Persoonallisuushäiriöt, kuten narsistinen persoonallisuushäiriö, psykopatia ja sosiopatia, ovat olleet jo pidemmän aikaa kansan keskuudessa ns. muotitermejä, mutta käsitteiden merkitykset ovat monimuotoisia ja usein epäselviä. Eri aikoina termit psykopatia, sosiopatia ja antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ovat tarkoittaneet eri asioita ja jossain vaiheessa ja jossain kontekstissa nämä kaikki termit ovat tarkoittaneet jopa samaakin asiaa, yhtä tietyn tyyppistä persoonallisuutta.
Nykyään termien merkitykset menevät niin, että psykopaattinen ja sosiopaattinen persoonallisuus luokitellaan kahdeksi erilliseksi persoonallisuustyypiksi ja nämä molemmat luokitellaan käsitteen antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, alle.
Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö on diagnoosinimike, jonka alatyyppeinä on sosiopaattinen persoonallisuushäiriö ja psykopaattinen persoonallisuushäiriö, eli, jos henkilö saa diagnoosin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, hänet luokitellaan joko sosiopaatiksi, tai psykopaatiksi. Tämä on uusinta uutta näiden termien käytössä ja tämä termien käyttö on tullut voimaan vasta viime vuosikymmenellä.
Sosiopaattinen persoonallisuushäiriö eroaa kansankeskuudessa tunnetusta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä päällisinpuolin melko paljon, vaikka näiden psykologiassa on pohjimmiltaan paljon yhteistä. Sosiopaatti ryyppää viinaa, saattaa käyttää huumeita, tekee rikoksia, on keskimäärin keskivertoa matalammin koulutettu, omaa keskimäärin keskivertoa selvästi heikomman älykkyysosamäärän ja tulee yleensä alemmista sosiaaliluokista. Narsistisen persoonallisuushäiriön omaava henkilö on useimmiten lähtöisin ylemmistä sosiaaliluokista, hankkii yleensä hyvän koulutuksen, menestyy elämässään ja on keskivertoa älykkäämpi.
Sosiopaattisessa persoonallisuushäiriössä narsismi ei ole niin keskeisessä osassa, kuin narsistisessa persoonallisuushäiriössä. Psykopaattinen persoonallisuushäiriö taas on ikäänkuin narsistisen persoonallisuushäiriön äärimmäinen muoto, jossa henkilö on grandioosi narsisti, mutta omaa samaan aikaan sosiopaattiseen persoonallisuushäiriöön liittyviä antisosiaalisia piirteitä, kuten taipumuksen päihteiden käyttöön ja rikolliseen toimintaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa 80-luvulla syntyneistä psykopaateista kolme neljäsosaa on yliopisto/korkeakoulu koulutettuja ja psykopaattien tekemät rikokset ovat tyypillisesti talousrikososastoa.
Psykopatia on näistä kolmesta persoonallisuushäiriöstä kaikkein vakavin, tai sairain tila. Sosiopaatin omatunto ja tunne-elämä ovat normaalista voimakkaasti alentuneet, mutta psykopaatilta omatunto puuttuu kokonaan ja tunne-elämä on hyvin vähäistä.
Sosiopaatit voidaan jakaa sosioekonomisesti kolmeen ryhmään, eli 1. päihteiden ongelmakäyttäjiin/taparikollisiin, 2. duunarisosiopaatteihin ja 3. menestyviin sosiopaatteihin. Näiden suhdeluvut ovat 70-luvulla ja 80-luvulla syntyneissä suomalaisissa suurinpiirtein siten, että 40% sosiopaateista on duunarisosiopaatteja, 30% on päihteiden ongelmakäyttäjiä/taparikollisia ja 30% on menestyviä sosiopaatteja, jotka pystyvät hankkimaan itselleen ylioppilastutkinnon ja yliopisto/korkeakouluopintoja. Sosiopaateista 75% alkoholisoituu jossain vaiheessa elämäänsä ja 60% syyllistyy elämänsä aikana sen tyylisiin rikoksiin, joista olisi Suomen lain mukaan tuomiona vähintään ehdonalaista vankeutta. Osa sosiopaateista pystyy elämään suhteellisen normaalin elämän.
Rikolliset sosiopaatit ovat lähinnä narkomaaneja, rappioalkoholisteja, tai moottoripyöräkerhojen jäseniä ja heidän tekemänsä rikokset ovat yleensä heikosti suunniteltuja ja impulsiivisia. Tyypillinen sosiopaatin tekemä henkirikos on kännitappo. Sosiopaatille ominainen normaalista poikkeava antisosiaalinen käyttäytyminen alkaa yleensä 8-16-vuotiaana. Sosiopaatit eivät yleensä omaa poikkeuksellisen laajaa sosiaalista piiriä ja jotkut sosiopaatit elävät nomadista, suunnittelematonta elämää, mihin voi liittyä esim. työsuhteiden kestämättömyys ja jatkuva työpaikan vaihtaminen, sekä jatkuva paikkakunnan vaihtaminen. Sukupuolisuhteissa on tyypillistä, että sosiopaatti pystyy pääsemään melko helpostikin parisuhteeseen, mutta että hänen parisuhteensa eivät kestä ja näin ollen sosiopaateilla on elämänsä aikana usein monta avioliittoa. Jotkut sosiopaatit ovat huijareita, jotka huijaavat ja huiputtavat ihmisiä, joko saadakseen taloudellista hyötyä, tai sitten ihan vain huiputtamisen vuoksi, kokeakseen voittamisen riemua.
