Psykopatologia.munfoorumi.com

A2-ilta: Yksinäisyys-ilta
TV2 tiistaina 23.11.2013 klo 21.30 - 23
Areena (30 pv) http://areena.yle.fi/1-3081804 (1 h 30 min)
Yksinäisyys on merkittävä terveysriski, joka jopa tappaa. Noin puoli miljoonaa suomalaista kärsii yksinäisyydestä, niin nuoret kuin vanhukset. Mitä tälle kansantaudille voi tehdä? Kuka voi vähentää yksinäisyyttä?

A2 Yksinäisyys-illan vieraat pohtivat, mitä kansantaudille nimeltä yksinäisyys voi tehdä http://yle.fi/uutiset/3-9298695
Milloin yksinäisyys on hyväksi, milloin se vaarantaa terveyden? Mikä on yhteiskunnan vastuu ja miten me voimme auttaa toisiamme yksilöinä?
(- -)

Yksinäisyydestä on tehty sairaus, jopa kansantauti!
Puheradiossa on aamusta asti ollut tietoiskuja illan TV-ohjelmasta. On tuotu esiin, että "joka viides potee yksinäisyyttä" ainakin joskus yms. [PP]

Vrt. "ovat yksinäisiä" tai "kärsivät yksinäisyydestä" yms. - Samantyyppistä sanan- ja sisällönvalintaa on ollut myös mm. persoonallisuushäiriöissä: Yksi prosentti väestöstä kärsii psykopatiasta (vrt. ovat psykopaattisia).

Yksinäisyyttä ja yksinäistä pitäisi ymmärtää, muttei patologisoida eli hoitaa.

Kaikki elolliset ovat yhteydessä toisiinsa.

Kuinkahan paljon yksin elävien ihmisten kärsimys syntyy siitä, että on luotu kuva, jonka mukaan yksinäisyys on jotenkin epänormaali, poikkeava (tai peräti hävettävä?) tila. Aivan kuin olisi itsestäänselvyys, että yksinäisyys aiheuttaa kärsimystä. Kuitenkin on (paljon?) ihmisiä, jotka viihtyvät itsensä seurassa oikein hyvin eivätkä ollenkaan kärsi, eikä yksinäisyys ole heille kielteinen asia.

Yksinäisyys voi tuntua jopa ylelliseltä - 'ylhäinen yksinäisyys'. Toki yksinäisyys, tai psyykkinen eristäytyminen, voi kertoa mielenterveyden ongelmista, mutta niinhän kyvyttömyys yksinäisyyden ja yksin olemisen kestämiseenkin voi kertoa samasta asiasta.

Vai jotta ihan kansantauti. Leviää varmaan kulttuurin välityksellä.

Mirri kirjoitti:Kuinkahan paljon yksin elävien ihmisten kärsimys syntyy siitä, että on luotu kuva, jonka mukaan yksinäisyys on jotenkin epänormaali, poikkeava (tai peräti hävettävä?) tila. Aivan kuin olisi itsestäänselvyys, että yksinäisyys aiheuttaa kärsimystä. Kuitenkin on (paljon?) ihmisiä, jotka viihtyvät itsensä seurassa oikein hyvin eivätkä ollenkaan kärsi, eikä yksinäisyys ole heille kielteinen asia.

Yksinäisyys voi tuntua jopa ylelliseltä - 'ylhäinen yksinäisyys'. Toki yksinäisyys, tai psyykkinen eristäytyminen, voi kertoa mielenterveyden ongelmista, mutta niinhän kyvyttömyys yksinäisyyden ja yksin olemisen kestämiseenkin voi kertoa samasta asiasta.

Keskustelun fokuksessa ei olekaan yksin oleminen vaan nimenomaisesti yksinäisyys joka kuvaa kokemusta; tarvetta ja kaipuuta olla yhteydessä toisiin.

Eikö yksinäisyys kuitenkin ole neutraali sana, joka ei kuvaa mitään tarvetta tai kaipuuta?
Ajattelen, että yksinäisyyden mieltäminen kielteiseksi asiaksi on toinen juttu; yksinäisyys on (oppimisen tuloksena?) värittynyt kielteiseksi, vaikka se voisi yhtä hyvin olla myönteinen tai neutraali.

Sakamoto Ryuichi: Solitude
https://www.youtube.com/watch?v=LIrWY48Kih4 (4:55)

Kyllä kai yksinäisyys sisältää usemmiten sisäänrakennetun kaipauksen - kuten rakkaudettomuuskin.

Mirri kirjoitti:Eikö yksinäisyys kuitenkin ole neutraali sana, joka ei kuvaa mitään tarvetta tai kaipuuta?

Kyllä se viittaa siihen että asian laita ei ole toivottu.

Yksin olo on kai sitten sitä positiivista yksinäisyyttä.

Yksin on neutraali. Yksinäinen epätoivottu tila.

Ei mitään uutta auringon alla.

Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises – vierasta lämmititkin!

Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta,
huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkeihin kumppanin löydät, et toden riemuun ja tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.

Ystävän, armaan vain oma kaipaus sulle on luonut,
houreen, jok’ katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.

-V.A. Koskenniemi (1918)

(Itse en toki ole läheskään yhtä kyyninen kuin Saarnaaja ja Koskenniemi. Kännykässäni on sentään Pokemon Go )