että töissä käytiin usein jossain työpaikalla. Töissä saattoi olla kiire ja se saattoi vaatia keskittymistä. Työtä tehtiin kuitenkin vain työpaikalla ja rajattuna työaikana ja sitten työajan ulkopuolella voitiin joko hoitaa muksuja, tai pelata korttia, tai katsoa telkkaria. Kotona ollessa, vapaa-aikana ei enää tehty muita töitä, kuin kodin ja talouden ylläpitämiseen liittyviä. Kotona olo oli enemmän luppoaikaa ja vapaa-ajan tekemistä oli paljon tarjolla.
Raha-asiat hoidettiin pankissa. Emäntä oli edelleen keittiön valtias ja isännälle jäi autotalli. Kouluja käytiin enemmän, kuin aiemmat polvet olivat käyneet.

Sitten tullaankin 1970-luvulla ja 1980-luvulla syntyneisiin lukio-pohjalta elämäänsä rakentaneisiin. Nyt puhutaankin ihmisistä, joiden elämä on totaalista kilpailua kehdosta hautaan. Työelämä ja työjärjestelmä ei ole enää millään tavalla verkkainen, eikä omaehtoinen, eikä työnteko rajaudu enää työpaikalle, vaan työtä tehdään jopa nukkuessa. Näissä polvissa ihmisen koko elämä on kellon tarkkaan toimiva kone. Se ei ole samanlainen kehys, joka määräsi verkkaisen elämänrytmin 1910-luvulla ja 1920-luvulla syntyneille, vaan se on ehkä lähinnä hyökkäyssotavaihetta muistuttava tila, jossa yksilö viedään äärimilleen ja, jossa yksilöstä puristetaan kaikki pihalle. Joka asiassa vaaditaan maksimaalista keskittymistä, jokaisen lauseen lukeminen, jopa jokainen paskalla käynti on tapahduttava kellontarkan koneiston ehdoilla, tai muutoin putoaa pois koneistosta. Jo se, että jos työelämässä haluaa olla mukana, vaatii äärimmäistä ponnistusta. Vakituista työpaikkaa ei silti ehkä koskaan saa. Elämä on jatkuvaa testiä, testattavana olemista, kamppailua riittävyydestä, kelpaavuudesta. Miehet ja naiset ovat samalla viivalla ja saman testin alla.

Sitten mietitään sitä, että eliniän pidentyminen on johtanut siihen, että kaikkien näiden mainittujen polvien edustajat ovat elossa samaan aikaan ja elävät oman aikakautensa näköistä elämää ja katsovat maailmaa oman aikakautensa näkövinkkelistä, värilasien läpi.
Voidaan miettiä sitä, että kun tämän viimeisimmän polven edustajat kasvavat maailmaan näiden edellisten polvien kasvattamana ja siinä kulttuurissa, missä elämänrytmi oli verkkaista ja töitä tehtiin vain pellolla, tai työpaikalla, eikä kotona tarvinnut keskittyä ja joutuvat sitten kuitenkin tämän oman aikansa järjestelmän jatkuvaan testiin, testiin, mikä on kasvattajina toimineille sukupolville täysin vieras...
Ei ole olemassa mitään kulttuuripohjaa, joka olisi valmistanut nuorempia polvia nykyajan elämään. Nuoremmat polvet ovat joutuneet selviytymään. Kyse on jatkuvasta selviytymisestä. Ei elossa selviytymisestä, vaan elämässä selviytymisestä. Selviytymisestä vanhan kulttuuriperinnön ja vanhojen polvien sekä modernin totaalikapitalismin puristuksissa.

Nuorten polvien elämä on piilottelua kellarissa, kun sukulaisten äänet kantautuvat kyökistä ja kamarista, kun korttia lätkitään pöytään, piilottelua, jotta pysyisi yhteiskunnassa mukana. Sitten ihmetellään, että miksi nuoret eivät käy töissä (pellolla).

Ekonomistit tykkäävät puhua sopeutumisesta(sosiaalidarwinistisesti) ja vaativat työssäkäyviltä sopeutumista. He kuitenkin unohtavat vanhat polvet ja sen, etteivät vanhat polvet ole enää sopeutuneet yli viiteenkymmeneen vuoteen yhtään mihinkään. Kun ekonomistit vaativat yhä jatkuvaa sopeutumista, he ajavat nuoremmat työssäkäyvät ja opiskelevat polvet yhä syvemmälle sinne kellariin.

