Pertti Luukkonen (30.11.2016): viewtopic.php?f=8&t=18431&p=277902#p277902 Sukupuoli-rooli ja seksuaalinen identiteettisukupuoli-rooli (engl.
sexual role; sexual sukupuoli-, sukupuolinen; seksuaali- seksuaalinen), sosiologiasta saatu käsite, joka määrittää biologisen sukupuolen (lähinnä) käyttäytymistä; ts. miten nainen ja mies näyttelevät (erityisesti) kodin ulkopuolisia osiaan. Sukupuoli-roolit välittyvät paljolti (osin suhteellisen) tiedostamattoman malli-oppimisen kautta yhteiskunnissa vallitsevien rooli-odotusten myötä. Nämä ovat ihmisillä (eri asteisesti) sisäistettyinä normeiksi, jotka eivät determinoi, mutta ohjaavat. Ihminen voi kuitenkin käyttäytyä normi-odotusten vastaisesti: esimerkiksi Greta Garbo ja Marlene Dietrich alkoivat 1920-lopulla käyttää housuja, ensin privaatisti ja 1930-luvun alussa julkisesti, mikä synnytti osittaisen kauhistuksen myötä uuden muodin.
Geneettiset ja hormonaaliset tekijät ovat sukupuoli-roolien takana luultavasti siten, että roolien erilaiset osat "tarttuvat" tai niitä sisäistetään eri herkkyyksillä: Julkisemmissa konteksteissa oppimisen vaikutus on suhteellisen suuri, kun taas yksityisemmissä yhteyksissä geneettisten yms. tekijöiden vaikutus on suhteellisesti suurempi. Näitä ovat mm. rakasteluun ja *seksuaaliseen identiteettiin liittyvät asiat. — Pienen heterogeenisen poikkeavan ryhmän —
inter-sukupuolisten — sukupuoli-roolit ovat ilmeisesti hyvinkin moninaisia ja pääosin melko jäsentymättömiä.
seksuaalinen identiteetti, s u k u p u o l i n e n identiteetti (sexual identity; sexual sukupuoli-, sukupuolinen; seksuaali-, seksuaalinen; lat.
idem sama), psykologinen termi, joka kuvaa ihmisen (sisäistä) mielikuvaa itsestään sukupuolisena olentona. Suunnilleen samaa merkitsee feministisestä psykologiasta kumpuava yksilön psyko-sosiaalista koettua seksuaalista minuutta ja kulturellisia aspekteja esiin tuova
gender (muinaisransk.
gendre suku; lat.
genus suku).
Gender-käsitteessä kritisoidaan vielä 1950-luvulla vallinneita käsityksiä, joiden mukaan *sukupuoli-roolit ja persoonallisuuden piirteet olisivat dikotomisesti, ehkä jopa eksklusiivisesti, jaettavissa "feminiinisiin" ja "maskuliinisiin". — Ranskalaisen kirjailijan Simone de Beauvoir'n (1908—1986) slogan oli
naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan (Le deuxiéme sexe, 1947; Toinen sukupuoli, 1980; 2009 & 2011). Tätä ennen
gender oli ollut lähinnä vain biologiaa.
Seksuaalisen identiteetin piiriin kuuluvat kysymykset kuten "millainen olen seksuaalisesti?", "mitä haluan ja mihin pyrin?", "onko minulla seksuaalisia erityispiirteitä?", "olenko kenties aseksuaalinen?" yms. kuten myös seksuaalinen orientaatio (hetero-, homo- ja bi-seksuaalisuus, perversiot ym.) Peruskysymys on "olenko mies vai nainen?" Normaalisti seksuaalinen identiteetti on syntymässä ilmenevän biologisen sukupuolen
(natal gender) mukainen ja täten geneettisen perimän vahvasti määräämä. Tavallisesti lapsella on parivuotiaana, separaatio — individuaation -vaiheen lopulla, melko selvä käsitys itsestään (myös biologisesti) tyttönä tai poikana. Seksuaalinen identiteetti "kristallisoituu" — Oidipaali-tilanteen ja murrosiän kautta — viimeistään varhaisessa aikuisuudessa. Kehityksen kuluessa identiteetin kehityksessä on kuitenkin voinut olla erilaisia häiriöitä, ja lopputulos on eri asteisesti (ääripäät) diffuusi ja/tai vaihteleva
vs. jäsentynyt ja kristallisoitunut. Esimerkiksi ihminen voi olla epävarma itsestään miehenä tai naisena, tai hänellä voi olla homoseksuaalisuuteen liittyviä pelkoja ym. Seksuaaliselta identiteetiltään varmalla on myös kyvykkyyttä eläytyä toisen sukupuolen asemaan.
Parinmuodostuksessa biologisen ja seksuaaliselta identiteetiltään naisen ja miehen (mielellään) liitto on yleisin ja yhteisöllisesti normi jälkeläistenkin vuoksi. Seksuaalinen identiteetti on hyvin uniikki
gestalt, ja se implikoi kumppanin suhteen eri asteisesti valikoivuutta, mikä on tullut mahdollisemmaksi 1960-luvulta lähtien seksuaalisen vapautumisen ja varsinkin naisten vapautumisen myötä etenkin teollisissa länsimaissa, joissa romanttisen rakkauden ja yksiavioisuuden ihanne elää. — Termi identiteetti (erilaisine etuliitteinen) liittyy alun perin saksalais-yhdysvaltalaisen psykoanalyytikon Erik H(omburger) Eriksonin (1902—1994) ego-psykologisiin teorioihin
(Chilhoold and Society, 1950; Lapsuus ja yhteiskunta, 1962, 1982; ym.).
American Psychiatric Associatonin (APA) DSM-5:ssä (2013) termi
tans-gender, (psyykkiseltä identiteetiltään) muunsukupuolinen, viittaa yleisterminä biologisesti (anatomis-fysiologisesti) terveen yksilön syntymässä todetun biologisen sukupuolen (nainen/mies) välissä olevaan divergenttiin ryhmään, jotka samaistuvat väliaikaisemmin tai pysyvämmin muuhun kuin biologiseen sukupuolensa seksuaaliseen identiteettiin, usein vastakkaiseen, tai he ovat aivan muuta tai epäsukupuolisia tai neutreja ym.
Trans-sexual, trans-sukupuolinen, viittaa ihmisiin, jotka haluaisivat olla seksuaaliselta identiteetiltään vastakkaisia biologiselle sukupuolelleen (nainen/mies).
Gender dys-phoria, viittaa muunsukupuolisuuteen tai trans-sukupuolisuuteen liittyvään psyykkiseen kärsimykseen, jota voi lisätä se, että fyysisiä interventioita (hormoni-hoitoja ja/tai leikkauksia) ei ole saavavilla.
Gender dysphoria (GD) -termi on enemmän deskriptiivinen kuin DSM-IV:n (1994) vastaava
gender identity disorder (GID). GD pyrkii keskittymään kliiniseen ongelmaan, ei niinkään identiteettiin sinänsä. — Jos on tarvetta diagnoosin, se on DSM-5:ssä 302.6
Gender dysphoria in children ja 302.85
Gender dysphoria in adults. WHO:n ICD-10:ssä (1992; Suomessa 1996—) vastaavasti F64.2 Lapsuuden sukupuoli-identiteetin häiriö ja [ei täysin vastaava] F64.8 Muu määritetty sukupuoli-identiteetin häiriö: Nuoruus- tai aikuis-iän sukupuoli-identiteetin häiriö.
Pertti Luukkonen 22.—30.11.2016
viewtopic.php?f=10&t=4557