Tietoisuuden ongelma

[Psykopatologia]

TIETEESSÄ TAPAHTUU (Kirjoja) 2/2006: 50 - 53 http://www.tieteessatapahtuu.fi/0206/pyysiainen.pdf (4 s.)
Ilkka Pyysiäinen: Ratkeaako tietoisuuden ongelma?

Antti Revonsuo: Inner presence: Consciousness as a biological phenomenon. Cambridge, MA: MIT Press, 2006. 473 p.

Mikä tekee ihmisestä tajuisen eli tietoisen olennon? Maksa tai munuaiset eivät ajattele eivätkä tiedosta yhtään mitään. Aivoja sen sijaan pidetään
ajattelun ja tietoisen kokemuksen tyyssijana, mutta mikä niistä tekee sen? Vai onko tietoinen kokemus ennemminkin koko organismin ominaisuus (ns. embodied cognition)? Tai kenties tietoisuus (consciousness) onkin olemassa organismin ja ympäristön vuorovaikutuksessa ja kulttuurissa? Tai ehkä mitään tietoisuutta ei ole olemassakaan, on vain aivotoimintaa?
(- -)

[pöö]

Olemme kehojemme sisällä emmekä ole kehomme.

[Psykopatologia]

HS - Tiede Mikko Puttonen 20.1.2017 2:00, päivitetty 10:42 http://www.hs.fi/tiede/art-2000005052236.html
Näemme unia, koska öisin valmistaudumme erilaisiin uhkiin, sanoo professori
Maailma syntyy mielessämme, sanoo tietoisuutta tutkiva Antti Revonsuo

VAIKUTTAA siltä, että olisin professori Antti Revonsuon työhuoneessa.
Hyllyillä ja pöydillä on kirjoja, papereita ja tietokone. Ikkunaan nojaa kehyksissä unenomaisia maisemakuvia, ja professori puhuu unista ja tietoisuudesta.
Havaintoni muuttuvat hieman epävarmoiksi sen valossa, mitä Revonsuo sanoo.
Hän kertoo kannattavansa ajatusta, että kokemuksemme maailmasta on mallinnus, siis eräänlainen aivojemme luoma rakennelma.
En siis havaitse ulkomaailmaa sellaisena kuin se on vaan jonkinlaisen mallin siitä. Maailma on jotain ihan muuta.

TEORIAN nimi on epäsuora realismi. Se eroaa naiivista realismista, jonka mukaan maailma on sellainen kuin miltä se näyttää.
”Epäsuoran realismin mukaan maailma on aivojen luoma malli niistä informaation näytteistä, jotka tulevat todellisuudesta hyvin kapealta kaistalta”, Revonsuo selittää.
Näkökulmamme kapeutta havainnollistaa tosiseikka, että näemme­ vain hyvin pienen osan valon aallonpituuksista. Paljon jää pimentoon.
”Luonnontieteen tehtävä on kertoa, mitä maailmassa oikeasti on. Tämä pöytä on todellisuudessa alkeishiukkasten tanssia, mistä meillä ei ole mitään hajua tajunnassamme”, professori sanoo ja vilkaisee työpöytäänsä.
”Fysikaalinen maailma on hirveän vieras sille maailmalle, jonka keskellä elämme. Olemme aivojen simulaation keskellä emmekä suoraan fysikaalisten energioitten­ ja alkeishiukkasten maailmassa.”
Vaikka aivojen laatima malli ei ole todellisuuden tarkka kuva, se on kuitenkin riittävän uskollinen auttaakseen meitä suunnistamaan todellisuudessa.

PSYKOLOGIAN professori Revonsuo, 53, tutkii tietoisuutta Turun yliopistossa. Virka on osa-aikainen, mutta hänellä on professuuri myös ruotsalaisen pikkukaupungin Skövden yliopistossa.
Skövdessä Revonsuo etupäässä luennoi ja johtaa seminaareja. Skövdeen on päätynyt myös muita Revonsuon ryhmän tutkijoita Turusta.