Mitä pidempään ihmiset elävät, sitä hitaampi on kulttuurievoluutio yhteisötasolla ja silti yhteiskunnan tasolla kulttuurievoluutio on ollut kaiken aikaa sitä nopeampaa, mitä pidempään ihmiset ovat eläneet.
Tässä on käynnissä puristus, minkä molemmissa päissä on ihmisiä, jotka eivät ota vastuuta ja välissä ne, joiden vastuulle koko paska jää.

[m-vaiva]

Siksipä

[Mirri]

Ritalin, Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi voisit tutustua suomalaisten historiaan. Saisit pikkuisen realistisemman kuvan vanhojen ihmisten lapsuus- ja nuoruusvuosista. Sekä siitä, millaista elämä Suomessa oli heidän ollessaan työikäisiä.

Kuvauksessasi olet unohtanut nälän ja kaiken muun puutteen, huutolaisuuden, sodat, luokkajaot ja sääty-yhteiskunnan. Kuvauksesi on suorastaan virheellistä, koska siitä puuttuvat ihmisten elämään vaikuttaneet historialliset tosiasiat. Se, että jokin tietty kansan osa on elänyt jonakin aikakautena tietyllä tavalla, ei todellakaan tarkoita sitä, että kaikki suomalaiset olisivat eläneet samoin. Vaikkapa maaseudulla omalla tilalla oman elämänsä herroina.

Tekstissäsi on unohdettu Suomen historian tosiasiat niin raskaasti, että kirjoituksesi on oikeastaan täyttä potaskaa. Tämä kohta virheellisyydessään ja valheellisuudessaan on erityisen järkyttävä, koska juuri nyt muistellaan aikoja, jotka synnyttivät Suomen 100 vuotta sitten:

Jos mietitään 1910-luvulla ja 1920-luvulla syntyneitä ihmisiä ja sitä, millaisessa maailmassa he elävät ja verrataan sitä maailmaa tämän päivän maailmaan, niin kyseessä on kaksi täysin erilaista todellisuutta. Maaseudulla koko elämänsä eläneet vanhat polvet tekivät töitä omalla tilallaan verkkaiseen tahtiin ja olivat yrittäjinä pitkälti oman elämänsä herroja.

Siteerauksessa totta lienee ainoastaan se, että todellisuus on 1910- ja 1920- luvuilla ollut täysin erilainen kuin nykyisin. Ilmeisesti silloinen todellisuus on ollut niin erilainen, että sitä on mahdoton edes kuvitella nykyisin, koska ihmisten elämän luullaan olleen tuollaista kuin sitaatissa sanotaan.

Tässä suomalaisten historiaan kuuluvia sanoja, joiden merkitykseen kannattaa tutustua:
lampuoti
itsellinen
torppari
loinen (yhteiskunta)
muonamies
piika
renki

Luettelon jatkoksi sopii myös sana huutolainen.

[ritalin]

Mirrille tiedoksi, että tässä puhuttiin nyt 1910- ja 1920-luvuilla syntyneistä, ei mistään luokkayhteiskunnan ajasta ja aatelisista kartanon herroista ja heidän alaisistaan.

Mirri voisi katsella historiaa muutenkin, kuin värilasien läpi.

Luokkayhteiskuntakin sopii kyllä tähän aiheeseen sikäli, että silloin työtehtävät olivat usein periytyviä. Silloin aiemmat sukupolvet valmistivat uusia sukupolvia heidän työtehtäväänsä.
Nykypäivänä edellisillä polvilla ei ole mitään käsitystä uusien polvien työtehtävistä.

[Mirri]

Mirrille tiedoksi, että tässä puhuttiin nyt 1910- ja 1920-luvuilla syntyneistä, ei mistään luokkayhteiskunnan ajasta ja aatelisista kartanon herroista ja heidän alaisistaan.

Mihin ajanjaksoon sinä sijoitat luokkayhteiskunnan, sekä itselliset maanomistajat renkeineen ja piikoineen? Entä huutolaiset, milloin heitä mahtoi olla?

