Psykopatologia.munfoorumi.com

Näin opetat alle kaksivuotiaan kuivaksi päivässä – Professori tyrmää neuvoloiden siisteyskasvatuksen Siisteyskasvatus ei vaadi henkistä kypsyyttä: kissakin oppii siistiksi, sanoo kasvatustieteen professori Timo Saloviita. - Katri Kallionpää 10.5.2017 4:00, päivitetty 8:07
http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005203365.html
(- -)
NÄIN Saloviita opettaa alle kaksivuotiaan tekemään kaikki tarpeensa pottaan alle päivässä. Vaipat tulee jättää heti kokonaan pois myös yöllä [PP]. Vahinkojen varalta kannattaa käyttää muovista poikkilakanaa. Ulos mennessä voi ottaa mukaan varahousut.

1. Aloita kesäisenä lauantaiaamuna. Jätä lapselta vaipat pois ja aseta potta olohuoneeseen.
2. Tarjoa lapselle niin paljon juotavaa kuin hän haluaa.
3. Anna lapsen istua potalla. Lue hänelle satukirjaa. Lapsi tykkää seurustelusta.
4. Kun pissa väistämättä lopulta lirahtaa pottaan, kiittele lasta ja anna rusina.
5. Anna lapsen jaloitella. Sen jälkeen lisää mehua ja sama uudelleen.
6. Häivytä opetuksen keinotekoiset osat kuten kehotukset ja palkkiot. Toiminta itsenäistyy ja jatkuu luonnollisten seuraamusten varassa.

Kyseessä on Skinnerin operantti ehdollistaminen.

Uskon kyllä, että vaipat ovat nykyisin 'liian mukavia' sillä seurauksella, että vaippa-aikaa tulee helposti jatkettua tarpeettoman pitkään. Vaippa on helppokäyttöinen niin lapselle kuin hänen hoitajilleenkin - verrattuna siihen, että otettaisiin 'vahinkojen' riski. Mutta että kuivaksi oppiminen kaikkinensa olisi niin yksinkertainen toimenpide kuin jotkut nykyisin yrittävät väittää, sitä en usko.

Rakon ja suolen hallinta pidättelyineen eivät ole pelkästään käyttäytymisasioita, vaan tarvitaan hermoston kypsyyttä. Pitää kyetä tunnistamaan hätä riittävän ajoissa, ja lisäksi pitää kyetä pidättelemään riittävän pitkään, jotta ehtisi potalle. Sanotaanko hermoston kypsymistä nykyisin neuvoloissa henkiseksi kypsyydeksi?
Käsittääkseni esimerkiksi lastenlääkärit eivät ainakaan aiemmin pitäneet rakon ja suolen hallinnan oppimista henkisen kypsyyden mittarina, vaan ennemminkin kyseessä oli esimerkiksi kävelemiseen rinnastettavissa oleva asia: hallinta kehittyi lapsen hermoston kehittymisen tuloksena. Tosiaan eihän lasta kävelemäänkään opeteta; hän opettelee sen itse, kunhan riittävät valmiudet alkavat olla hallussa.

Kasvatustieteilijän mukaan kehotukset ja palkitseminen jätetään pois. Mihin tarkoitukseen rusinoita käytetään hänen metodissaan?
Kehitysvammaisista vielä pikkuisen... Vaippojen jättäminen pois ei jouduta heidänkään hermostollista kehittymistään; jos ei ole riittäviä valmiuksia rakon ja suolen hallintaan, niitä ei sitten ole. Ei siinä auta märät housut.

Onkohan jonkinlaista nykyaikaista tyhmyyttä se, että pitkittyneen vaippaiän vastapainoksi jotkut asiantuntijat ovat unohtaneet sen tosiasian, että kuivaksi ja siistiksi oppiminen on oikeasti monimutkainen kehitysprosessi, joka ei valmistu ihan tuosta noin vain opettamisen tuloksena.

