Kirjoittaja Psykopatologia » 12.11.2011 22:43
Usein feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta pyritään määrittämään - jos ei nyt
suorastaan anatomisia seikkoja oteta lukuun - tyypillisten karakteristikoiden
pohjalta: Esimerkiksi miehet ovat (keskimäärin) aggressivisempia, kun taas
naiset ovat hoivaavampia; miehet metsästävät, kun taas naiset neulovat yms.
Tämän perusteella on esimerkiksi jotain miestä voitu luonnehtia (muuten)
miehekkääksi tai maskuliiniseksi, mutta hänellä on (kuitenkin) feminiininen
harrastus, ruoanlaitto. Tai hemaiseva vaaleaverikko on outo lintu siksi,
että hän on veturinkuljettajan maskuliinisessa ammatissa.
Edellä olevasta ilmennee selvästi, että ko. määrittely-yritykset johtavat vain
umpikujaan. Kyseessähän ovat yleiset inhimilliset ominaisuuden ja ammatit,
joita on (vain) eri suurissa määrin eri sukupuolilla tietyissä yhteisöissä.
Toisisssa yhteyksissä - varsinkin historiallisessa kontekstissa - painotus on
voinut olla toisenlainen. Nykyäänkin esimerkiksi Israelissa naiset ovat
enemmän sotilaita kuin esimerkiksi Suomessa, ja huippukokit ovat yleensä
olleet miehiä.
Emme näistä esimerkeistä pysty päättelemään mitään ko. henkilöiden
feminiinisyydestä tai maskuliinisuudesta. Ja kliinisestä kokemuksesta
tiedetään, että töissä tomera johtajatar voi olla sängyssä mitä
antaumuksellisin hempukka. Aggressiivinen kenraali saattaa kotona
olla aivan tossun alla ja sängyssäkin "vain alla".
Feminiinisyyden ja maskuliinisuuden pitäviksi kriteereiksi jää vain
se, kuinka adekvaatisti ja tyydyttävästi ihminen pystyy olemaan
vastavuoroisessa seksuaalisessa suhteessa vastakkaisen sukupuolen
rakastettunsa kanssa.
Tällaisenaan määritys fokusoituu kernaammin tiettyjen ihmisten
spesifeihin suhteisiin feminiineinä ja maskuliineina kuin "yleiseen"
feminiinisyyteen tai maskuliinisuuteen, joskin korrelaatio spesifin
ja yleisen suhteen on ilmeinen. Täten tietty ihminen saattaa olla
tietyn ihmisen kanssa hyvin feminiininen tai maskuliininen mutta ei
välttämättä yleisesti. Luultavasti mitä enemmän perverssejä trendejä
tietyllä ihmisellä on, sitä spesifimmässä kontekstissa hänen feminiinisyytensa
tai maskuliinisuutensa toteutuu. Toisin sanoen hän ei välttämättä ole
yleisesti ylen feminiininen tai maskuliininen mutta voi olla hirmuisen
feminiininen tai maskuliininen spesifissä suhteessa.
Tällaisenään määrittely-yritys ottaa huomioon individuellit erot.
Määrittelyssä mennään tietyssä mielessä juuriin: homoseksuaalinen mies
ei voi olla kovin maskuliininen eikä homoseksuaalinen nainen ylen
feminiininen. Seksuaalisiin toimiin voi liittyä myös neuroottistyyppistä
häiriöllisyyttä, mikä voi heikentää asianomaisen feminiinisyyttä tai
maskuliinisuutta tai suuntaa sitä yleisestä spesifiin suuntaan.
Tämän katsannon mukaan myös "ruma" voi olla feminiininen (ja seksikäs)
tai maskuliininen (ja seksikäs) joko omastaja/tai rakastettunsa mielestä.