Defenssit

[Psykopatologia]

HS - Elämä & Hyvinvointi
Huijaa itseäsi, pysyt terveempänä – näin käsittelet vaikeuksia oikein

Kypsät mielen puolustusmekanismit suojaavat ahdistukselta. Tunnista omat defenssisi ja opi hallitsemaan niitä. ELÄMÄ 18.11.2016 18:07 Päivitetty: 19.11.2016 10:56 Petteri Ala-Kivimäki HS http://www.hs.fi/elama/a1479448654102

PIENI itsensä huijaaminen on yhteydessä terveyteen ja hyvinvointiin. Mielen puolustusmekanismit auttavat kohtaamaan yllättäviä tilanteita ja ristiriitoja.
”Jotta ihminen ei olisi masentunut, se edellyttää sellaista suotuisaa itsensä huijaamista. Kepeiden, vähän liian suotuisten tilannetulkintojen tekemistä”, erikoispsykologi, kouluttajapsykoterapeutti Jan-Henry Stenberg kertoo.
Psyykkinen puolustusmekanismi eli niin sanottu defenssi on mielensisäinen prosessi, joka ylläpitää psyykkistä tasapainoa. Puolustusmekanismit vähentävät stressiä, suojaavat ahdistukselta ja turvaavat toimintakyvyn kriiseissä, mutta aiheuttavat myös ongelmia.
On liiankin helppo syyttää puolisoa, valtiota tai huonoa onnea, ja syyttely ei ole kovin rakentavaa toimintaa.

OSA MIELEN puolustusmekanismeista on kypsiä ja osa kypsymättömiä. On yleistä, että painetilanteessa ihminen käyttää aluksi epäkypsiä puolustusmekanismeja, mutta siirtyy ajan ja ajattelun myötä kohti kypsiä.
”Hyvä esimerkki ovat Yhdysvaltain presidentinvaalit, jotka olivat melkoista loka- ja likapyykkiä, mutta kun tulos selvisi, niin molemmat ehdokkaat pitivät hienot ja asialliset puheet”, Stenberg sanoo.
Kärjistäen voi sanoa, että kypsiä puolustusmekanismeja käyttävä ihminen menestyy elämässään. Epäkypsiä puolustusmekanismeja käyttävä sen sijaan riitaantuu helposti ja kääntää syyt aina muiden niskoille.
Kypsyyteen liittyy se, että miettii mitä itse voi tehdä, epäkypsyyteen taas selittely ja muiden syyttely.

Vaikka puolustusmekanismit ovat hyvin nopeita ja automaattisia, niiden tunnistamista voi harjoitella ja näin suojata omaa toimintakykyään.
”Listaa erilaisia haittoja, joita huomaat kohtaavasi ja mieti miten niissä voisi toimia jollain toisella tavalla. Voisiko niihin ottaa jonkun rakentavamman näkökulman?”
Johtuuko esimerkiksi jatkuva huono onni pelkästään sattumasta, vai olisko omilla teoillakin jotain tekemistä asian kanssa?

KANNATTAA pyrkiä tunnistamaan ne puolustusmekanismit, joita käyttää kitkatilanteissa.
”Se on kuin punttisalilla: oppiminen alkaa siinä vaiheessa, kun sattuu. Ne ensimmäiset kahdeksan nostoa, jotka eivät tunnu, eivät kehitä, vaan vasta ne jotka pusertavat kipua ja hikeä. Elämässä on sama asia: oikeastaan vasta niistä kokemuksista, joista joutuu pusertamaan vähän kipua ja psyykkistä epämiellyttävyyttä, alkaa todellinen oppiminen.”
Myös iän myötä epäkypsien puolustusmekanismien käyttö onneksi vähentyy.

Jan-Henry Stenberg ja psykologi Johanna Stenberg ovat kirjoittaneet kirjan En se minä ollut – Itsen suojaamisen ja harhauttamisen perusteet. He esittelevät kirjassa kymmeniä erilaisia tapoja kohdata ja käsitellä vaikeuksia.