(15:11)
Tämä vielä erikseen:

Siisteyskasvatus ei vaadi henkistä kypsyyttä: kissakin oppii siistiksi...

Käsittääkseni kissa oppii samaan malliin kuin oppii hallitsemaan kroppaansa muutenkin: hermostollisen kypsymisen ja motoriikan kehittymisen myötä.

Kuivaksi oppimisessa esteenä voivat olla veltot vanhemmat, jotka haluavat lyhyellä tähtäyksellä päästä helpolla.

Sitten on vielä "varsinainen" siisteyskasvatus eli kakantaminen pottaan tai pönttöön. Tämä vaatii lapselta (myös) henkistä kypsyyttä, koska siisteys käy vastoin normaalia viettiä.

Luultavasti kuivaksi oppimisen esteenä on pääosin veltot vanhemmat. Kun lapsilla oli sideharsovaipat, veltot vanhemmat opettivat lapsensa potalle puolitoistavuotiaana, jotta välttyivät vaippapyykiltä.

Entä yökastelu, pissa lirahtaa nukkuessa; miten se asia selitetään?

Lapset herätettiin yöllä potalle lirahtelun minimoimiseksi. Esim. minun lapsuudessani ei luultavasti ollut harvinaista.

Herättelemällä lapset tuskin oppivat pidättelemään nukkuessaan. Herätetty lapsi käy käskystä vessassa, muttei hänen kykynsä pidätellä yön ylitse kehity millään lailla. Päinvastoin hän oppii käymään pissalla, kun joku herättää ja käskee...
Onnea matkaan, jos joku vielä 2000-luvulla ryhtyy 'opettamaan lasta kuivaksi' herättämällä hänet pissalle yö toisensa jälkeen. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan enää nykyaikana toimi niin.

Lääketieteellinen näkökulma kasteluongelmiin, artikkeli vuodelta 2005:
http://www.tohtori.fi/?page=7381781&id=2041513

Psykopatologia kirjoitti:Kuivaksi oppimisessa esteenä voivat olla veltot vanhemmat, jotka haluavat lyhyellä tähtäyksellä päästä helpolla.

Noin voi olla. Mutta koska kyseessä on monimutkainen asia, vanhempien syyllistäminen (veltoiksi syyttäminen) voi aiheuttaa lapselle enemmän haittaa kuin hyötyä. Ei häntä märkine sänkyineen ja housuineen ainakaan auta se, että veltoiksi itsensä mieltävät vanhemmat piiskaavat entistä kovemmin niin itseään kuin lastaan...

Esimerkiksi säännölliset yöherätykset sängyn kuivana pysymisen toivossa eivät kuulosta hyvältä, vaan pikemminkin lapsen rääkkäämiseltä.

Olen ymmärttänyt, että liian varhain aloitettu siisteyskasvatus voi olla haitallista ja johtaa hankalasti korjattavissa oleviin ongelmiin.

Vaarana pakkoneuroosi tai vastaava karaktääri.

Mun poika syntyi kesäkuussa ja seuraavana kesänä oli vuoden ja asuttiin mailla. Siellä hän paineli menemään vaan paitulissa ja oppi noinvaan pisumaan puskaan, kun neuvottiin ja kehuttiin. Vaippoja ei laitettu enää, joskus kun tuli pisut housuun, niin sekin auttoi pojan tajuamaan, että parempi pisua yöllä pottaan, kun muuten on märät ilkeet housut Ja isompi hätä opittiin samana kesänä, pottaan juoksi viikari, ei viittiny sentään pihalle kakkia. Mutta häntä suuresti innosti pisua seisaaltaan ulkosalla ja seurata toimitusta ihmeissään. Syyskuussa oli ihan kuiva.

Noin se parhaimmillaan menee! Kakkaaminenkin onnistuu usein parhaiten ulkona suoraan mustikkamättääseen.

Jos on yökastelua, lapsen juomista ei tule rajoittaa.

Psykopatologia kirjoitti:Vaarana pakkoneuroosi tai vastaava karaktääri.

