Erillään oleminen tekee hyvää parisuhteelle

[Psykopatologia]

Elämä & Hyvinvointi KOLUMNI Elina Tanskanen Kirjoittaja on toimittaja, seksuaaliterapeutti ja logoterapeutti.
Erillään oleminen tekee hyvää parisuhteelle

On tilanteita, joissa selkeä etäisyydenotto on ainoa tapa pysyä yhdessä. Ja vaikka kaikki olisikin kunnossa, välillä tekee yksinkertaisesti hyvää ikävöidä kumppaniaan, kirjoittaa HS:n kolumnisti Elina Tanskanen.
ELÄMÄ 19.9.2016 16:30 Päivitetty: 20.9.2016 8:32 http://www.hs.fi/elama/a1474253633701?r ... tuimmat-#4

LÄHEISYYTTÄ tuputetaan helposti lääkkeeksi kaikkiin parisuhdeongelmiin: Puhukaa! Halailkaa! Kosketelkaa! Viettäkää aikaa yhdessä! Menkää treffeille! Puhukaa vielä enemmän!
Moni ajattelee, että hyvässä suhteessa kaikki tehdään aina yhdessä, jolloin se, että jompikumpi tarvitseekin omaa tilaa ja aikaa, tarkoittaa väistämättä ongelmia, joihin ei tepsi muu kuin läheisyyskuuri.
Aikuisillakin on eroahdistusta, mikä selittää muun muassa halua liimautua kiinni kumppaniin ja pommittaa tätä viesteillä. Liialla läheisyydellä on kuitenkin tapana kostautua esimerkiksi seksielämän hyytymisenä tai kokemuksena siitä, että kadottaa itsensä suhteeseen, mikä saa ennen pitkää pyristelemään vapaaksi.
Se, että hyvässä suhteessa on riittävän läheisyyden lisäksi sopivasti erillisyyttä, ei ole sen kummempi paradoksi kuin se, että ihminen tarvitsee hyvin voidakseen sekä lepoa että liikuntaa, vaikka ne toimintoina ovatkin toistensa vastakohtia. Yksi hyvä vinkki pitkää, onnellista suhdetta halajaville onkin tämä: vaalikaa erillisyyttä.

ON TÄRKEÄÄ tajuta, että erillisyys ei ole eristäytymistä – kumppanin pitämistä käsivarren mitan päässä sen takia, ettei häntä uskalla tai halua päästää lähelle. Ilman henkistä yhteyttä ja joitain yhteisiä juttuja kun ei ole suhdettakaan.
Erillisyyttä voi vaalia monilla tavoilla. Joissain tilanteissa se on sitä, että tuntee omat rajansa ja uskaltaa tarvittaessa olla eri mieltä.
Joskus tarvitaan konkreettista etäisyyttä – sitä, että vietetään aikaa erillään.
Ennen kaikkea erillisyyden kokeminen on sitä, että tietää kuka on, seisoo henkisesti omilla jaloillaan ja tiedostaa olevansa kumppanistaan erillinen olento – tämän vuoksi erillisyyttä voi mainiosti vaalia, vaikka olisi käpertyneenä kumppaninsa kainaloon.

IHMISEN temperamentti ja henkilöhistoria vaikuttavat siihen, tuntuuko helpommalta olla ihan liki vai vähän kauempana.
Parisuhteessa tarvitaan kykyä olla lähellä ja erillään. Niinpä sille, mikä ei tunnu luontevalta, kannattaa siedättää itseään jo sen vuoksi, että se kasvattaa tehokkaasti ihmisenä.
Niinikään eri elämänvaiheet vaikuttavat siihen, mikä määrä erillisyyttä ja läheisyyttä tuntuu milloinkin hyvältä. Se, että jonain periodina ajautuu kauas toisesta, ei automaattisesti tarkoita sitä, etteikö kumppanin kanssa jälleen lähestyttäisi.
Lisäksi on tilanteita, joissa selkeä etäisyydenotto on ainoa tapa pysyä yhdessä. Ja vaikka kaikki olisikin kunnossa, välillä tekee yksinkertaisesti hyvää ikävöidä kumppaniaan.

Kommentit 7

[Psykopatologia]

Kirjoituksessa on todennäköisesti Tony Dunderfeltin vaikutusta.

