Psykopatologia.munfoorumi.com

....S y y l l i s y y s..............H ä p e ä

1. "Olen syntinen, paha."...1. "Olen huono, avuton, impotentti."
2. "Olen tehnyt väärin."....2. "Olen tehnyt huonosti."
3. Fokus sisäisessä. .........3. Fokus ulkoisessa.

Syyllisyyttä kokee omasta teostaan, mutta häpeä koskee itseä kokonaisuutena. Myllärniemen mukaan häpeä on reaktio vastavuoroisuuden tavoittelun epäonnistuessa.

*pois*

minätäällä kirjoitti:Syyllisyyttä kokee omasta teostaan, mutta häpeä koskee itseä kokonaisuutena. Myllärniemen mukaan häpeä on reaktio vastavuoroisuuden tavoittelun epäonnistuessa.

Kyllä kai molemmat vovat koskea itseä kokonaisuutensa.

Alun perin Ikosen ja Rechardtin. Mutta tuo on vain yksi häpeän responsseja.

Psykopatologia kirjoitti:....S y y l l i s y y s..............H ä p e ä

1. "Olen syntinen, paha."...1. "Olen huono, avuton, impotentti."
2. "Olen tehnyt väärin."....2. "Olen tehnyt huonosti."
3. Fokus sisäisessä. .........3. Fokus ulkoisessa.

Vaikka (3.) ko. kohdassa fokus on noin, voi ihminen olla myös sisäisesti häpeissään, jolloin hän on ikään kuin itse yleisönään. Tunteen tietysti vielä kruunaa se, jos asian joutuu tunnustamaan reaaliselle yleisölle. Tätähän monet juuri pelkäävät: milloin tämä tulee julki?

Jos joku on (sisäisesti) syyllisyydentuntoinen, ei usein auta, vaikka lähimmäiset raivolla vakuuttavat hänelle päin vastaista.

Eräs ihminen kerran sanoi, että jokaisella ihmisellä on oma sokea pisteensä. Keskustelimme kahvipöydässä ja niihin aikoihin oli erään julkisuuden henkilön mokat pinnalla (juuri paljastuneet ja keskustelun aiheena viestimissä). Päällimmäisinä tunteina pinnassa ehkä ne olivat sellaisia myötähäpeän fiiliksiä, mitä siinä tuli monelle esiin. Epäaidolta ja ontolta sanalta kuulostaa myötähäpeä. Ikään kuin ihminen yrittäisi tukeutua toisen mokiin halutessaan omiaan unohtaa. Mutta tuo eka lause laittoi miettimään. Niinhän se on, jokaisella on omansa. Evät ne yleensä pompahda esiin pöytäkeskusteluissa ja raukkamaista olisi toisten niille nauraa tai edes esiin ottaa. Siksi se tuntui niin kohtuuttomalta kyseisen julkisen henkilön riepottelu tiedotusvälineissä. Yleensä en sääli poliittisen uran valinneita.

Eräs ihminen kerran sanoi, että jokaisella ihmisellä on oma sokea pisteensä.

Mutta jos katsoo kahdella silmällä, sokeaa pistettä ei synny näkökenttään.