Psykopatologia.munfoorumi.com

MIELIPIDE 17.10.2016 2:00 Päivitetty: 17.10.2016 6:50 http://www.hs.fi/mielipide/a1476585317856
Psykiatrinen hoito on huono vitsi – potilaan omaisia ei haluta kuunnella

Nuoremme sairastui lukioikäisenä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Hoidon laadusta ei kuitenkaan ole aina ollut takeita, oli kyseessä sitten julkinen tai yksityinen palveluntuottaja, kirjoittaa nimimerkki Kertakaikkisen pettynyt.

KIITOS Samuli Saarnille ja Matti Holille mielenterveyspalveluita sote-uudistuksessa puolustavasta Vieraskynäkirjoituksesta (HS 12.10.2016). Kuten he kirjoittavat, edellisessä, 1990-luvun sote-uudistuksessa mielenterveyspotilaat jäivät heitteille. Ikävä kyllä, epäkohdat irvistävät edelleen, ja sote-uudistukseen on vaikea uskoa.
VIERASKYNÄ Sote-uudistus voi pirstoa mielenterveyspalvelut Tavoitteena olevat laadukkaat, integroidut ja näyttöön perustuvat lähipalvelut voidaan turvata vain keskittämällä mielenterveys- ja päihdeosaamista. http://www.hs.fi/paivanlehti/12102016/a1476157000753

Nuoremme sairastui lukioikäisenä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja päätyi monen mutkan myötä pakkohoitoon. Hänellä oli sairastuessaan hoitokontakti yksityiseen psykoterapeuttiin ja psykiatriin, joka kirjoitti lähetteen psykiatriselle tarkkailuosastolle.
Sairaalassa hänet siirrettiin pakkohoitoon. Ymmärrän, että tilanne oli manian, päihteiden käytön ja valvomisen takia kriittinen, ja päätös aiheellinen. Yksityinen psykiatri oli hoitopäätöksestä eri mieltä, mutta ei voinut vaikuttaa asiaan.
Osastohoito perustui manian sammuttamiseen rajuilla painoa nostavilla neurolepteillä ja ruoan ylenpalttiseen tarjoamiseen sillä seurauksella, että nuori kotiutui liki 20 kiloa painavampana.
Osastolla tehtiin monia hoitovirheitä: osastolääkäri oli nuori, vasta psykiatriaan erikoistuva ja sairaanhoitajat rikkoivat monia hoidon eettisiä periaatteita. Tilanteen kuormittavuudesta huolimatta yritimme vaikuttaa ala-ikäisen nuoren hoitoon siinä kuitenkaan onnistumatta. Meitä ei kuultu. Meistä jäi jälki vain epikriisiin: vanhemmat ovat esittäneet kritiikkiä hoidosta.

Tämän jälkeen olen toiminut nuoremme tukena hoitoviidakossa. Hänen lääkitystään ei tarkistettu seitsemään vuoteen, sillä psykiatrian poliklinikan lääkäri tapasi häntä harvoin, ja ylilääkittynä potilas on helppo kuin lammas, josta ei ole yleistä haittaa. Yksityinen psykiatri puolestaan jutteli mieluummin mukavia ja nosti isot palkkiot kuin ryhtyi lääkevaihdokseen, joka oli hänen mukaansa psykiatrian poliklinikan asia.
Olemme kustantaneet nuorelle vuosien kuluessa erilaisia hoitoja ja terapioita huomattavien summien edestä sen lisäksi, että hän on saanut Kelan korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa, josta olemme kiitollisia. Hoidon laadusta ei kuitenkaan ole aina ollut takeita, oli sitten kyseessä julkinen tai yksityinen palveluntuottaja. Osta sika säkissä -periaate tulee kalliiksi. Voi vain kysyä, kuinka aktiivisia ja jaksavia omaisia vailla olevat löytäisivät hyvän hoidon äärelle?

Olen koko ikäni ollut julkisten palvelujen kannattaja. Kokemustemme jälkeen en ole enää ollut moneen vuoteen. Viimeinen naula julkisten palvelujen arkkuun tuli hiljan. Kuten sairauden luonteeseen usein kuuluu, nuoremme päätti eräänä kauniina päivänä lopettaa lääkityksensä. Mania uusiutui, ja kun muuta ei ollut tehtävissä, saimme tilattua sekavalle nuorelle ambulanssin. Haartmanin päivystävä psykiatri kuitenkin päästi asialliseen keskusteluun harhaisenakin pystyvän nuoren kadulle, siitä huolimatta, että lääkäri soitti minulle ja keskusteli tilanteesta ennen päätöstään.