Epäkypsiä ovat esimerkiksi:

Taantuminen. Tämän takia stressaavassa tilanteessa taannutaan aiemmalle kehitystasolle. Esimerkiksi arjen kuormittamat keski-ikäiset juovat pikkujouluissa paljon alkoholia ja käyttäytyvät kuin teini-ikäiset.

Lohkominen. Tällöin asioista ajatellaan mustavalkoisesti ja vain ääripäät huomioiden. Harmaan sävyjä ei edes haluta nähdä.
Jan-Henry Stenbergin mukaan tässä ajassa käytetään lohkomista kohtuuttoman paljon.
”Meillä on nopean viestinnän kanavia, jonne tulee pidäkkeettömästi laitettua kaikkea. Lohkominen on äitipuolustusmekanismi hyvin monelle puolustusmekanismille. Kun asia ensin halotaan mustaksi ja valkoiseksi, sen pikkuserkkuja ovat mitätöinti ja idealisointi. Toiset mitätöidään ihan hölmöiksi ja toiset idealisoidaan”, Jan-Henry Stenberg sanoo.
”Yhteiskunnallisessa keskustelussa on kaksi erittäin mustavalkoista ja kovaäänistä ääripäätä, jotka lietsovat omaa asiaansa. Ne tietysti väittävät, että eivät ole ääripäitä, vaikka ne enemmistön mielestä ovat, eivätkä hahmota tilannetta kypsästi, monipuolisesti ja realistisesti.”

Järkeistäminen. Silloin käytetään logiikaltaan ontuvaa mutta itselle suotuisaa selittelyä. Esimerkiksi omasta ylivelkaantumisesta syytetään yleistä pienen ihmisen sortoa, pientä palkkaa tai lainanantajaa.
”Vaikka totuus on, että ihminen on ottanut liikaa velkaa maksukykyynsä nähden eikä ole ennakoinut mahdollisia vaikeuksia”, Jan-Henry Stenberg sanoo.

Kypsiä puolustusmekanismeja ovat esimerkiksi:

Ennakointi. Se tarkoittaa, että eläytyy etukäteen tuleviin ikäviin tapahtumiin ja haasteisiin, kuten menetyksiin tai esitelmään, jonka joutuu pitämään.
”Silloin miettii jo etukäteen, miltä joku tuleva epämiellyttävä asia tuntuu. Usein ihminen, jolla on hauras psyyke tai huonommat puolustusmekanismit, välttelee ikäviä asioita kunnes ne osuvat kohdalle, ja silloin ne tuntuvat entistä voimakkaammilta”, Johanna Stenberg sanoo.

Huumori. Se on hyvä tunnelman keventäjä vaikeissa paikoissa.
”Eräs ihminen yritti välttää itkuun purskahtamista. Lopulta itku tuli. Hain hänelle vessapaperia, kun nenäliinat ovat loppu. Hän purskahti nauramaan: ’Mistä tiesit, että minulla on kakkahätä.’ Se oli absurdi, mutta aika rysäysmäinen näkökulman vaihto, tunnetila muuttui nopeasti”, Jan-Henry Stenberg kertoo.

Altruismi eli epäitsekkyys auttaa lievittämään omaa ahdistusta muille hyvää tuottavalla toiminnalla, kuten vapaaehtoistyöllä.

Kommentit 15

[Psykopatologia]

https://verkkokauppa.duodecim.fi/6540.html
(sisällysluettelo & näyteartikkeli)

[Sievä Sigismund]

Eikös defenssit ole tiedostamattomia, jolloin niitä ei pysty muuttamaan tietoisella toiminnalla?

[Psykopatologia]

Kyllä, mutta defenssin käsite on laajentunut osin huonolla tavalla, ja käsitteen alle on pyritty laittamaan myös tietoisempia selviytymis- eli coping-keinoja.

