Depressiosta paraneminen vaikeaa

[Psykopatologia]

HS - Mielipide (vain HS.fi) 15.12. 2016 2:00 http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005006689.html
Psykiatri ei edes katsonut silmiini kertaakaan – depressiosta paraneminen ei ole helppoa Kuka älypää on keksinyt, että vaikeastikin sairas saa hoitoa vain pätkittäin ja vasta sitten, kun toimintakyky on kokonaan mennyt?

OLEN kuusikymppinen helsinkiläinen nainen. Olen kotoisin muualta ja sairastuin vaikeaan depressioon jo leikki-ikäisenä. Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä, diagnoosina on vaikea psykoottinen depressio.

Reseptejäni uusitaan terveysasemalla. Psykiatriselle poliklinikalle minulla ei ole mitään asiaa, ellei vointini romahda niin, että toimintakykyni on nolla.
Kun vointini romahtaa ja koko elämä on yhtä katastrofia, joudun hakemaan uutta lähetettä terveyskeskuksen kautta. Silloinkin kuntoutus, jota psykiatrinen poliklinikka tarjoaa, on minimaalista. Sitä on vähän ja harvoin, mutta on kuitenkin. Kun osa toimintakyvystä palautuu, kuntoutus loppuu. Nyt se on jälleen kerran lopetettu.

Kuka älypää on keksinyt, että vaikeastikin sairas saa hoitoa vain pätkittäin ja vasta sitten, kun toimintakyky on kokonaan mennyt? Olisi järkevää, että kontakti psykiatriseen poliklinikkaan säilyisi ilman katkoksia. Silloin potilas voisi välttyä romahtamiselta. Pohjalta nouseminen on hidasta ja työlästä.
Tapasin pari päivää sitten hoidostani vastaavan psykiatrin. Hän ei katsonut silmiini kertaakaan. Kasvot poispäin käännettynä nainen puhui nopeasti ja niin hiljaa, että oli vaikea saada selvää, mitä hän sanoi.

Hän tuumasi ”pahimman olevan nyt ohi”. Siis tervemenoa vain, ja onnea? Hän jatkoi, että ”onhan siellä terveyskeskuksessa tuttu lääkäri”. Miten niin tuttu? Lääkäreitä tulee ja menee kuin pyöröovista. Nyt on taas uusi.
Lääkärit tuntuvat ajattelevan tästä niin sanotusta hoidostani, että ”kunhan tuo nyt pysyisi jotenkin hengissä”. Muusta ei ole niin väliä.

Parempaa hoitoa haluava

[Sievä Sigismund]

Kyseessä on sen ikäinen sairas, että häntä "ei kannata hoitaa" nykyisten "suositusten" mukaan. (kirjoitettujen tai kirjoittamattomien suositusten, en tiedä)

[Psykopatologia]

Onneksi sote tuo helpotuksen tuonkin naisen ongelmiin.

[pöö]

Vaan kuntouduinpas masennuksesta , siinä yhteydessä ei käytetä sanaa " parantuminen " koska ihminen on aina erilainen ennen ja jälkeen depression.

[Mirri]

Jos kuusikymppinen henkilö on sairastunut vaikeaan depressioon jo leikki-ikäisenä, myöhäisellä aikuisiällä hänen paranemisennusteensa on huono tehtiin niin tai näin. Hän on ollut täysin vailla hoitoa ties miten pitkään, koska hänen ollessaan lapsuusikäinen lasten mielenterveysongelmista ei tiedetty tuon taivaallista. Saati, että olisi ymmärretty hoitaa kasvuikäistä ajoissa jotenkin.

Kontakti psykiatriseen poliklinikkaan on nykyisin kaikilla tilapäinen, koska erikoissairaanhoito ei ole tarkoitettu kroonistuneiden ja pitkäaikaissairaiden jatkuvaksi hoidoksi, vaan nimenomaan akuuttien tilanteiden hoitamiseksi sillä tavoin kuntoon, että potilas voidaan uudelleen ja uudelleen palauttaa perusterveydenhuoltoon eli terveyskeskukseen. Näin niin psykiatriassa kuin somaattisellakin puolella.
Niinpä vaikeasti ja kroonisesti sairas (myös psykoosisairautta sairastava) psykiatrinen potilaskin joutuu tyytymään siihen, että erikoissairaanhoitoa hänelle on tarjolla vain pätkittäin - akuutteihin kriisitilanteisiin. Eikä välttämättä silloinkaan: erikoissairaanhoitoon pääseminen on oikeasti tarveharkintaista, ja tarveharkinta tehdään potilaan kokonaistilanteen perusteella.