Suvi Vihavainen HS 4.3.2017 18:49, päivitetty: 5.3.2017 12:31
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005114083.htmlLastenpsykiatri Sinkkonen arvosteli pikkulasten varhaiskasvatusta, asiantuntijat rauhoittelevat: ”Vanhemmat ovat jo hyvin syyllistyneitä näiden kysymysten edessä”
Asiantuntijat toivoisivat, että päivähoito vastaan kotihoito -keskustelussa päästäisiin jo eteenpäin.PÄIVÄKODISSA käyvät taaperot eivät ole vaarassa, stressaantuneita tai kaoottisessa tilassa, vaan voivat keskimäärin hyvin, sanoo kehitysneuropsykologian dosentti, varhaiskasvatuksen tutkija
Nina Sajaniemi Helsingin yliopistosta.
Pienet lapset myös nauttivat Sajaniemen mukaan vertaissuhteista ja ryhmässä olosta turvallisessa ympäristössä, vaikka tarvitsevatkin aikuisten ohjausta. Hän ei ole ”missään nimessä” sitä mieltä, ettei alle kolmevuotiasta lasta voisi laittaa päiväkotiin.
”Vanhempia pitäisi tukea ajatuksessa, ettei päivähoito ole lapselle haitaksi. Oman tutkimuksemme perusteella näyttää siltä, etteivät taaperot voi keskimäärin mitenkään huonosti, vaan ovat iloisia, tyytyväisiä, uteliaita ja toistensa kanssa temmeltäviä olentoja”, Sajaniemi sanoo.
LASTENPSYKIATRI
Jari Sinkkosen HS:ssä julkaistu kolumni herätti jälleen kerran keskustelun siitä, onko pienten lasten paikka kotona vai päivähoidossa.
Sinkkosen mukaan varhaiskasvatus on alle kolmevuotiaiden lasten kohdalla ”silkkaa sanahelinää”: pienet lapset eivät tarvitse kasvattamista vaan tuttujen ja turvallisten ihmisten läheisyyttä.
Sinkkosen mielestä sanahelinää on myös se, että ryhmällä olisi kehittävä vaikutus pieneen lapseen. Harvalla kaksivuotiaalla on valmiuksia puolustaa itseään ja reviiriään ryhmässä, hän kirjoittaa.
Sajaniemen mielestä Sinkkonen ei ole perillä, kuinka motivoitunutta, työlleen omistautunutta ja lasten hyvinvoinnista välittävää henkilökuntaa myös päiväkotien taaperoryhmissä on.
Hän on selvittänyt tutkimusryhmässään yksivuotiaana päiväkodin aloittaneiden lasten stressin säätelyä, leikkimistä, sosiaalisia taitoja sekä aikuisten sitoutumista suomalaisissa päiväkotiryhmissä.
”PÄÄSÄÄNTÖISESTI ei pidä mitenkään paikkaansa, etteivät pienet lapset kestäisi ryhmässä olemista. On selvää, etteivät he osaa puolustaa itseään, ja siksi ryhmässä pitääkin olla sensitiivisiä aikuisia ja laadukasta toimintaa.”
Sajaniemi ei kiistä, etteikö varhaiskasvatuksessa olisi päiväkotien välillä laatueroja. Laatua voi kuitenkin parantaa olemassa olevilla toimintatavoilla: esimerkiksi hänen tutkimuksessaan vahvistettiin ryhmän vuorovaikutustaitoja ja aikuisten kykyä ottaa pienten lasten tarpeet huomioon.
Siitä Sajaniemi on Sinkkosen kanssa samaa mieltä, että varhaiset vuodet ovat kehityksen kannalta tärkeitä, ja aivossa tapahtuu tällöin merkittäviä asioita. Ne ovat alttiita hyvälle ja huonolle kehitykselle, ja siksi hyvästä pitää pitää kiinni.
MYÖSKÄÄN lastenpsykiatri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erityisasiantuntija
Jukka Mäkelä ei jaa Sinkkosen käsitystä pikkulasten varhaiskasvatuksesta. Hänen mukaansa ihmislapsi tarvitsee alusta asti useampia aikuisia ja on kehittynyt luomaan useista suhteista kehitystä tukevan kokonaisuuden.
On mahdoton tehtävä jättää lapsen tarpeiden täyttäminen yhdelle ihmiselle, Mäkelä sanoo.
”Sillä ei ainoastaan kuormiteta äitejä vaan vaarannetaan monen lapsen mahdollisuuksia kehittyä sosiaalisesti kyvykkäiksi.”
Sajaniemen mukaan lapsi voi hyvin kiintyä useampiin häntä hoivaaviin aikuisiin silloin, kun he toimivat lapsen tarpeille herkistyneellä tavalla.
”Se voi tapahtua myös ryhmässä. Tietenkään ryhmä ei saa olla ylisuuri, 20 lasta on siinä liikaa”, hän sanoo.
Lasten vertaissuhteita on Mäkelän mukaan tutkittu kunnolla vasta tällä vuosisadalla, ja tutkimus on muuttanut käsitystä niiden merkityksestä. Jo pikkulapset ovat kiinnostuneita toisistaan ja synnynnäisesti ryhmäolentoja.
”Lapselle on ryhmästä hyötyä jo varhaisesta vaiheesta asti, kun hän saa samalla muutkin asiat, mitä tarvitsee. Hän tarvitsee tukea siihen, miten ymmärtää maailmaa. Ja maailma koostuu porukasta, toisista lapsista ja aikuisista.”
ASIANTUNTIJAT toivoisivat, että päivähoito vastaan kotihoito -keskustelussa päästäisiin jo eteenpäin. Sajaniemen mukaan pikkulasta voidaan hoitaa hyvin kotonakin, mutta vanhemmilla pitäisi olla vapaus mennä töihinkin ja tietää, etteivät samalla ”tuhoa lapsen hyvinvointia”.
”Keskustelu on niin polarisoitunutta, että vanhemmat ovat hyvin syyllistyneitä näiden kysymysten edessä”, hän sanoo.
Mäkelän mukaan keskustelussa voitaisiin keskittyä mieluummin siihen, miten varmistetaan, että kotihoidossa olevat lapset saavat tarpeeksi ryhmäkokemuksia ja oppivat selviytymään hankalista tilanteista, kun omat intressit ovat toisten kanssa ristiriidassa.
”Ja jos ollaan päiväkodissa, miten siellä varmistetaan nämä pyhät arvot turvallisuudesta ja läheisyydestä alkaen. Vahvistetaan pienten lasten ryhmien henkilöstön kykyä huomata lasten omat tarpeet, muutkin kuin nälkä ja pissahätä.”
F a k t a- Äidin työ ja koulutus vaikuttaa kotihoidon kestoon
- Suomalaislapsista 68 prosenttia osallistuu varhaiskasvatukseen. Yksivuotiaista hoidossa on 28 prosenttia ja kaksivuotiaista 54 prosenttia. Alle 1-vuotiaat lapset hoidetaan pääasiassa kotona.
- Perhe voi valita alle kolmevuotiaan lapsen hoitamisen kotona kotihoidontuella. Valtaosa perheistä käyttää tukea vanhempainvapaiden jälkeen ainakin jonkin aikaa. Lähes aina lasta hoitaa äiti.
- Lasta hoidetaan usein tutkimusten mukaan pidempään kotona, jos äidillä ei ole voimassa olevaa työsuhdetta. Korkeasti koulutetut äidit palaavat työhön nopeammin kuin vähemmän koulutetut.
- Viime aikoina Suomessa on keskusteltu perhevapaajärjestelmän uudistamisesta.
Kommentit 60