Myös tuhrimista ja ummetusta olen ymmärtänyt.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=dlk00513

Sievä Sigismund kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Vaarana pakkoneuroosi tai vastaava karaktääri.

Myös tuhrimista ja ummetusta olen ymmärtänyt. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=dlk00513

Elina Hermanson: Ummetus ja tuhriminen. Kotineuvola 1.7.2012 http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=kot00806

.Kissi kirjoitti:Mun poika syntyi kesäkuussa ja seuraavana kesänä oli vuoden ja asuttiin mailla. Siellä hän paineli menemään vaan paitulissa ja oppi noinvaan pisumaan puskaan, kun neuvottiin ja kehuttiin. Vaippoja ei laitettu enää, joskus kun tuli pisut housuun, niin sekin auttoi pojan tajuamaan, että parempi pisua yöllä pottaan, kun muuten on märät ilkeet housut Ja isompi hätä opittiin samana kesänä, pottaan juoksi viikari, ei viittiny sentään pihalle kakkia. Mutta häntä suuresti innosti pisua seisaaltaan ulkosalla ja seurata toimitusta ihmeissään. Syyskuussa oli ihan kuiva.

(lihavointi minun)

Lapsi on harvinaisen fiksu tai erittäin herkkäuninen, jos hän herää yöllä miettimään kannattaako kusta sänkyyn vai pottaan. Veikkaan jälkimmäistä.
Tosiasia on, että pissahädän tunteeseen herääminen kesken sikeiden unien on monimutkainen juttu. Vielä enemmän vaatii se, että lapsi kykenee herättyään ymmärtämään pidättämisen ja pissalle kerkiämisen tärkeyden. Aikuinenkin pystyy ymmärtämään tämän, jos on elämänsä varrella kokenut oman pissahätänsä aiheuttamia yöllisiä ongelmia vessaunineen. Ja tietää, kuinka mukavaa olisi pissahädän tunkeuduttua tajuntaan nipistää vain uudelleen silmät kiinni ja unohtaa koko juttu. Millään en jaksaisi nousta ylös...

Kuten tiedetään hyvin nukkuvat sikeäuniset lapset ovat usein pitkään yökastelijoita, huonosti nukkuvat yövalvottajat taas vastaavasti oppivat varhain kuivaksi. Kun yökasteluasian kanssa mennään lastenlääkärin juttusille, hän saattaa ensimmäiseksi kysyä: nukutaanko teidän perheessä yöt hyvin? Yökastelijaperheessä uni maistuu - myös lapsille. Ja vielä: yökastelu on osaltaan perinnöllinen ilmiö.
Yövaipat ovat yökastelijoiden kohdalla armelias käytäntö (jos lapsi itse haluaa), koska eivät ne ammoniakin katkutkaan kovin terveellisiä ole - perheessähän saattaa samassa huoneessa nukkua useampi sikeäuninen lapsi, jonka nukkumista pissahädät ja märkä sänky eivät häiritse millään lailla.

"Kuten [nykyään] tiedetään", "tosiasiat" ovat niin ja näin.

Psykopatologia, miten sinä psykologian ammattilaisena ja asiantuntijana selität pitkään jatkuvan yökastelun?

Valitettavasti en voi nyt pyrkiä keskittymään yö-kastelun problematiikkaan, josta minulla ei kaikin osin ole valmiita ajatuksia.

Ok.

Kokenut lastentautien erikoislääkäri Risto Lappi kirjoittaa yökastelusta painavaa asiaa. Artikkelin nimikin - Lasten vuoteen kastelu - kertoo, että kyseessä ei ole ns. päiväkasteluun rinnastettavissa oleva asia, vaan ihan oma juttunsa; asia, joka tapahtuu ihmisen ollessa unten mailla:
http://www.terve.fi/leikki-ika/lasten-vuoteen-kastelu

On niin lapsille kuin aikuisille kovin tärkeää erottaa nukkuessa tapahtuva pissahädän hallinta muusta kuivaksi oppimisesta.