[Psykopatologia]

Defensseistä on käytetty mm. nimityksiä defenssi-mekanismit, (minän) suojautumis-keinot, puolustus-mekanismit ym. Von Fieandt käytti luennolla (Cattellin yhteydessä) ilmausta defenssi-dynamismit, joka on hyvä siltä kannalta, että psyykessä ei ole mekanismeja (mutta voi olla prosesseja, jollainen defenssi ei kuitenkaan ole). - Huomattakoon myös, että mielessä ei ole rakenteita (struktuureita) mutta on organisaatioita.

[Psykopatologia]

Kirjan esittelystä (Duodecim)
(- -) https://verkkokauppa.duodecim.fi/6540.html
En se minä ollut – itsen suojaamisen ja harhauttamisen perusteet on ensimmäinen suomenkielinen tietokirja ihmisen mielen sisäisistä mekanismeista, joiden avulla yksilö sopeutuu ympäröivään maailmaan ja selviytyy haastavista tilanteista niin kriiseissä kuin päivittäisessä arjessa. Teoksessa käydään kattavasti läpi psyykkisiä minän puolustusmekanismeja (ns. defenssejä) tarkastellen niitä kokonaisvaltaisesti myös modernien psykologisten teorioiden näkökulmasta. Kirja toimii myös hakuteoksena pikaisempaa käsitteenmäärittelyä kaipaavalle. [PP]
(- -)
Ei ole; ensimmäinen suomenkielinen oli Anna Freud 1969 (alla) ym.

Freud, Anna (1936, suom. 1969): Minän suojautumiskeinot. Suomennoksen alkuteos The Ego and the Mechanism of Defence (1937). Suomentanut Kauko Kaila. Terminologian suomennoksessa avustanut Kalevi Takala. (Alkuteos Das Ich und die Abwehrsmechanismen, 1936.) Helsinki: Weilin + Göös, 1969.

Tähkä, Veikko (1970): Psykoterapian perusteet. Porvoo (ym.): WSOY.

Luukkonen, Pertti (2004, 3. p. 2011): 50+ defenssiä - näin mieli suojaa itseään. Helsinki: Psykopatologia.



Sigmund (57) ja Anna (17) Dolomiiteilla 1913.

[Sievä Sigismund]

Onko ennakointi puolustusmekanismi?

Jos on, niin eikö se ole lähinnä järkeistämistä?

[Mirri]

Järkeistämistä tai ei ennakointi on varsin käyttökelpoinen puolustusmekanismi. Näin minun kokemukseni mukaan.

[Ryysy]

Ennakoinnista: olen jossakin elämänvaiheessa koittanut (tietoisesti) sivuuttaa tämän, koska se menee herkästi överiksi ja johtaa yöunien menettämiseen tai siihen, etten lopulta tee ikinä mitään, koska jo etukäteen stressijännitän ts. ennakoin kaiken. Tämä kommentti liittyy siis suhteellisen arkisiin asioihin, kuten matkustamiseen tai kahvilla käyntiin. Joissakin asioissa ja jossakin määrin varmaan ihan toimiva defenssintapainen ja järkevän ihmisen käytössä kaiketi ihan perusajattelutapa.

[Psykopatologia]

22:06
Järkevä ajattelu - kuten ennakoiminen - ei ole defenssi.

[Psykopatologia]

Onko ennakointi puolustusmekanismi?
Jos on, niin eikö se ole lähinnä järkeistämistä?

Ei. - Järkeistämisen (rationalisaation) defenssillä tarkoitetaan lumeperustelua; "en oikeastaan tykkääkään Pihlajanmarja-karkeista".

