Psykopatologia.munfoorumi.com

Lastentarhanopettaja järkyttyi leikkipuistossa: ”En missään tapauksessa laita omaa lastani päiväkotiin” http://www.is.fi/perhe/art-2000005195368.html
(- -)

Oon luullut, että tietty määrä hoitajia pitää olla (leikki)kentällä per hoidettava arsenaali.

Artikkelia lukematta totean, että päiväkodit ovat paikka, missä sosiaalidarwinistinen kapitalismi ja vihervasemmistolaisuus kohtaavat. Pitäisikös Suomeen saada jokin lasten asiaa paremmin ajava liike, mikä toimii sekä markkinaliberalismia, että vihervasemmistolaisuutta vastaan...

Kymmenen vuotta sitten ja sitä ennen yli 3-vuotiaiden ryhmässä (20- 22 lasta) oli yleisesti päiväkodeissa pääsääntö, että ulkona oli lasten kanssa kerrallaan vain yksi aikuinen. Alle 3-vuotiaiden kanssa (yleensä 12-13 lasta) ulkoili pääosin kaksi aikuista. Silloin asia oli niin itsestäänselvä, että en kahtenakymmenenä päiväkotivuotena kuullut yhdenkään vanhemman valittavan siitä että aikuisia oli liian vähän ulkona.

Sitten sattui päiväkodissa vakavia tapaturmia. Homma tiukentui. Aidat rakennettiin korkeammiksi ja ulos määrättiin kaikki aikuiset jotka suinkin pääsevät. Olen viime vuodet seurannut kiinnostuneena elinpiirini päiväkoteja ja ainakin niissä tuntuu ulkona olevan tällä hetkellä kerrallaan isoilla kaksi aikuista/ryhmä ja pienillä usein kaikki kolme aikuista kerrallaan. Että vaikka varmaan parannettavaa olisi vaikkapa tiimipalaveriaikaan, paljon parannusta on jo tapahtunut.

Miksi hoitotaho ei käy lakkoon? - Luultavasti mikään laki ei lakkoa kieltäisi tai rajoittaisi.

Päivähoitoihmiset (useine liittoineen) taitavat olla suurelta osin sosiaalisia sopeutujia. Ehkä porukasta ei löydy organisaattoreita lakkoon. Porukka vaihtaa ammattia tai työalaa ennemmin kuin lakkoilee.

Valkosiipi, sinäpä sen sanoit.

'Päivähoitoihmisten' lakko voisi olla enemmän kuin tervetullut ja tarpeellinen, mutta monien ammattiliittojen viidakossa asian toteutus on vähintäänkin vaikeaa.
On pakko olla sosiaalinen sopeutuja, jos aikoo jaksaa ja pärjätä alalla. Ammatin tai työalan vaihtaminen on toinen ratkaisu; yhdenlaista sosiaalista sopeutumista kai sekin.

Muistaakseni lastentarhanopettajat ovat joskus lakkoilleet ja myös uhanneet lakolla. Lastentarhanopettajat kuitenkin ovat vain yksi ryhmä 'päivähoitoihmisten' joukossa.
Tarvittaisiin päivähoitohenkilöstön yhteistä joukkovoimaa, jotta päivähoidon epäkohdat ja päivähoidon työntekijöiden huonovointisuus saataisiin näkyväksi ja tuntuvaksi.

Suurin syyhän on se, että on naisvoittoinen ala, kuten hoitotyö yleensä. Eikä ole kyseessä mikään sopeutuvuus vaan joko tyhmyys tai laiskuus.
Kärsijöinä ovat ennenkaikkea lapset, vanhukset ja vammaiset eikä hoitohenkilökunta.

Päiväkotihenkilökunnan lakkoilun esteenä naisten tyhmyys tai laiskuus?

Oikeastaan hoiva-alan työntekijät voisivat aloittaa tahdonilmauksensa järjestämällä maan laajuisen työnseisauksen vanhustenhoitolaitoksissa. Seuraavaksi päiväkotien henkilöstö voisi marssia ulos työpaikoiltaan, yksi iltapäivä varmaan riittäisi alkuun.

