Psykopatologia.munfoorumi.com

T a v o i t t e e t, p ä ä m ä ä r ä t

Ilman tavoitteita tai päämääriä oleva mieli on usein levoton, kunnes se k i i n n i t t y y uusiin tavoitteisiin.

Kun puhutaan mielen tavoitteista, tarkoitetaanko myös unelmia ja voivatko mielen tavoitteet olla tiedostamattomia tai ei koko ajan aktiivisesti mielessä?

Masennuksen yhteydessä usein puhutaan liian suurista tavoitteista. Onko kyse tavoitteden asettamisen problematiikasta? Joko liian suuri tavoite tai toivoton tavoite, jonka toteutumattomuus ohjaa tavoittelemattomuuden tavoittelemiseen.

Tavallisesta tarkoitetaan tietoisia tavoitteita, jotka eivät tietenkään koko aijan ole a k t i i v i s i n a mielensisältöinä
(vaan esitietoisessa). Fantasiat sisältävät usein päämääriä "kivasta". Varmaankin on myös tiedostamattomia päämääriä,
jolloin ihmisellä voi olla hyvä olla, vaikka hän ei tiedä "syytä".

Kyllästynyt kirjoitti:Entä jos ei jaksa tavoitella mitään - tai usko, että tavoitteleminen kannattaa?
Onko silloin tuomittu levottomuuteen loppuiäkseen?

Ehkä. Luulen, että terve mieli etsii suhteellisen "spontaanisti" uusia tavoitteita.

Psykopatologia kirjoitti:T a v o i t t e e t, p ä ä m ä ä r ä t
Ilman tavoitteita tai päämääriä oleva mieli on usein levoton, kunnes se k i i n n i t t y y uusiin tavoitteisiin.

Perhe rakentaa oma koti taloa; "sitten kun se on valmis, voimme (taas) olla onnellisia omassa pesässä!".
Kun talo on valmis, joku tekee itsarin. Ei ennen.

Välillä unelman täyttymys on jo "syöty" etukäteen. Kun seura on voittanut liigamestaruuden, juhlitaan, mikä on usein pelkää rällästelyä. Parhaimmat hetket ovat saattaneet olla, kun mestaruus on (ollut) huulilla. Mestaruuden jälkeen päämääräksi muotoutuu (muutaman kuukuden kuluttua) mestaruuden u u s i m i n e n.

Tavoitteista tulee monesti ensimmäisenä mieleen materiaaliset asiat ja niin kova pyrkiminen ja ponnistelu, ettei oikeastaan edes elä nykyhetkessä. Jos tavoitteena olisi joku mielen rauha, sen voisi ehkä hetkeksi ainakin saavuttaa vaikka joka päivä, ja pienemmissä asioissa.

minätäällä kirjoitti:Tavoitteista tulee monesti ensimmäisenä mieleen materiaaliset asiat ja niin kova pyrkiminen ja ponnistelu, ettei oikeastaan edes elä nykyhetkessä. Jos tavoitteena olisi joku mielen rauha, sen voisi ehkä hetkeksi ainakin saavuttaa vaikka joka päivä, ja pienemmissä asioissa.

Voi kun kivasti sanottu. Ensin mietin, mitä mielen tavoitteet oikeastaan voisivat olla ja miten poikkeavat muista tavoitteista ja lähes velvoitteista.

Olen pitkään varovaisesti muhittanut ajatusta, että juoksisin maratonin, mutta järki on varoitellut jalkojeni prakaamisesta ja kivusta. Todella intensiivinen valmistautuminen on aina jäänyt. Silti juoksen mielelläni. Oikeastaan en miellä maratonia mielen tavoitteena, koska tavoitteen toteuttaminen vaatii niin paljon intensiivistä kropan työskentelyä. Enemmän materiaalinen kuin immateriaalinen tavoite?

Ei kai, jalo henkinen päämäärä!

Kyllästynyt kirjoitti:Remontin keskellä tuo ajatus on ollut usein mielessä.
Asiaan tietenkin liittyy se, ettei mikään aiempikaan saman kaltainen tapahtuma tai muutos ole toteuduttuaan tuottanut erityistä mielihyvää.

Materiaalisen ja immateriaalisen tavoitteen problematiikasta tulee mieleen taannoinen tv-ohjelma (muistaakseni oululaisesta) kirurgista, naisesta, joka halusi hiihtää Grönlannin halki. Pidin kovasti ohjelmasta (en muista edes nimeä), koska tavoitteen ja sen toteutumisen tilaa käsiteltiin mielentilojen kautta tavanomaiselle extreme-urheilukuvaukselle epätyypilliseen tapaan. Ohjelma oli paljolti päähenkilön yksinpuhelua, mutta hyvin valaiseva. Tavoite jäi saavuttamatta ja kirurgi joutua palaamaan pelastushelikopterilla grönlantilaiseen kaupunkiin. Tavoitteen saavuttamatta jäämisen aiheuttamaa masennusta ja tappiosta selviytymistä pohdittiin. Toiset joukkuetoverit pääsivät kohteeseen, mutta eivät jaksaneet iloita koko asiasta ollenkaan voimakkaan väsymystilan ja kipujen vuoksi. Oleellista ei ollutkaan tavoitteen saavuttaminen, vaan suhtautuminen koko tavoitteeseen. Sinänsä ohjelma ei ollut kovin kummoinen, mutta avasi kuitenkin itselleni jotakin unelman saavuttamisen ja onnellisuuden yhteydestä.

Psykopatologia kirjoitti:Ei kai, jalo henkinen päämäärä!

Tästä edellisessä viestissä mainitsemani ohjelma myös tuli mieleeni. Tarinassa materiaalisen tavoitteen epäonnistuttua tila muuttui pienimuotoisesta kuolemasta tai lyhyestä masennusreaktiosta selviytymisen kautta onnellisuuteen. Onko niin, että kovien ponnistelujen jälkeisen onnistumisen jälkeen tulee helposti tyhjyyden tunne?

Tavoite: vietän vähemmän aikaa mt-palstoilla (/netissä). Todettava etten kerrasta pysty katkaisemaan vuosien nettailua.
Muitakin mutta tämä nyt pinnalla.

Itse olen saanut paljon henkistä rauhaa aloitettuani ammattikoulun. Sitä tuntee olevansa osa yhteiskuntaa jälleen ja tavoite on selvä: Ammattiin pääsy. Ja pitkistä päivistä huolimatta: Amiksessa on kyllä rento meininki

Mul alkaa kohta (etä)kurssi. Tavoite on että otan rennommin kun viimeksi mutta teen parhaani kuitenkin.
Mun on tarkoitus vähän tsekkailla miten jää asiat mieleen, muistanko ja opinko miten...

Toivon, että joskus pääsen kouluun. Eli ahdistus yms. veks.