Jälleen omaisia, jotka tasan tarkkaan tietävät, missä mennään, ei kuunneltu. Nuoremme täytyy tehdä jotain todella vakavaa itselleen tai muille ja sotkea asiansa perin pohjin, ennen kuin hän saa sairaudentunnottomana hoitoa ja pääsee edes tarkkailuun.
Tätä kirjoittaessa en tiedä, missä nuoremme on. Saammeko hänet takaisin elävänä vai kuolleena?
Väitän, että jos sairaala olisi ollut yksityinen, he eivät olisi luopuneet maksavasta asiakkaasta yhtä pikaisella arviolla, ja silti toimineet lain sallimissa puitteissa.

Kertakaikkisen pettynyt

Kommentit 7

Tähän ollaan tultu eikä vähiten siksi, että lääkärit ja sairaanhoitajat käyttävät suurimman osan työajastaan hallinnollisiin tehtäviin. Potilaita tärkeämpää on vielä luoda uraa, käydä konferensseissa jne. Voi niitä potilas-parkoja, joilla ei ole omaisia tukena ja apuna.

Helsingin kaupungin psykiatrinen päivystys on siirtynyt (Aurorasta) 2.2.2015 Haartmanin sairaalaan (Meilahteen) ja Malmin sairaalaan.

Hyvä kommunikaatio hoitotahon ja nuoren potilaan vanhempien (omaisten) välillä on vaarassa varsinkin silloin, kun potilaasta tulee täysi-ikäinen (18). Vaikka potilas asuisi kotona, hän voi kieltää tietojen luovuttamisen vanhemmilleen.

Kuinkahan paljon aloitusviestin esimerkissä huonoihin kokemuksiin on vaikuttanut se, että sairastuneella on ilmeisesti samaan aikaan ollut kontakteja sekä yksityisellä että julkisella puolella...

Jos on samaan aikaan psykiatri sekä julkisella että yksityisellä puolella, voiko käydä niin että vastuuta hoidosta ei otakaan kukaan... Että julkinen puoli työntää vastuuta yksityiselle ja yksityinen puoli julkiselle.

Yksityinen psykiatri puolestaan jutteli mieluummin mukavia ja nosti isot palkkiot kuin ryhtyi lääkevaihdokseen, joka oli hänen mukaansa psykiatrian poliklinikan asia.

Yksityisen olisi pitänyt soittaa psykiatrian polille. - Kuvassa saattoi olla mukana myös yksityinen psykoterapeutti (ainakin jossain vaiheessa).

Bipolaaritauti ei ole aina helppohoitoinen ja hoitotilanne on vaikuttanut sekavalta. Alkoholi on myös ollut kuvassa mukana, jolloin kyse on ollut jopa moniongelmaisuudesta. Kaikkiaan hyvin hankala tilanne.

Siirsin uuteen ketjuun

Sitä "hoitoa" mitä mä olen nähnyt, kutsun sirkukseksi. Siinä siis näytellään hoitoa. Ehkä se viihdyttää sitä porukkaa tai ainakin antaa heille kivasti rahaa siitä etteivät he tee mitään. Samaan tapaan kuin Trisse on kertonut saaneensa rahaa pasianssin peluusta. Trisse oli ymmärtääkseni enemmän pahoilllaan siitä että se loppui tai että siitä ei saanut tarpeeksi.

Asia en enää jaksa mua kauheasti kiinnostaa. Antaa niiden hölmöläisten maksaa jotka eivät ole kiinnostuneet mitä heidän rahoillaan tehdään. Itsepähän ovat valinneet asenteensa.

Tämän paljon puhutun sote uudistuksen uskon tuovan hiukan parannusta asiaan. Mitäköhän ihmiset tarkoittaa esim. kun ne väittää "1990-luvun sote-uudistuksessa mielenterveyspotilaat jäivät heitteille.".

Niinkuin milloin ihmiset ovat välittäneet tippaakaan mielenterveyspotilaiden hoidosta? Joo varmaan joku Prinsessa elokuvassa maalailtu mielikuva näyttää kivalta, mutta ei se ollut.