Syynä on siis sukupuoleen liittyvä luonnevika.

Siltä selkeesti näyttää.
Hoitohenkilökunnan pitäisi joka paikassa uskaltaa olla heikomman puolella eli hoidettavien.

En tiedä, onko median epäkohdilla revittely asioita korjaavaa. Median paisuttelukirjoitukset ovat yleensä pieni siivu totuudesta, kuitenkin jotkut kuvittelevat että median paisuttelukirjoitukset on koko totuus. Esimerkiksi aloituslinkin lastentarhanopettajan kirjoitusta on katkottu sopivasti niin että kirjoituksesta tulee mahdollisimman uutisarvoinen juttu. Oikeastihan lastentarhanopettaja mainitsi että on päiväkoteja joissa asiat toimivat hyvin, mutta jokainen tilanne jossa on puutteita, on liikaa.

Kuitenkin otsikko on "En missään tapauksessa laita omaa lastani päiväkotiin”.
Mutta hän laittaisi oman lapsensa johonkin turvallisempaan hoitoon mutta menisi itse kai töihin tarhaan missä toisten lapsia hoidetaan huonosti.

En usko, että aloituslinkin lastentarhanopettaja menee töihin kunnalliseen päiväkotiin hoitamaan toisten lapsia huonosti ja etsii omalle lapselleen turvallisen hoitopaikan. Veikkaan että lastentarhanopettaja tekee myyräntyötä ja etsii omalle lapselleen arvostuksiinsa riittävästi sopivan hoitopaikan. Hoitopaikka voi olla yksityinen tai kunnallinen päiväkoti, perhepäivähoito, ryhmis, hoitaja kotona tai hän voi hoitaa lapsensa itse. Voi olla että kunnallinen päiväkoti tippuu vaihtoehdoista pois, onneksi jokaisella vanhemmalla on oikeus valita.

Tuo lastentarhanopettaja myös luultavasti miettii, mitä hän työltään haluaa ja toimii sen mukaisesti. Hän saattaa lähteä opiskelemaan maisteriksi, peruskoulunopettajaksi, hän voi perustaa oman päiväkodin tai hän saattaa mennä töihin sellaiseen yksityiseen tai kunnalliseen päiväkotiin joka vastaa riittävästi hänen arvojaan. Jokainen päiväkoti on yksilö vaikka resurssit olisivat kuinka samat.

Yksi kommentoija linkissä sanoo näin
"Itseäni päiväkodissa työskentelevänä ihmetyttää, miksi vajaalla miehityksellä on lähdetty leikkipuistoon."

Niin miksi on lähdetty leikkipuistoon, kun jokaisessa päiväkodissa kuitenkin on kai oma piha. Miksei oltu omassa pihassa?

m-vaiva kirjoitti:Siltä selkeesti näyttää.
Hoitohenkilökunnan pitäisi joka paikassa uskaltaa olla heikomman puolella eli hoidettavien.

Juuri hoidettavien puolella oleminen tekee hoiva-alan työntekijöiden lakkoilun vaikeaksi. Ei laiskuus tai tyhmyys - 'luonnevikaisuudesta' puhumattakaan.

m-vaiva kirjoitti:Niin miksi on lähdetty leikkipuistoon, kun jokaisessa päiväkodissa kuitenkin on kai oma piha. Miksei oltu omassa pihassa?

Ei kaikissa ainakaan yhden ryhmän päiväkodeissa ole omaa pihaa. Ja joissain päiväkodeissa piha on niin pieni että esimerkiksi talon kahdesta ryhmästä pihalle mahtuu kerrallaan vain toinen ryhmä. Toisen ryhmän on ulkoiltava läheisessä leikkipuistossa tai ulkoilu on porrastettava niin että kumpikin ryhmä ulkoilee eri aikaan. Luultavasti tiimipalaveriaikaan kaksi vahdittavaa ryhmää ei mahtunut päiväkodin omalle pihalle ja siksi ulkoilivat leikkipuistossa. Tai sitten leikkipuisto oli muuten vaan helpompi paikka vahtia.

