Psykopatologia.munfoorumi.com

Sirpa Selänne kiivastuu sukupuolirooleista – naisen paikka on kotona: ”Naisen on pakko jäädä kotiin hoitamaan lasta”

– Nainen on se, joka kantaa raskauden, kantaa lasta, ja jonka on pakko jäädä hoitamaan lasta kotiin. Se on äidin vaisto.

irmeli kirjoitti:Sirpa Selänne sanoi silloin, kun se tyttö syntyi, että se vauva on hänen paras ystävänsä.

Sirpa kiihtyy silminnähden puhuessaan sukupuolirooleista. Selänteiden perheessä on ollut hyvin selkeä jako kotitöistä ja lastenhoidosta. Sirpa on hoitanut lapset, kodin ja arjen pyörittämisen Teemun ollessa pelireissuilla.
– Siinä vaiheessa, kun lähdetään perustamaan perhettä, on idioottimaista olettaa, että tasapaino miehen ja naisen välillä kotitöissä säilyisi. Se ei ole missään olosuhteissa mahdollista, Sirpa painottaa ohjelmassa.
– Nainen on se, joka kantaa raskauden, kantaa lasta, ja jonka on pakko jäädä hoitamaan lasta kotiin. Se on äidin vaisto.

Teemu kuuntelee mietteliäänä vaimoaan ja huomauttaa, että myös isä voi jäädä kotiin hoitamaan lasta.
– Voi se olla toisinpäinkin. On niitä isiä, jotka jäävät kotiin ja vaimo menee töihin, Teemu sanoo.

Sirpa torppaa ajatuksen täysin.
– Mun mielestä lapset tarvitsee äidin, joka on oikeasti kotona. Äiti on lapsille kaikista tärkein, emo. Kun lapset tulevat vanhemmiksi, niin on isäkin tärkeä. Ja sitten naiset haluavat tasa-arvoa. Ne haluavat olla kuin miehiä. Olkaa sitten kuten miehiä, älkää tehkö lapsia. Olen ihan hemmetin vanhanaikainen, Sirpa tulistuu.
– Jos haluat olla työelämässä, niin älä tee lapsia. Paina duunia niska limassa ja bisnestapaamisissa. Who cares! Jos teet lapsia, niin ole äiti.

Kun Mari Hast muistelee menneitä ­jyväskyläläisessä kahvila Wilhelmiinassa, kyyneleet kohoavat hänen silmiinsä.
Tyylikkäästi leggingseihin ja muotipinkkiin pukeutuneesta, huolitellusta naisesta ei uskoisi, että teoriassa häntä uhkaa vanhuusiän köyhyys.
– Olin niin luottavainen, luotin mieheen ja siihen, että elämä kantaa.

Kun Marin nuorimman lapsen kotihoidontuki alkoi loppua, Maria alkoi kutkuttaa paluu työelämään. Tai oli kutkuttanut jo jonkin aikaa. Hän oli sanoutunut vanhasta luokanopettajan työstään irti jo 1995.
– Kävin yhden hoitovapaan välissä vanhalla työpaikallani ja tajusin, että sinne en voi enää palata.

Mari ajatteli, että kotiäitivuosien jälkeen on hänen vuoronsa ja mies tukee vuorostaan hänen työuraansa.
– Mies oli aina ehdottomasti sitä mieltä, että minun on hyvä olla kotona. Hänellä oli omasta lapsuudestaan huonoja muistoja päivähoidosta.

Mutta sitten tuli ero. Perheellä ei ollut omistusasuntoa eikä muutakaan omaisuutta. Eikä Marilla työpaikkaa.
– Parisuhdejuttuja me naiset jaksetaan vatvoa, mutta joskus olisi syytä ­pysähtyä miettimään omia talousasioita, Mari sanoo sarkastisesti.

Ja sitten niitä olikin katsottava silmästä silmään, oli viimeinkin pakko.
Erohässäkän keskellä Mari lähti jatko-opiskelemaan. Hän valmistui opinto-ohjaajaksi samana vuonna kun täytti 50.
– Olen nauttinut kuusi vuotta hyvää palkkaa. Minulla on hirveän hyvä elämä.

Nyt Marille on kertynyt työeläkettä 758 euroa. Potti alkaa kerääntyä isommalla prosentilla 53 ikävuoden jälkeen.
– Ehdin vielä kiriä eläkekertymää kiinni. Ja nyt tuntuu siltä, että jaksan hyvin tehdä töitä vielä yli 63-vuotiaana.

Jos jatkaa töissä yli virallisen eläkeiän, eläkettä kertyy niin sanottuna superkertymänä. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan yhä useampi yli 50-vuotiaista arvelee olevansa töissä yli 64-vuotiaaksi. Naiset ovat hieman hanakampia jatkamaan kuin miehet.

Mari ei kadu kotiäitivuosiaan, mutta häntä itkettää se, miten naiivisti hän suhtautui aikoinaan raha-asioihinsa.
– Kotiäideille pitäisi olla neuvontaa, että huolehtisivat myös kovista asioistaan, Mari sanoo ja lyö nyrkin pöytään.