Psykopatologia.munfoorumi.com

Nyt ollaan ajamassa sisään tätä juttua, että työttömän pitää hakea työttömänä ollessaan jatkuvasti uuteen työpaikkaan. Halutaan velvollistaa työttömät hakemaan itselleen mitä tahansa työtä ja halutaan keskittää työttömän elämä jatkuvaan työhakuun.
Tällaisessa ajattelussa on useita ongelmia. Ensinnäkin tällainen velvoittaminen antaa sellaista kuvaa, kuin työttömiä ei kiinnostaisi työnteko ja, kuin että työttömät olisivat työttömänä omaa laiskuuttaan. Tässä annetaan sellaista kuvaa, kuin että maan työllisyystilanne olisi täysin irrallinen työttömien työttömyydestä.
Toisekseen tällaisella velvollistamisella estetään henkilöitä keskittymästä oman tulevaisuuden rakentamiseen, kun on kaiken aikaa keskityttävä tällaisen velvollisuuden toteuttamiseen. Sillä viedään henkilöltä mahdollisuus itsenäisesti oman työuran ja tulevaisuuden rakentamiseen ja ikään, kuin siepataan työttömät orjatyövoimaksi työnantajataholle.
Pahinta on kuitenkin lähimmäisenrakkauden tappaminen ja ihmisen vieraannuttaminen lähimmäisenrakkaudesta. Työn tekemisen pitäisi tapahtua lähimmäisen rakkauden lähtökohdista. Niin ammattivalinnan, kuin työnteon motiivinkin. Nyt Kokoomuslainen järjestelmä aikoo kieltää lähimmäisenrakkauden ja korvata tämän sadistista valoa loistavalla, libidoa tukahduttavalla velvollisuudella palvella luciferia. Luciferin rooliin se asettaa työnantajatahon.

Kyllähä tuo kyykyttämiseltä vaikuttaa. Fakta on kuitenkin, että työpaikkoja on vähemmän kuin työnhakijoita.

Tämän tyyppinen epäterveellä tavalla moralisoitunut työkulttuuri tukee ennen kaikkea persoonallisuushäiriöisten elämää ja toimii heille eräänlaisena pilvipalvelusossuna. Sosiopaatti, kun joutuu työttömäksi, hän väittää kaikille saaneensa huipputyöpaikan ja haukkuu kovaan ääneen työttömiä ja puhuu siitä, kuinka työttömät pitäisi tappaa. Aloittaa todellisen vainon työttömiä kohtaan. Hän ei pysty kokemaan negatiivisia tunteita, joita tällainen työjärjestelmä hänelle aiheuttaa, joten hän samaistuu hyökkääjään ja ottaa työjärjestelmän moralisoivan roolin ja aloittaa moralisoivan vainon niitä kohtaan, joilla on omatunto ja, jotka tuntevat syyllisyyttä työttömyydestään. Sosiopaatti vahvistaa heissä tätä syyllisyydentunnetta ja aiheuttaa heille neurooseja, saaden tästä toiminnasta samalla seksuaalista tyydytystä, koska hän näin toimiessaan kokee itsensä samalla tavalla kaikkivoipaiseksi, kuin hän vauvana koki äitinsä traumaattisessa vuorovaikutuksessa.