Kirjoittaja ottaa otsikon teeman ikään kuin itsestään selvyytenä mutta ei selvitä riittävästi sitä, miksi "läheisyys" olisi huono homma.

[Hilppa]

"...Aikuisillakin on eroahdistusta, mikä selittää muun muassa halua liimautua kiinni kumppaniin ja pommittaa tätä viesteillä...
Sanotaan, että aikuisilla, mutta mielestäni ei tavallista/normaalia, että pommittaa tai että kokee pommitettavan. Tuolloin on jotakin pielessä, jos on pommitusta tai toinen kokee pommituksena. Kaipaus on normaalia, ei mielestäni eroahdistusta. Jälleennäkeminen on ihanaa ja ero ikävää, noin mielestäni silloin, kun välittää ja rakastaa. Kumpaakin tapahtuu yleensä aina silloin tällöin, sekä yksinoloa että yhdessäoloa, mikä on hyvä ja tuntuu molemmista ihan ok.

[Sateentekijä]

Noinhan se varmaan on. Entä silloin, kun ahdistaa se, että on toisen lähellä mutta silti jossain kaukana ja huomaa toisesta ihan samaa. Kun istutaan kumpikin omissa tv tuoleissa ja ainut puheenaihe on , mitä kanavaa kumpikin haluaa katsoa? Se vasta ahdistavaa onkin.
Se, ettei osaa lähteä vaan roikkuu vanhasta tottumuksesta epätyydyttävässä suhteessa, se on eroahdistusta pahempaa. Kuitenkin, jos toinen lähtee esim työmatkalle, odottaa koko ajan sitä, milloin hän palaa, ikävöi niitä hetkiä jolloin toinen vaan istuu omissa oloissaan piittaamatta vähääkään..,Se on läheisriippuvuutta ja kykenemättömyyttä uskoa omaan pärjäämiseensa erom jälkeen.Tämmöistäkin se saattaa olla. Se onkin avio-ahdistusta. Totuttua elämää josta ei osaa irrottautua.

Sitten kun siitä lopulta päättää lähteä, kokee ensin aivan uskomatonta vapauden riemua. Se ahdistus ja yksinäisyys ehtii kyllä tulla myöhemmässä vaiheessa , kun kaiken pitäisi olla paremmin kuin hyvin!

[pöö]

Ja yksinään oleminen sopii parhaiten skitsoidille.

[Sateentekijä]

Minä olen päätynyt siihen lopputulokseen, että avioliitto oli viimeisiä aikoinaan niin kurja, etten halua sitä muistella. Olen tässä ja nyt.Siis nou hätä!

[Ryysy]

Erillään oleminen tekee hyvää hyvälle parisuhteelle. Hirveästi jos on erillään, niin saattaapi altistua vaikkapa pettämiselle. Sitäpaitsi jaettu ilo on kuulemma moninkertainen, ei pettämismielessä, vaan luulisi nyt, että kumppanin kanssa haluaa kokea yhdessä mukavat asiat. Erillään olemisiakin on sataa sorttia: työt, lomamatkat, harrastukset (joihin toisella ei kiinnostusta), kavereiden tai tietokoneen kanssa vietetty aika. Ihan helposti pystyy olemaan erillään saman katonkin alla.

[Sateentekijä]

Kirjoittaja Ryysy » 21 Syys 2016, 13:03

Erillään oleminen tekee hyvää hyvälle parisuhteelle. Hirveästi jos on erillään, niin saattaapi altistua vaikkapa pettämiselle. Sitäpaitsi jaettu ilo on kuulemma moninkertainen, ei pettämismielessä, vaan luulisi nyt, että kumppanin kanssa haluaa kokea yhdessä mukavat asiat. Erillään olemisiakin on sataa sorttia: työt, lomamatkat, harrastukset (joihin toisella ei kiinnostusta), kavereiden tai tietokoneen kanssa vietetty aika. Ihan helposti pystyy olemaan erillään saman katonkin alla.

Ihan helposti pystyy olemaan erillään saman katonkin alla
Minulla ei ole sitä pelkoa, että altistuisin, koska olen muutenkin yksin. Ei tämä siinä mielessä paljoa eroa avioliiton viimeisistä vuosista. Eri kerroksissa katsottiin televisiota kun hommattiin se toinen töllö. Kummallakin oli oma tietokone joten ei tarvinnut edes samassa huoneessa olla.