[Psykopatologia]

PIENI itsensä huijaaminen on yhteydessä terveyteen ja hyvinvointiin. Mielen puolustusmekanismit auttavat kohtaamaan yllättäviä tilanteita ja ristiriitoja.
”Jotta ihminen ei olisi masentunut, se edellyttää sellaista suotuisaa itsensä huijaamista. Kepeiden, vähän liian suotuisten tilannetulkintojen tekemistä”, erikoispsykologi, kouluttajapsykoterapeutti Jan-Henry Stenberg kertoo.
(- -)

Tässä defenssien ylistyksessä jää kuitenkin tietty olennainen riittämättömästi käsitellyksi: Defenssit suojaavat ahdistukselta - mikä on "positiivista" - mutta hintana on oman mielen kaventuminen - mikä on "negatiivista" ja näkyy mm. stereotypisoitumisena ja kaikkinaisena luovuuden kirpoamisena.

"Tehokkain" defenssi on torjunta eli re-pressio: ihminen painaa automaattisesti tiedostamattomaan ahdistuksen aiheet sekä myös materiaalin, joka assosioituu ko. primaareihin ahdistuksen lähteisiin. Hänestä tulee "onnellinen" mutta tyhmä. Hän pystyy tekemää tavallista työtä, esimerkiksi sahaamaan lautoja, mutta epäonistuisi esimerkiksi teatteriohjaajan hommissa, jossa tarvitaan monipuolista persoonallisuutta.

Hyvä psyykkinen konstelaatio on sellainen, jossa defenssien käyttö on minimaalista: Henkilö kestää ahdistuneisuutta ja käsittelee ahdistuksen aiheita niitä tiedostamalla ja turvautumatta defensseihin. - "Huonona" puolena voi olla, että henkilö ahdistuu ylen herkästi.

[Ryysy]

Oon miettinyt arvonkiellon (vai mikä se oli) ja rationalisoinnin eroa. Että jos ei saa työpaikkaa ja toteaa, etteipä se olisi ollutkaan juttuni jne. Eli missä on se raja vai ovatko päällekkäisiä...

[Psykopatologia]

31. Rationalisaatio (lumeperustelu)

Rationalisaatio (järkeistäminen, oikeastaan lumeperustelu) on itsen kannalta hyväksyttävä, mutta todellisuudessa falski selitys.

Välillä täysin hatusta vedetyt selitykset voivat mennä läpi ja rauhoittaa. Esimerkiksi "Anteeksi että myöhästyin. Minua on aina sanottu professorityypiksi" (so. hajamieliseksi). Aina parempi, jos selityksissä on "tieteellistä" sävyä: "Ei ihme, kun minulla on ollut päänsärkyä, kun ilmojen vaihtelut ovat olleet niin rajuja viime päivinä." – Rationalisaatiota ei tule sekottaa (49.) älyllistämiseen (intellektualisaatioon), joka on (6.) eristämisen (isolaation) variantti. (Kun Anna Freudin [1936] kirjassa puhutaan järkeistämisestä tarkoitetaan intellektualisaatiota.)

Rationalisaatio liittyy usein muihin defensseihin, kuten kieltämiseen ja torjuntaan. Välillä rationalisaation käyttäjä yrittää vakuuttaa muita. – (2.) Arvonkielto (devaluaatio) on yksi lumeperustelun muoto.

Rationalisaatiolla viitataan myös muuhun kuin defenssiin: Tällöin muoto olisi kernaammin rationalisointi, so. (oikea) järkiperäistäminen ja esimerkiksi järkevän muodon antaminen sekaville asioille.

Termiä rationalisaatio käytti ensi kertaa psykoanalyyttisessä mielessä vuonna 1908 walesilainen lääkäri ja psykoanalyytikko (Freudin elämänkerturi) Alfred Ernest Jones (1879 – 1958) kirjoituksessaan Rationalization in Everyday Life (Journal of Abnormal Psychology).

50+ defenssiä (S. 46)

[Kyllästynyt]

... Hyvä psyykkinen konstelaatio on sellainen, jossa defenssien käyttö on minimaalista: Henkilö kestää ahdistuneisuutta ja käsittelee ahdistuksen aiheita niitä tiedostamalla ja turvautumatta defensseihin. - "Huonona" puolena voi olla, että henkilö ahdistuu ylen herkästi.

Muistaakseni sinä et pitänyt hyvänä/hyväksynyt määrittelyä "erityisherkkä".

