Kirjoittaja ritalin » 03.03.2017 13:30
Tämä Vihreiden tekemä listahan on sellainen, että sen kanssa on vaikea olla eri mieltä. Aamulehden uutisointi ja Karin höpinät sen sijaan ovat aika sekopäistä juttua ja oikeastaan ristiriidassa Vihreiden tekemän listan kanssa.
Mun nähdäkseni poikien ja miesten työttömyydessä kyse ei ole niinkään varhaiskasvatuksen ongelmista, vaan työelämän muutoksista, lamasta ja opiskelupaikkojen vähentymisestä.
Kyseessä on tällainen ongelmapaketti. Opiskelupaikkoja alettiin vähentämään nousukaudella, vuodesta 2006 eteenpäin ja tällä on tietenkin ollut suoria seurauksia siinä, että peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa olevien määrä on kasvanut huomattavasti ja samoin lukion jälkeen ilman opiskelupaikkaa olevien määrä on kasvanut huomattavasti. Samaan aikaan laman vuoksi työmarkkinat eivät vedä ja nuoret ammattikoulusta valmistuvat eivät löydä töitä. Vaikutukset näkyvät ilmeisesti erityisesti miesvaltaisilla aloilla. Samaan aikaan meillä on tapahtunut muutosta, missä perinteiset miesten työt ovat vähentyneet ja olleet häviämässä.
Periaatteessahan nykypäivän suomalaisen miehen aivot ja fysiikka ovat sopeutuneet lähinnä agraariyhteiskuntaan, missä viljellään omaa maata, käydään metsätöissä ja käydään metsästämässä ja kalastamassa. Kun tällaista suomalaiselle miehelle luonnollista duunia ei ole enää saatavilla, niin hän joutuu vähän heikkoon asemaan. Kyse on pitkälti biologisista seikoista.
Tämän päivän koulujärjestelmässä ja työjärjestelmässä on viety äärimmilleen sen tyyppinen ajattelu, että annetaan joku malli, minkälainen ihmisen tulee olla ja, mitä paremmin tähän malliin sovit, niin sitä paremmin tulet yhteiskunnassa pärjäämään. Enemmän pitäisi mennä siihen suuntaan, että kunkin yksilöllisiä vahvuuksia tuetaan. Valitettavasti tällaisesta yksilöllisyyden hyödyntämisestä ollaan vielä todella kaukana ja sen puolesta puhuvat äänet ovat vielä heikkoja. Vanhemmat polvet, 50-luvulla ja aikaisemmin syntyneet eivät ymmärrä tällaisen yksilöllisyyden päälle yhtään mitään, se on vielä sitä ajattelua, että kun riittävästi pieksee nahkavyöllä, niin kyllä se ihminen siitä oppii. Sitten taas nämä 80-luvulla ja 90-luvulla syntyneet ovat suurelta osin aivopestyjä tähän äärimmäiseen kilpailujärjestelmään, eivätkä ole siten yhtään sen yksilöllisyysmyönteisempiä, kuin nämä vanhemmatkaan ikäpolvet, oikeastaan päinvastoin. Nuoremmat ikäpolvet ovat vain tämän yhteiskunnallisen persoonallisuushäiriön ja kieroon kasvamisen pidemmälle viety vaihe ja he ovat saavuttaneet anti-yksilöllisyyden, eli sellaisen narsistisen itsekeskeisen kilpailullisuuden arvostamisen... kilpaillaan rahasta ja vallasta sen kautta, että kuka parhaiten sopii siihen vanhojen polvien asettamaan oikeanlaisuuden muottiin.