Kirjoittaja Hilppa » 27.05.2012 12:40
Saksalaisäiti pingottaa yksin
HS Ulkomaat Sunnuntai 20.5.2012 Katarina Baer
Berliiniläinen gynekologi Wiekbe Frenzel pyrki täydellisyyteen, kunnes syntyi toinen lapsi.
Kirjoitus kuuluu sarjaan, jossa kerrotaan vanhemmuuden haasteista
eri maissa. Sarja alkaa. Wiebke Frenzel irrottaa tyttärensä Johannan turvavyötä kotikulmilla Berliinissä. Poika Tim (vas.) on jo irti.
BERLIINI. Hiekkalelut keikkuvat kassissa Wiebke Frenzelin käsivarrella, askel vie leikkipuistoon. Edellä juoksevat Tim 5, ja Johanna, 3.
Lelukassi on luomukaupasta, ja sen päällä lukee: Besseres Bio, eli parempaa luomua.
Siihen tiivistyy saksalaisäitien vimma ja ahdistus: minun lapselleni parempaa, tai oikeastaan parasta. Saksalaisäidit pyrkivät täydellisyyteen.
HEILLE lapsi on kuin raakatimantti, joka pitää hioa täydelliseksi. Samaan aikaan pitää kuitenkin olla rento kasvattaja, kertoo tutkimusinstituutti Rheingoldin taannoin julkistama tutkimus.
Frenzel naurahtaa: "Tunnistan kyllä pyrkimyksen. Kuinka edistän lapseni kehitystä? Äidit puhuvat siitä jatkuvasti."
Frenzel on 39-vuotias berliiniläinen gynekologi. Hän on viimeisillään raskaana, kolmas lapsi on tuloillaan. Tim ja Johanna ovat kielikylpypäiväkodissa, jossa he oppivat englantia. Frenzel on töissä vastaanottoasemalla. Frenzelin mies on johtoportaassa saksalaisessa koulutusyrityksessä. Frenzel on jo äitiyslomalla.
"Kun Tim syntyi, ensikertalaiset äidit roikkuivat netissä ja vertailivat autoistuimia ja lastenvaunuja. Kaikkien hankintojen piti olla ehdottomasti markkinoiden turvallisimpia", Frenzel muistelee.
HÄNELTÄ täydellisyyspyrkimykset haihtuivat toisen lapsen myötä, mutta hän törmää pingottaviin äiteihin.
"Juttelin eilen kahden äidin kanssa leikkipuistossa. He kertoivat kuinka tärkeää on, että heidän tyttärensä soittavat pianoa jo viisivuotiaina."
Päiväkodin vanhempainilloissa taas parivuotiaiden äidit hermoilevat siitä, kuinka hitaasti heidän lapsensa oppivat englantia.
Kun ilmapiiri on tämä, menee välillä huomaamattaan mukaan, Frenzel pohtii. Tim halusi jalkapalloseuraan juuri viisi täytettyään.
"Veimme häntä treeneihin neljän kuukauden ajan. Hän tuli joka kerran kotiin itkua ulvoen. Tajusimme, että se oli liian varhaista."
MIKSI täydellisen vanhemman taakka on nimenomaan äitien ongelma? Miksi se ei koske saksalaisisiä? Yksi syy lienee tässä:
"Mieheni ei ollut innoissaan lasten hankkimisesta. Hän suostui tähän vain rakkaudesta minuun", Frenzel kertoo.
Frenzelin mies ei ole ainoa: Joka kolmas alle 45-vuotias saksalaismies ei halua lainkaan lapsia, ja 35 prosentilla ei lapsia olekaan, Bertelsmann-säätiön tutkimus kertoo.
Joka neljäs yli 50-vuotias saksalaismies on lapseton, mutta samanikäisistä naisista lapsettomia on 12 prosenttia.
Ei siis yllättävää, että saksalaisäidit kokevat lapset omaksi projektikseen, äitien projektiksi, kuten Rheingold-instituutti kertoo.
Saksassa elää sitä paitsi yhä vahvasti perinteinen kuva äidistä: hän on huono, jos hän ei uhraa kaikkea lastensa vuoksi.
Frenzeliä on arvostellut oma isä. "Jos on ongelmia lasten kanssa, kuten Timin viimeaikaisten aggressioiden kanssa, niin isäni sanoo: no, sinähän annoit heidät varhain pois."
FRENZEL oli täyspäiväisessä sairaalavirassa jonkin aikaa Johannan eli toisen lapsensa syntymän jälkeen. "Siitä ei tullut mitään. Elämämme pyöri vain sen ympärillä, kuinka järjestämme lasten hoidon ja viemiset ja tuomiset."
Frenzelin mies on Itä-Saksasta, siis entisestä DDR:stä. Hän itse on länsisaksalainen.
"Mieheni kannusti ja sanoi, että totta kai sinä voit tehdä uraa ja olla kokopäivätöissä. Niinhän Itä-Saksassa oli tapana. Mutta minä sanoin: etkö näe kuinka kireitä ja stressaantuneita me olemme?"
Saksalaisäiti jätti urahaaveet ylilääkärin paikasta ja siirtyi pitämään vastaanottoa lyhennetyllä työviikolla.
"Haluan antaa aikaa lapsilleni ja helpottaa mieheni urapyrkimyksiä."
KALLE KOPONEN
-------------------------------------------------------
Tilaa HS Digilehti, saat myös arkistot käyttöösi!