Mirri kirjoitti:

m-vaiva kirjoitti:Siltä selkeesti näyttää.
Hoitohenkilökunnan pitäisi joka paikassa uskaltaa olla heikomman puolella eli hoidettavien.

Juuri hoidettavien puolella oleminen tekee hoiva-alan työntekijöiden lakkoilun vaikeaksi. Ei laiskuus tai tyhmyys - 'luonnevikaisuudesta' puhumattakaan.

Kyllä minusta on aika luonnevikaista laittaa yksi hoitaja ulos ison lapsijoukon kanssa ja muut hoitajat jäävät sisälle suunnittelemaan hoitoa.

Yli kahdenkymmenen lapsen ryhmää on vaikeaa pyörittää jos ei suunnittele toimintaa ja suunnittelun jälkeen myös valmistele toimintaa. Päivähoito muuttuu säilytykseksi, jos suunniteltu toiminta ryhmästä loppuu. Lasten säilyttäminen ei ole varhaiskasvatuslain mukaista toimintaa. Suunnitellun toiminnan loppumisesta ärähtävät myös vanemmat nopeasti.

Allekirjoitan sen että naisvaltaisilla aloilla työtä tekevät ihmiset ovat luonnevikaisia kun suostuvat repimään itseään nykyisillä resursseilla niin, että lapsiryhmän hyväksi tehty työ on pääosalla ryhmistä ihan laadukasta. Ainakin perustenaville. Erityistarpeisia lapsia päivähoidossa ei ole pystytty minusta oikein hoitamaan laadukkaasti koskaan tavallisissa ryhmissä. Erityisryhmissä kyllä. Mutta niitä ei kohta enää ole.

Onhan tuo hyvä että nykyään herkästi puututaan henkilöstömitoituksiin, koska vahinkoja on sattunut. Mutta olen itse ollut kymmeniä kertoja valvomassa kaksin toisen työntekijän kanssa kahta lapsiryhmää. Eli 3-6-vuotiaita lapsia on voinut meidän kahden ihmisen valvonnassa olla yli 40. Ei tuo kymmenen vuotta sitten kummallista ollut. Silloin laatukriteerit olivat jotain muuta kuin nykyään. Aikuisilta vaadittiin toki tarkkuutta, mutta silmä harjaantuu nopeasti päiväkotityötä tehdessä näkemään milloin kaikki on pihassa rauhallista ja milloin jossain tapahtuu jotain. Ulkona monet lapset eivät juuri aikuisen seuraan hakeudu. Leikkivät keskenään, joku käy kertomassa aikuiselle oman tärkeän asian, kantelemassa toisesta lapsesta, kertomassa ett joku kiusaa, tai joku itkee... Tai aikuinen itse näkee että joku itkee tai jotain kiusataan tai joku ei pääse leikkiin mukaan. Tai jotkut tappelevat. Sitten asioihin vain puututaan. Jos jollain lapsella tulee pissahätä, sisällä on yleensä joku aikuinen joka käyttää vessassa ja palauttaa vessassakävijän takaisin ulos.

Hyvä on että asioihin puututaan. En ollenkaan tarkoita, että me työntekijät riemumielellä isoa katrasta vahdittiin. Kyllä tuon vahtimisurakan jälkeen ainakin minä olin aika loppu, mutta ei kyllä koskaan tullut mieleen asettaa tuota vahtimista mitenkään kyseenalaiseksi. Nyt vasta se asetetaan kyseenalaiseksi kun ulkopuoliset on alkaneet puuttua.

1984 https://museot.finna.fi/Record/kansa_ah.M011-87991


1984 https://museot.finna.fi/Record/kansa_ah.M011-87999


1984 https://museot.finna.fi/Search/Results? ... pe=Subject