Olen joskus sanonut täällä, että "terapeutti on maksettu ihmiskontakti". Sama vaikutus on ystävällä.
Olen myös sanonut, että yksinäisyys, ylipaino, alkoholismi ja mielenterveysongelmat kuuluu usein yhteen.
Nyt saamaa puhuu yksinäisyystutkija.
Suomalaisten ylipainoon, juomiseen ja sydänvaivoihin voi olla sama syy – Todellinen kansantautimme on yksinäisyys, sanoo tutkija
Suomalaiset vallankäyttäjät alkavat havahtua yksinäisyysongelmaan, mutta eivät vieläkään osaa tehdä sille tarpeeksi, sanoo yksinäisyystutkija ja professori Juho Saari.
ELÄMÄ 27.9.2016 12:59 Kaisa Viljanen HELSINGIN SANOMAT http://www.hs.fi/elama/a1474947001630
SIRPA RÄIHÄ / HS
Yksinäisyystutkija ja professori Juho Saari sanoo, että yksinäisyyteen ollaan nyt havahtumassa, mutta sen vähentämisessä on vielä paljon kehitettävää.
Yksinäisyystutkija ja professori Juho Saari sanoo, että yksinäisyyteen ollaan nyt havahtumassa, mutta sen vähentämisessä on vielä paljon kehitettävää.
YKSINÄISYYS on kuin saippua, josta suomalaiset vallankäyttäjät eivät saa otetta. Politiikassa puhutaan kasvusta ja työllisyydestä, mutta unohdetaan ihmisten perusturva ja tuki sosiaalisten suhteiden puuttuessa. Näin sanoo yksinäisyystutkija ja Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari.
Yksinäisyyttä voisi Saaren mukaan verrata myös Suomen kollektiiviseen alkoholiongelmaan. Se on samaan aikaan kaikkialla ja ei missään, eikä todellisiin syihin päästä näin puuttumaan.
Saari on koonnut viime viikolla julkistettuun kirjaan Yksinäisten Suomi (Gaudeamus) laajan artikkelikokoelman. Kirja kokoaa tuoreen yksinäisyyteen liittyvän monitieteisen tutkimustiedon ensi kertaa yksiin kansiin. Kirjan tekstit pureutuvat yksinäisyyden syntyyn, seurauksiin ja vähentämiseen eri väestöryhmien näkökulmasta. Teos on syntynyt osana Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaa Suomalaisten yksinäisyys -hanketta.
Artikkeliin liittyvät
Yksinäisyys voi tuntua kuin nälkä, jano tai kipu – Testaa, miten perillä olet yksinäisyydestä 12.9.2016
”Yksinäisyys ja sosiaalisten suhteiden puute on suomalaisten perusturvassa vakava vaje. Vaikka kuinka investoisimme kasvuun ja työllisyyteen, mutta tämä puoli jää hoitamatta, on se syvä ja krooninen kärsimyksen aiheuttaja”, Saari sanoo.
Siksi yksinäisyysongelman vakavuuteen ja eri ulottuvuuksiin pitäisi herätä.
YKSINÄISYYS on keskeisin ihmisten terveyttä huonontava ja hyvinvointia alentava tekijä, Saari sanoo.
”Yksinäisyys löytyy mitä kummallisimpien asioiden takaa niin sanottuna juurisyynä”, Saari sanoo. Tällä hän tarkoittaa sitä, että yksinäisyydellä on todistetusti yhteyksiä esimerkiksi lohtusyömiseen, liikkumattomuuteen tai sydänongelmiin. Pitäisi siis hoitaa syitä eikä vain oireita.
VIIME vuosina ymmärrys yksinäisyydestä on Saaren mukaan kuitenkin kasvanut, ja tutkimus on edennyt. Mutta julkisen vallan kyky käsitellä yksinäisyyttä ilmiönä ei ole vielä sillä tasolla kuin pitäisi, Saari sanoo. Sillä taas on merkittävät seuraukset käytännössä.
Saaren mielestä politiikassa yksinäisyyttä ei nähdä tarpeeksi kokonaisvaltaisesti. ”Tällaiset viheliäiset ongelma on helppo jakaa erillisiin teemoihin, kuten ylipaino ja mielenterveys, ja hyvä niin, mutta yksinäisyyden rooli ongelmien synnyssä pitäisi ymmärtää laajemmin”, Saari sanoo.
YKSINÄISYYS politisoitui Saaren mukaan kunnolla 2014–2015. Asia muun muassa nousi silloin yhdeksi kokoomuksen, keskustan ja SDP:n vaaliteemoista. Sipilän hallituksen hyvinvointi- ja terveyseroja käsittelevien kärkihankkeiden joukkoon yksinäisyyttä ei kuitenkaan nostettu.
”Hallitukselle oli luontevampaa keskittyä ylipainoon, masennukseen ja päihteisiin liittyviin käytäntöihin kuin pohtia niiden takana olevia juurisyitä, joista yksinäisyys on todennäköisesti yksi tärkeimpiä”, Saari kirjoittaa kirjassa.