Usko pois, huutolaisia oli vielä 1940-luvullakin vaikka ihmisten myyminen huutokaupalla oli Suomessa jo silloin kiellettyä. 1910- ja 1920-luvulla syntyneistä moni eli maaseudulla köyhyyden ja pulan keskellä, jopa nälässä. He myös kokivat sodat, aivan riippumatta siitä mihin yhteiskuntaluokkaan olivat sattuneet syntymään.

Suodattavat lasit lienevät sinun nenälläsi, eivät minun. Ainakin päätellen kuvauksesta, jonka kirjoitit.

[ritalin]

Mihin ajanjaksoon sinä sijoitat luokkayhteiskunnan, sekä itselliset maanomistajat renkeineen ja piikoineen? Entä huutolaiset, milloin heitä mahtoi olla?

Usko pois, huutolaisia oli vielä 1940-luvullakin vaikka ihmisten myyminen huutokaupalla oli Suomessa jo silloin kiellettyä. 1910- ja 1920-luvulla syntyneistä moni eli maaseudulla köyhyyden ja pulan keskellä, jopa nälässä. He myös kokivat sodat, aivan riippumatta siitä mihin yhteiskuntaluokkaan olivat sattuneet syntymään.

Kirjoitin aloitusviestissä, että nämä polvet ovat tulleet kehityksessä mukana vain 1960-luvulle asti. Pointtini oli siis, että nämä vanhemmat ihmiset ovat jääneet huipussaankin sinne 60-luvun kulttuuriympäristöön.
Sotien kokeminen ei mielestäni liity mitenkään siihen, minkälaiseen yhteiskuntaan ja työjärjestelmään nämä ihmiset ovat tottuneet. En aloitusviestissäni mitenkään vähätellyt sodat kokeneiden ihmisten kokemuksia, enkä näitä kokemuksia myöskään vähättele.

Edelleenkin muuten moni elää köyhyyden ja pulan keskellä, jos et sattunut tietämään...

Tämän päivän ongelmista voidaan ottaa esimerkkinä vaikkapa internet, jonka herrat halusivat huippuaikataulussa kaikkien ihmisten käyttöön välittämättä siitä, että mitään internettiä koskevaa lainsäädäntöä ei ollut olemassa.
Tänä päivänä se koko elämänsä kamaa piikittänyt 40-luvulla syntynyt pedofiili voi julkaista uhreikseen joutuneiden lasten alastonkuvia internetissä, eikä hänen toimintaansa voida mitenkään puuttua, koska ip-osoite ei ole yksityishenkilö.
Epäkohtia on ollut aina ja on edelleen, vaikka herrojen perseitä nuoleva lehdistö niitä onkin ansiokkaasti peitellyt.

[Kyllästynyt]

... Edelleenkin muuten moni elää köyhyyden ja pulan keskellä, jos et sattunut tietämään...

Nykyinen köyhyys ja pula on olennaisesti erilaista kuin köyhyys ja pula vielä 60-luvulla oli - aiemmista vuosikymmenistä puhumattakaan - jos et sattunut tietämään.

... Tämän päivän ongelmista voidaan ottaa esimerkkinä vaikkapa internet, jonka herrat halusivat huippuaikataulussa kaikkien ihmisten käyttöön välittämättä siitä, että mitään internettiä koskevaa lainsäädäntöä ei ollut olemassa...

"Herrat" eivät halunneet Internettiä(kään) huippuaikataulussa kaikkien ihmisten käyttöön - ihmiset itse sitä halusivat!

Eikä tainnut kukaan osata arvata mitä kaikkea Internet yleistyessään toisi mukanaan.
Ainakin minulle oli suuri järkytys huomata, että ihmiset voivat netissä kirjoittaa sellaisia törkeyksiä joita kukaan täysijärkinen ja syyntakeinen ihminen ei kasvotusten kehtaisi kenellekään sanoa.

[trisse]

Ei kai?

[Kyllästynyt]

Ei kai?

Kyllä vain.

Ja vielä suurempi järkytys oli se, että vain
ani harva kirjoittaja tai moderaattori teki mitään asian estämiseksi tai hillitsemiseksi.

[Sievä Sigismund]

Ei kai?

Kyllä vain.

Ja vielä suurempi järkytys oli se, että vain
ani harva kirjoittaja tai moderaattori teki mitään asian estämiseksi tai hillitsemiseksi.

Muistelen, että eräs nimimerkki oli tämän tästä bännissä eräillä muilla palstoilla. Eli jotain sentään on tehty.