Psykopaatit toimivat laskelmoidusti ja jäävät harvoin kiinni tekemistään rikoksista. Psykopaatit tekevät rikoksia eivät impulsiivisesti, vaan tarkoituksenaan saada hyötyä. Jos psykopaatti tietää saavansa ison perinnön tekemällä henkirikoksen, hän voi silloin tehdä henkirikoksen. Psykopaatille ominainen antisosiaalinen häiriökäyttäytyminen alkaa alle kouluikäisenä. Psykopaatille ominaista käyttäytymistä on kylmä toisten ihmisten hyväksikäyttö. Psykopaatti käyttää toisia ihmisiä hyväkseen taloudellisesti, seksuaalisesti, sekä edistääkseen omaa uraansa. Tyypillistä on, että psykopaatti on erinomainen saalistaja, joka hakeutuu sinne, missä saalista on. Hänet voi löytää yleensä laajan sosiaalisen piirin keskeltä ja hän on yleensä mies, jolla on jo nuorella iällä ollut satoja, tai tuhansia seksipartnereita. Psykopaatille uniikki piirre on kehuskella omalla toiminnallaan toisille ihmisille. Toisin, kuin sosiopaatti, psykopaatti kerskailee avoimesti sillä, kuinka hän on kohdellut ihmisiä kaltoin. Hän saattaa kerskua kavereilleen, kuinka hän on kusettanut viittätoista naista samaan aikaan ja pannut niitä ilman lupaa anaaliin ja, kun silmä on välttänyt, niin pannut teini-ikäistä tytärtäkin siinä samassa pöhinässä. Hän saattaa kerskua, kuinka hän aukoi päätään 13-vuotiaalle tytölle, jonka hän kohtasi kadulla... Sosiopaatit eivät tee näin, sosiopaatit pitävät omat ikävät tekonsa omana tietonaan. Psykopaatit ryyppäävät, menestyvät, panevat ja tuhoavat elämiä, eikä heitä pysäytä mikään. Useat psykopaatit ovat niin verkostoituneita, että toiset ihmiset suojelevat heitä ja heillä saattaa olla suojelijoita jopa oikeuslaitoksen sisällä.
Psykopaatit saattavat vakiintua pitkäksikin aikaa avioliittoon ja onnistua pitämään avioliiton pystyssä. Psykopaatti kuitenkin valitsee kumppaninsa aina taloudellisen hyödyn mukaan. Psykopaattinen mies, joka on 25-ikävuoteen mennessä suhteessa 500 eri naisen kanssa, valitsee niistä naisista sen, jonka vanhemmilla on eniten rahaa ja sitten hän alkaa vanhempien manipuloimisen ja kynimisen. Hän saa naisen vanhemmilta luksusjahdin, Porschen ja muuta herkkua... Samaan aikaan hän pettää vaimoaan satojen naisten kanssa, jotka hän valitsee sen mukaan, että naiset ovat yksinhuoltajia ja panee sitten näiden ala-asteikäisiä tyttäriä anaaliin ja manipuloi nämä naiset omia tyttäriään vastaan siten, ettei tyttäriä koskaan uskota.
Sosiopaatille on ominaista, että hän jakaa ihmisiä hyvin vahvasti splittingin mukaan vähän samaan tyyliin, kuin vaikkapa epävakaan persoonallisuushäiriön omaava henkilö, eli hän näkee osan ihmistä äiteinä siten, kuin hän koki äitinsä alle yhden vuoden ikäisenä traumaattisessa vuorovaikutuksessa ja osan ihmisistä siten, kuin itsensä vauvaikäisenä traumaattisessa vuorovaikutuksessa äitinsä kanssa.
Psykopaatilla ei ole tällaista samanlaista splittingin tuomaa jakoa ja ihmisten arvottamista ja sosiaalisia suhteita värittävää patologiaa, vaan psykopaatti on omassa maailmassaan maailman ainoa ihminen ja muut ovat hänelle esineitä. Ryhmän sisällä, kuten työyhteisössä, tai opiskeluyhteisössä psykopaatti kuitenkin asettaa jonkun henkilön tähän vauvan asemaan siten, kuin hän koki itsensä vauvana traumaattisessa vuorovaikutussuhteessa äitinsä kanssa. Tämä toiminta on vastaavaa, kuin narsistisen persoonallisuushäiriön omaavilla henkilöillä. Tämä vauvaminän asemaan asetettu henkilö joutuu kiusatuksi ja hänet jätetään ryhmän ulkopuolelle. Tyypillistä on, että suurin osa yhteisön jäsenistä kokee syrjityn henkilön ongelmalliseksi, eikä suinkaan psykopaattia.
Lisäksi tämän aiheen yhteydessä voidaan mainita histrioottinen persoonallisuushäiriö, joka on huomionhakuisen persoonallisuushäiriön rajatilaversio. Histrioottinen persoonallisuushäiriö on eri suunnasta sukua sosiopaattiselle persoonallisuushäiriölle, kuin psykopaattinen persoonallisuushäiriö. Histrioottiseen persoonallisuushäiriöön kuuluu sosiopaattisen persoonallisuuden tapaan taipumus päihdeongelmiin ja taipumus ihmisten huiputtamiseen. Rikollista taipumusta histrioottiseen persoonallisuushäiriöön ei kuitenkaan liity. Sen sijaan histrioottisessa persoonallisuushäiriössä keskeisemmässä asemassa on kevytkenkäisyys ja hyperseksuaalisuus.