TIETOISUUTTA Revonsuo tutkii muun muassa unien kautta.
”Unennäkö ja valvetajunta on sama ilmiö aivojen sisällä. Tajuntaa ei synnytä se, että otamme informaatiota ulkomaailmasta”, Revonsuo sanoo.
”Tajunta on sisäsyntyinen simulaatiojärjestelmä, joka tuottaa aina peruskokemuksen, että minä olen olemassa ja jonkinlaisen maailman keskellä.”

UNET avaavat tärkeän tien tietoisuuteen. Tutkijoiden on mahdollista verrata aivotiloja, kun ihminen näkee unta ja kun hän ei näe.
Ero kertoo, mitkä aivoalueet ovat ratkaisevia tietoisuudelle eli tilalle, jossa seikkailemme unissa.
Uni eroaa kuitenkin joissain suhteissa valvetajunnasta, ajantaju on esimerkiksi erilainen.
”Unessa emme pysty ajattelemaan menneisyyttä emmekä kovin pitkälle tulevaisuutta. Unessa ollaan tässä ja nyt. Se voi heijastaa sitä, että uni on primitiivisempi tajunnantila, joka on meillä yhteinen muiden nisäkäslajien kanssa.”

MAAILMALLA unentutkijoiden piirissä Revonsuo tunnetaan etenkin uhkasimulaatioteoriastaan.
Teorian mukaan unennäkö on säilynyt evoluutiossa, koska se edistää pysymistämme hengissä. Teemme öisin mielikuvaharjoituksia erilaisten uhkien varalta.
Pari vuotta sitten ranskalaisen neurologin Isabelle Arnulfin ryhmä löysi todisteita, että uhkaharjoittelu tosiaan toimii.
Tutkijat keräsivät unitietoja sadoilta opiskelijoilta. Opiskelijat valmistautuivat kokeeseen, joka oikeuttaa suorittamaan lääkärin tutkinnon. Monet näkivät sellaisia unia, joissa he myöhästyvät kokeesta, heidän koepaperinsa hukkuvat tai he epäonnistuivat vastauksissaan.
Kävi ilmi, että uhkaunia nähneet saivat keskimäärin parempia pisteitä kokeessa kuin rauhallisesti nukkuneet. Ehkä yölliset harjoitukset auttoivat.

UHKAAVAT tilanteet ovat unissa yleisiä, mutta näemme myös positiivisia tai neutraaleja unia.
Niinpä Revonsuo työtovereineen on kehittänyt täydentävän uniteorian: sen mukaan harjoittelemme unissa myös sosiaalisten tilanteiden varalta.
”Unet ovat äärimmäisen sosiaalisia­. Näemme todella vähän unia, joissa sompailemme yksinään”, Revonsuo kertoo.
Ihmisen eloonjäännin kannalta on ollut tärkeää paitsi selvitä väijyvien petojen kynsistä myös varmistaa oma paikka yhteisössä. Siksi evoluutio on suosinut yhtä lailla öistä uhkatreeniä kuin sosiaalisten tilanteiden harjoittelua.

Kuka? Kuulu unitutkija
- Professorina Turun ja Skövden yliopistoissa.
- Kirjoittanut kirjat Inner presence: Consciousness as a biological phenomenon (MIT Press, 2006), Consciousness: The Science of Subjectivity (Psychology Press, 2010) ja tänä vuonna ilmestyvän Foundations of Consciousness (Routledge).
- Kuuntelee Bachia ja popmusiikista progea, kuten Yesiä, Genesistä ja Tangerine Dreamia.
- Koristaa huoneensa Roger Deanin fantasiatauluilla.
- Lenkkeilee ja pyöräilee.

Kommentit 8

[Psykopatologia]

Olemme kehojemme sisällä emmekä ole kehomme.

Minusta taas olemme paljon kehojemme ulkopuolella.

[pöö]

Kyllä, olemme sekä sisä- että ulkopuolella.