Psykopatologia.munfoorumi.com

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kaam ... 5260346129

Kaamosmasennus on yhdellä sadasta
23.9.2010 0:01

Johanna Mannila
HELSINGIN SANOMAT

Tänään torstaina on syyspäiväntasaus. Aika auringonnoususta auringonlaskuun on tasan kaksitoista tuntia kaikkialla maapallolla, minkä jälkeen pohjoisella pallonpuoliskolla yöt ovat päiviä pidemmät.

Syyspäiväntasauksessa aurinko on päiväntasaajan yläpuolella ja siirtyy pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle pallonpuoliskolle. Auringon siirtyminen tarkoittaa pohjoisnavalle puolen vuoden pituista yötä, eli syyspäiväntasaus aloittaa kaamosjakson pohjoisnavalla. (- -)
_______________

Nyt hysteeriset saavat taas oireita, kun näin oikein tilaillaan.

Suhtautumiseni kaamosmasennuskeskusteluun on varovaisen myönteinen. Kirjoituksen mukaan vain prosentti kärsii kyseisestä oireesta. En tiedä kuulunko tuohon yhden prosentin ryhmään enkä tiedä, mistä johtuu, että en pysty säätelemään unirytmiäni talvisin samalla tavoin kuin nuorena. Tunnen tarvitsevani talvisiaamuisin kirkasvalolampun valoherätteen. En usko, että olisin jotenkin poikkeusyksilö tai yksi sadasta, vaikka masennukseni aikanaan puhkesikin sydäntalvella pimeän syksyn jälkeen. Niin monen tekijän summa. Tunnen jaksavani kirkasvalon ansiosta paremmin. Aikanaan kirkasvalohoitoa suositteli psykiatrini. Myöskään kevään vaikutusta en koe niin voimakkaan tunneperäisesti, kun käytän valohoitoa talvisin. Voi olla, että pelkkää placeboa vain, mutta minulla tuntuu toimivan. Kirjoituksessa suositeltiin myös viikon lomamatkaa talvisin. Lamppu tulee halvemmaksi ja koen lampun sekä monien liikuntaharrastusteni auttaneen riittävästi. Myös riittävä D-vitamiinin saanti talvisin on tärkeätä.

Mikä tahansa asia esitettynä (tai luettuna) siten, että oireiden vakavuus, harvinaisuus ja erityisyys korostuvat (Tai jos eitetään siten, että asia eriytyy olennaisimmasta ytimestään), voi lisätä tuota Pertti Luukkosen mainitsemaa hysteerisyyttä.

En koe, että kaamosoireilussa sinänsä olisi mitään erityistä. Tuiki luonnollinen elämänrytmiin liittyvä asia. Ehkä pitäisi puhua kamoksen vaikutuksista vireystilaan noin yleisemmin eikä varsinaisesti masennuksesta. Ihmisellä on rytminsä, biologinen kellonsa. Muiden eurooppalasten kanssa olen usein keskustellut kesä/talviaikaisesta kellojen siirrosta. Espanjalaiset eivät ole millänsäkään kellojen siirtämisestä, mutta kun joutuvat elämään täällä yhden talven, huhti-toukokuussa alkaa hirveä kalabaliikki maaliskuisen kellojen siirron ja keväisen voimakkaan auringonvalon "hulluksi tekevästä" vaikutuksesta. Eräskin tosesi, että "Minä kyllä peitän ikkunani mustalla jätesäkillä ja teipillä." ja toinen halusi silmälaput silmilleen toukokuisiksi öiksi.

HS:
Duodecimin lääkärikirjassa psykiatri Matti Huttunen arvioi, että varsinaista kaamosmasennusta on noin yhdellä prosentilla suomalaisista ja vähäisempiä häiriöitä 10–30 prosentilla kansasta. Lievissä tapauksissa ei ole kyse varsinaisesta masennuksesta, vaan niin sanotusta kaamosrasituksesta eli talvella esiintyvästä väsymyksestä, liikaunisuudesta ja lihomisesta.

Luulen, että arvioitu prevalenssi on liian suuri. Jos (jopa) 1 %, kyseessä olisi muu masennus, joka pimeänä aikana vain oirehtii kaamosmasennuksen tapaan.

Virallisessa psykiatriassa on tuotu esiin masennuksen piste-prevalenssiksi kokonaista 5 %. Tämä on täysin huuhaata.

Kun kaikki masennus olisikin yhtä helposti hoidettavissa.