Nykyfeministit ovat feminismin löyhää kolmatta aaltoa. Sen yksi suuntaus om intersektionaalinen feminismi, ja se on aika monimutkaista.
Feministit ovat pettämässä naiset, jos naisilla tarkoitetaan valkoihoisia, keskiluokkaisia heteronaisia.
Unionin puheenjohtaja Katju Aro sanoo: ”Valkoisissa feministeissä, jotka ovat muodostaneet mielipiteensä 80- tai 90-luvulla, näkyy joskus haluttomuutta haastaa sitä, voisiko feminismillä olla jotain uutta annettavaa. Perinteinen tasa-arvofeminismi kamppailee intersektionaalisen feminismin kanssa.”
Intersektionaalisuus on amerikkalaisen kansalaisoikeustaistelijan ja -teoreetikon Kimberlé Crenshawin termi. Se tarkoittaa syrjittyjen ihmisryhmien risteymiä: jos on nainen, voi kokea tietynlaista syrjintää, mutta entä jos on lisäksi tummaihoinen, kuuro ja lesbo? Musta feministi voi kamppailla olemassaolon oikeutuksesta, kun valkoinen feministi kamppailee pääsystä pörssiyhtiön hallitukseen.
Valkoisen feministin voi olla vaikea kääntää huomiota itseensä, huomata olevansa osa patriarkaatin kaltaista valtarakennetta.
”Vaatii jatkuvaa ajatustyötä ja pohdiskelua, että ihmiset saisivat äänensä esille. Hiljaakaan ei voi olla. Kultainen ohjenuora on, että oma toiminta on sellaista, ettei se tuota sortoa.”
Ja miten asioista pitää puhua? Noviisi voi aloittaa opettelun Facebookin Feministiryhmässä, jossa kommunikoidaan tarkoissa, yhdessä asetetuissa rajoissa. Suljetussa ryhmässä on liki 5 000 jäsentä. Sinne ei pääse helposti, ja sieltä poistetaan nopeasti, jos puhuu väärin. Se on safe space, turvapaikka, jossa ei edes ajatuksen tasolla syrjitä ketään. Siellä ei kutsuta tuntematonta naiseksi tai mieheksi vaan naisoletetuksi ja miesoletetuksi. Vaikean aiheen eteen kirjoitetaan TW tai CW: trigger warning tai content warning. Ne ovat varoituksia siitä, että keskustelu saattaa laukaista joissain ihmisissä traumoja tai pahan mielen. Toukokuussa eräs keskustelija kyseli otsikolla TW: raskaudessa jotain ällöttävää? miten suhtautua raskautta inhottavana pitäviin näkemyksiin.
Mun mielestä ei ole reilua naista kohtaan pitää mitään raskaudessa olevaa ällöttävänä tai ainakaan mielellään sanoa sitä ääneen.
Keskustelussa palloteltiin, kenellä on oikeus olla ällöttynyt omasta raskaudestaan. Onko inhotus vain tietyn ryhmän etuoikeus?
Ote on pedagoginen:
Toivottavasti kellekään ei ole epäselvää, onko ällöttely misogyynistä paskaa, eräs keskustelija kirjoittaa.
Huumori merkitään selkeästi:
No hei, pimppihän on vain seksiä varten, ja anopin pimppi ei sitäkään! Luonnotonta semmonen synnyttäminen. (/sarkasmi)
Jos ei tiedä aiheesta tarpeeksi, on kuunneltava hiljaa ja omaksuttava oikea termistö. Jos sanoo väärin – viljelee huomaamattaan misogyynistä paskaa – on pyydettävä anteeksi, oltava kiitollinen korjauksista ja myönnettävä nöyrästi opettelevansa vasta.
Moni mielestään feministisesti ajatteleva on tullut erotetuksi ryhmästä, joka toisille edustaa feminismin uutta tapaa puhua. Keskustelevien joukko on pieni. Suuri osa ryhmän jäsenistä on joko heitä, jotka seuraavat keskusteluja viihdemielessä, tai heitä, jotka pelkäävät liikaa sanovansa jotain väärin eivätkä siksi sano mitään.
Maryan Abdulkarim on eronnut Feministiryhmästä, koska ei jaksanut sen riitelevää keskustelutapaa. Hän ei esimerkiksi ymmärrä, miksi kaikki muut haukkumasanat ovat kiellettyjä mutta feministisesti väärin ajattelevaa saa ryhmässä kutsua ämpäriksi. Hän toivoo, että puhuminen sallittaisiin niillekin, jotka eivät tunne feminististä termistöä.
TERO KARTASTENPÄÄ http://www.image.fi/image-lehti/feminis ... sta-pettaa