SAARI kiittelee myös Helsingin Sanomia yksinäisyystietoisuuden lisäämisestä. Loppuvuodesta 2014 HS kysyi toimittaja Anna-Stina Nykäsen johdolla lukijoiden kokemuksia yksinäisyydestä ja teki aineistosta isot juttukokonaisuudet. Kyselyihin vastasi jopa 28 000 ihmistä.
”Se oli huikea juttu”, Saari sanoo.
Aineisto johti osittain myös Yksinäisten Suomen syntyyn.
YKSI yksinäisyyden pahimmista piirteistä on, että sillä on ”hämmästyttävän lineaarinen” yhteys ihmisen yhteiskunnalliseen asemaan.
”Mitä korkeammassa asemassa yhteiskunnassa olet, sitä vähemmän koet yksinäisyyttä, ja päinvastoin, mitä heikommassa asemassa olet, sitä enemmän elämässäsi on yksinäisyyttä”, Saari summaa.
Yksinäisyys on siis myös tasa-arvokysymys, jolle nykyisen hallituksen sosiaalietuuksiin tekemät heikennykset eivät lupaa hyvää. Mutta kolikolla on toinenkin puoli, Saari sanoo.
”Yksinäisyyden vähentämiselle on nyt politiikassa suurta kiinnostusta”, Saari sanoo. Tämä johtuu siitä, että yksinäisyyttä vähentämällä voidaan vähentää palvelujen käyttöä – siis säästää rahaa.
MUTTA miten yksinäisyystutkija ratkaisisi ongelman, josta kärsii eri tasoilla jopa 15 prosenttia suomalaisista? Ihan ensimmäiseksi hän lakkauttaisi yksinäisille korvamerkityn toiminnan, kuten yksinäisten kerhot. Tukea pitäisi tarjota toisin.
”Ei ole mitään järkeä perustaa yksinäisten yhdistystä, on järkevämpää perustaa kuoro”, Saari sanoo.
”Ei pidä luoda erillistä järjestelmää yksinäisille vaikka niin, että yksinäiset joka torstai kokoontuvat keskustelemaan.”
”Me tarvitsisimme epäsuoria tapoja vähentää ihmisten yksinäisyyttä luomalla heille mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja toisten kohtaamiseen erityisesti nyt, kun ystävyyssuhteet ovat monella ottaneet perhesuhteiden roolin”, hän jatkaa. Pitäisi olla enemmän tiloja, joissa ihmiset voivat olla luontevasti toistensa lähellä.
SAARI puhuu ”sateentekijäefektistä”. Sillä hän tarkoittaa kaikenlaista vuorovaikutusta lisäävää toimintaa yhteiskunnassa. Siinä sosiaalisella mediallakin voi olla rooli. Hyvinä esimerkkeinä hän mainitsee erityislasten vanhempia tukevan Leijonaäidit-yhdistyksen sekä Nappi Naapuri -palvelun, joka yhdistää alueiden perusteella vaikka kauppareissulle apua tarvitsevan vanhuksen ja tekemistä kaipaavan nuoren.
MYÖS esimerkiksi työllisyyspolitiikka heijastuu yksinäisyyteen, sillä se on myös sosiaalisten suhteiden hoitopolitiikkaa, Saari sanoo.
”Kun hallitus on vähentänyt erilaista tukityöllistämistä, on se samalla vähentänyt työttömien mahdollisuutta sosiaalisten suhteiden ylläpitoon”, Saari sanoo.
Hän on huolissaan myös terveydenhuollon trendistä, jossa entistä useampi esimerkiksi laitoksessa asuva vanhus pyritään hoitamaan kotona. ”Huomioidaanko siellä, miten kotihoito vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin? Entä jos vanhuksen kotona käy vain ateriapalvelun työntekijä ja vaipanvaihtaja?”
Ystäväpalveluille on tulevaisuudessa yhä enemmän kysyntää.
YKSINÄISYYDELLE on nyt tapahtumassa sama kuin esimerkiksi tupakanpoltolle, turvavöiden käytölle ja ylipainolle on aiemmin tapahtunut. Vahvasti yksityisen piiriin mielletyistä asioista tulee yhteiskunnallisia kysymyksiä, kun niiden haitallisuus ymmärretään, Saari sanoo.
Saarella on omakohtaistakin kokemusta yksinäisyydestä. Hän paikkasi kaverisuhteiden puutetta lapsuudessa ja nuoruudessa yliaktiivisella harrastamisella.
”Meidän pitäisi miettiä yhdessä, miten otamme kopin niistä ihmisistä, jotka ovat jääneet koteihinsa mökkiytymään, ja jotka me löydämme sitten myöhemmin muumioituneena”, Saari sanoo.
Tuore kirja on siinä ”alun loppu”, Saari sanoo. Pioneerivaihe on ohitse ja nyt on työnjaon ja konkretian aika.