Psykopatologia.munfoorumi.com

Usein ihmiset - vaikka sisimmässään tietävät (tulevaisuudessa) tekevänsä jonkun toimen - pihtaavat tai siirtävät sitä tai empivät (turhaan) näin ikään kuin kiusaten itseään esimerkiksi ahneuden, turhamaisuuden, "tyhjenemisen" tai muun (muka) hyvän syyn vuoksi.

"Syönpä lopun suklaalevyn vasta huomenna"; "oi miten ihanat rintaliivit; ehkä ensi kuussa voin ostaa ne"; "enpä heti kerro kaikkea, jotta huomiseenkin juttua piisaisi".

Paulkin sitten kertoi Aprilille isänsä kuolemasta, mutta häneltä täytyi tieto lypsää kuin maito äidin rinnoista.

Minusta Paulin tapauksessa oli ihan asiallista, ettei hän aluksi halunnut kertoa isänsä kuolemasta. Sehän olisi varmasti heti vienyt huomion ja keskustelun häneen itseensä ja hänen vointiinsa, ja kyseessä oli kumminkin Aprilin terapia, ja tarkoitus keskustella Aprilin voinnista ja jaksamisesta. Kertomatta jättäminen ei onnistunut, koska hänen piti selittää terapiatunnin perumisen syy.

Itse taidan yleensä tehdä ikävät asiat pois alta ja vaivaamasta melko nopeasti. Eikä karkkipussistakaan taida monestikaan juuri säästyä seuraavalle päivälle. Joku sänkyyn meneminen on kyllä kumminkin eri juttu.

Koenko onnen tänään vai koenko sen tulevaisuudessa? Kysymys joka esim. on jokaisen säästämispäätöksen pohjalla. Itse olen viime aikoina huomannut jättäväni kebabit ja pizzat syömättä, suosien kaupasta saatavia eineksiä kylmänä. Siis kun syön ulkona

minätäällä kirjoitti:Minusta Paulin tapauksessa oli ihan asiallista, ettei hän aluksi halunnut kertoa isänsä kuolemasta. Sehän olisi varmasti heti vienyt huomion ja keskustelun häneen itseensä ja hänen vointiinsa, ja kyseessä oli kumminkin Aprilin terapia, ja tarkoitus keskustella Aprilin voinnista ja jaksamisesta. Kertomatta jättäminen ei onnistunut, koska hänen piti selittää terapiatunnin perumisen syy.

Itse taidan yleensä tehdä ikävät asiat pois alta ja vaivaamasta melko nopeasti. Eikä karkkipussistakaan taida monestikaan juuri säästyä seuraavalle päivälle. Joku sänkyyn meneminen on kyllä kumminkin eri juttu.

Enpä tiedä. Useimmiten voisi aivan hyvin ensin vastata ja sitten analysoida, koska vastaamattomuus voi blokeerata koko homman.
Eli turhaa "pihtaamista". Täytyy myös katsoa asioita pitemmällä tähtäimellä. Jos n y t asian esiin tuominen olisi painottanut keskustelun Pauliin (ja myös helpottanut Aprilin omaa tuskaa), niin onhan aikaa kuukausia pohtia Aprilia.

Olet varmaan oikeassa, mutta tuommoinen selitys nyt ensiksi Paulin käyttäytymisestä tuli mieleen. Eikä Aprililla välttämättä ole sitä aikaa, kun on niin vakavasti sairas.

Uusinnan katsomisessa selvisi (su), että Paul olisi selvinnyt tuomatta esiin isän kuolemaan mutta toi sen sitten esiin, kun Aprilli itki.

"Perheessä hätätapaus", "koirako kuoli?" (turhaa kyykyttämistä), isä kuoli.
- Ja ikää Paulilla on vähän yli 50; ei vissiin muista tarkkaan.

No kyseisessä tilanteessa kertomisen pihtaaminen voimisti Aprilin ristiriitaisia tunnereaktiota. Varsinkin kun hän ehti jo lypsää asiaa Paulilta, mistä seurasi asian paljastuttua pelästyminen ja nolouden tunteita. Oliko Paulin (siis draamantekijöiden) tarkoitus olla raflaava (herättämällä uteliaisuutta) ja jos niin miksi? Kasvaako potilaan rakkaus terapeuttiin vai kokeeko vain tulleensa petetyksi tässäkin ihmissuhteessa? Ennen kerrontaa April kujerteli onnellisena Paulille ja kiitteli häntä suuresta luottamuksesta, mutta istunto päättyi lätsähtäneeseen tilaan Aprilin vieläkään pystymättä pyytämään vanhempaansa mukaansa klinikalle. (Kerran April jo soitti äidilleen Paulin vastaanotolta, mutta äidillä oli kiire ja jos muistan oikein April jätti kertomatta, että hän sairastaa syöpää.)