Mistä pasianssin peluusta olen saanut rahaa?

trisse kirjoitti:Mistä pasianssin peluusta olen saanut rahaa?

Täh? Itse siitä kerroit. Se oli joku palkkatuki juttu.

En kyllä muista koskaan pasianssia pelanneeni ellen jotenkin kertaluontoisesti jossain. Ei palkkatukityöni ole olleet sidoksissa mielenterveyshoitoon eikä niitä ole mitenkään rajoitettu että olisin pettynyt pasianssin loppuun. Helpotuksia ne loput ovat ennemmin oĺleet.

Niin tuossa viimeisestä sai vapaasti surffata kyllä mutta niin tekivät vakkaritkin. Kaupungin työt ja sitä rataa. Pointti olikin olla valmiustilassa asiakkaiden asiointia ja puhelinpalvelua varten. Jos minut todetaan työkuntoiseksi niin voin lähteä uudestaankin Helsingin kaupungille palkkatukityöhön. Karenssiaikakin on jo kulunut. Olisitpa nähnyt kun hullujen päivien aikaan vakkarit eivät olleet suunnilleen työpaikoilla edes. Minuakin pidettiin suunnilleen työnarkomaanina ja se kertookin tarpeeksi

Siinä vaiheessa homma lienee mennyt hakoteille kun psykiatreille myönnettiin lääkkeemäärämisoikeus.

pöö kirjoitti:Siinä vaiheessa homma lienee mennyt hakoteille kun psykiatreille myönnettiin lääkkeemäärämisoikeus.

Psykiatreilla on lääkärin peruskoulutus.
Meinaatko, että psykiatreilta olisi pitänyt lakkauttaa reseptinkirjoitusoikeus silloin kun he noin kuuden vuoden erikoistumisen jälkeen saavat psykiatrian erikoislääkärin pätevyyden?

Ymmärrän jossain määrin lääkevastaisuuttakin, mutta paranoidista paasausta psyykenlääkkeiden turmiollisuudesta minun on vaikeaa käsittää.

Trisse, olet kirjoittanut viestiisi sulkuihin tekstin, jonka pyydän sinua poistamaan. Jos et poista, kerron sinun valehtelevan ja ilmoitan viestisi ylläpitoon.

Juu. En kyllä tarkoittanut "valehdella" vaan muistin jotenkin noin päiväkirjastasi. Anteeksi.

trisse kirjoitti:Juu. En kyllä tarkoittanut "valehdella" vaan muistin jotenkin noin päiväkirjastasi. Anteeksi.

Muistit jotenkin noin päiväkirjastani ja päätit tuoda muistosi tänne kaikkien luettavaksi - vähät välittämättä siitä, että kirjoitit minun läheisestäni ja, että muistosi oli pahasti virheellinen. Miksi teit niin?

Koska ajattelin että hän luki sen sieltä ja sekoitti. ANTEEKSI! En nyt vittu pysty enempää tekemään. Sori ihan saatanasti! Yritä toipua.

trisse kirjoitti:Koska ajattelin että hän luki sen sieltä ja sekoitti. ANTEEKSI! En nyt vittu pysty enempää tekemään. Sori ihan saatanasti! Yritä toipua.

Yöllä kuitenkin heti seuraavassa viestissäsi hoksasit mihin Tyy viittasi.

Miksi et korjannut erehdystäsi ja poistanut asiatonta minuun kohdistuvaa viestiäsi, vaan jätit sen komeilemaan paikalleen?
Nyt päivänvalossakaan et pitänyt tarpeellisena poistaa ennen kuin minä pyysin. Aivan varmasti olisit pystynyt tekemään enemmän (poistamaan asiattoman tekstisi), jos vain olisit halunnut ja nähnyt aiheelliseksi. Piittaamattomuudesta tai peräti ilkeydestäkö oli kysymys - vai pelkästään ajattelemattomuudesta ja ymmärtämättömyydestä?

Luin tuosta pasiansista joko trissen päiväkirjasta tai blogista. Tokihan ihan kirjaimellisesti se työ oli nimellisesti jotain, mutta ymmärsin että se oli jotain joutavaa työtä jossa ei juuri mitään tekemistä ollut ja siten Trisse oli surffannut netissä ja pelanut pasianssia, ajankuluksi.