irmeli kirjoitti:Ehkä
Minusta tuntuu yhtä kauhialta katsoa eläviin silmiin.
Jäin miettimään mitä sanoit. Illalla vielä pehkuissa tuli mieleen kaikenlaista.
Pystytkö katsomaan eläintä silmiin, koiraa?
Koiralla on ilmeikkäät silmät. Luomet lliikkuu koko ajan ja tulee tunne ihan kuin lukis sen ajatuksia ja se omia.
Koiraa silmiin katsomalla ainakin mulla tulee jotenkin "yhteenkuuluvuuden" tunne sen kanssa.
Tuli myös mieleen aasialaiset silmät. (Olen matkustanut paljon aasiassa.)
Joskus ne ovat niin kapeat, että ovat vain pelkkä viiru. Usein ne ovat melkein mustat kauttaaltaan.
Niin tummanruskeat että pienestä silmän raosta näkyy melkein vain mustaa.
Näistä silmistä on vaikea saada otetta. Ei oikeasti pysty näkemään tarkasti mihin henkilö katsoo.
Kerran kehtasin varovaiseen sävyyn kysyä eräältä "kapeasilmiseltä", että näetkö tuolta ulos ilman että luomet vaikuttaa "ikkunan pokilta".
Hän sanoi kyllä näkevänsä.
Minusta taas vaikutti, että pupilli ei voi edes niin pieni olla että se mahtuu paljaana kurkistelemaan luomien raosta.
Jos pelottavaa pitäisi hakea niin tuollaisissa silmissä on jotain "pelottavaa".
Minusta se tekee ihmisen ennalta arvaamattomaksi.
Ei voi nähdä mitä hän tekee tai aikoo seuraavaksi.