Eikö tuo "henkilö ahdistuu ylen herkästi" kuvaa juuri erityisen herkkää/erityisherkkää ihmistä?
Vastaavastihan jotkut ovat kuin patarautaa ja teflonia; mikään ei uppoa, eikä mikään tartu.

Vaikka erityisen herkät ihmiset ovatkin ympäristölleen rasittavia riesoja, minun mielestäni teflonpinnoitetut patarauta-ihmiset ovat vahingollisempia kuin (me) "saatanan nirppanokat".

[Sievä Sigismund]

Ethän sinä mikään nirppanokka ole.

[irmeli]

Peukkuja tuosta.

[Psykopatologia]

Kyllästynyt 16.12.2016 00:51
Psykopatologia kirjoitti: ... Hyvä psyykkinen konstelaatio on sellainen, jossa defenssien käyttö on minimaalista: Henkilö kestää ahdistuneisuutta ja käsittelee ahdistuksen aiheita niitä tiedostamalla ja turvautumatta defensseihin. - "Huonona" puolena voi olla, että henkilö ahdistuu ylen herkästi.

Kyllästynyt: Muistaakseni sinä et pitänyt hyvänä/hyväksynyt määrittelyä "erityisherkkä". - Eikö tuo "henkilö ahdistuu ylen herkästi" kuvaa juuri erityisen herkkää/erityisherkkää ihmistä? Vastaavastihan jotkut ovat kuin patarautaa ja teflonia; mikään ei uppoa, eikä mikään tartu. (- -)

Psykopatologia: Siis onko [1] "erityisherkkä" suunnilleen sama kuin [2] suhteellisen "defensiivitön" ahdistuja? (Minusta HSP:n kuvaus ja vastaava testi eivät vastaa toisiaan. - E.N. Aron http://hsperson.com/test/highly-sensitive-test/)
17.12.2016 12:17
Eri asioita ("yhteisestä") ahdistuksesta huolimatta: [1] Erityisherkkä näyttäisi olevan vahvasti neuroottinen ja defensiivinen kun taas [2] defensiivitön ahdistuja pyrkii säilyttämään toimintakykynsä mahdollisesta oireilustaan huolimatta kohtaamalla ahdistuksen yms.

[Psykopatologia]

Kyllästynyt 16.12.2016 00:51
(- -)
Eikö tuo "henkilö ahdistuu ylen herkästi" kuvaa juuri erityisen herkkää/erityisherkkää ihmistä?
Vastaavastihan jotkut ovat kuin patarautaa ja teflonia; mikään ei uppoa, eikä mikään tartu. [PP]
(- -)
Tapaus on spesifinen; emme useinkaan tiedä teflonpintaisen sisäistä kokemusta yms: takana voi olla harkintaa yms, mutta henkilö ei muuta kantaansa.
Itse olen käyttänyt luotigeeli- tai "pehmeä päältä - luja sisältä" -vertausta: ottaa ärsykkeen syvälle mutta ei päästä läpi.

[Kyllästynyt]

... Tapaus on spesifinen; emme useinkaan tiedä teflonpintaisen sisäistä kokemusta yms: takana voi olla harkintaa yms, mutta henkilö ei muuta kantaansa...

Eihän tässä pohdiskelussa ole kyse mistään spesifistä tapauksesta vaan ihmisten toiminta- ja käyttäytymismoodeista yleisesti.
Mistä vastapuoli voi tietää milloin on kyse luotigeelistä ja milloin pataraudasta sekä teflonista, jos vaikutus ja lopputulos on kummassakin tapauksessa sama; minkäänlaista reaktiota ei seuraa, eikä mitään muutosta toimintatapoihin tule?

Teflonpintainen ei vaihda kantaansa, koska mikään ei mene pataraudan läpi eikä tefloniin tartu - eikä patarautatyypin oma (mahdollisesti väärä) käsitys itsestään "luotigeelistä tehtynä" muutu.