Mitä seksin puute aiheuttaa?

[Kyllästynyt]

EI minunkaan mielestäni, mutta alunperin oli rinnasteinen tapaus kyseessä ja kerroin, että seksin puute voi JOSKUS aiheuttaa väkivaltaa ja jopa raiskaamista. Eli siis tuota taustaa vasten avioero on minusta looginen lopputulema.

Ethän sinä sano: "... seksin puute voi JOSKUS aiheuttaa väkivaltaa ja jopa raiskaamista" vaan: "Minä kyllä väitän että seksin puuttuminen esim. parisuhteessa saattaa hyvinkin generoida väkivaltaa jopa raiskaamista."

Avioero voi olla looginen seuraus silloin, jos avioliiton osapuolet eivät kykene ratkaisemaan ongelmaa muulla tavoin, mutta ei se silti ole ainoa oikea (tai paras ratkaisu) - niin kuin sinä väität.

[Kyllästynyt]

En tiedäkkään, mutta on myös naisia jotka eivät "halua" vaikka heillä ei mitään MT-ongelmaa olisikaan.
Lämmin kosketus ja viisi minsaa ranneliikettä ja suukko päälle ei ole paljon.
Se ukkokulta maksaa hellyydenosoituksen monin verroin takaisin.

Mielenkiintoista, että naisiin sinä olet viitannut sanoilla "akka", "muija", "ämmä, sekä termillä "homevittuista ajattelua" - mutta mieheen viittaat sanalla "ukkokulta".

Ja "takaisin maksaminen" tuo minun mieleeni prostituution.

[Hilppa]

Jos vaihtoehdot on perheväkivalta ja raiskaukset niin kyllä silloin avioero on oikea ratkaisu. Miehen ei pidä alentua eikä naisen sietää.
Jos taas jotain lovempaa ongelmaa niin monia työkaluja löytyy.

Seurasin "puutos"-keskusteluasi ja vastaan tähän viimeisimpään kommenttiisi, mutta koskien samalla myös aiempaa toistoasi.

Perheväkivaltaa kenenkään ei pidä sietää. Seksin puute ei ole mikään syy väkivaltaan. Jos noin on tapahtunut, että tuollaista väitetään, on kyse ollut häiriintyneestä henkilöstä, joka on reagoinut seksin puutteeseen väkivallalla.

Yleensä pariskunnan ihmissuhteessa, kun on kyse seksittömyydestä (syystä tai toisesta, esim jokin psyykkinen sairaus, tauko, jonka pituus on pers kohtainen), mikäli tauko on epätyydyttävä tilanne jomman kumman suhteen, suhtautuu vaille jäänyt osapuoli yleensä itseään huonona pitävänä. Itsetuntoa laskeva, jos tilanne jatkuu pitkään, mutta elämän vaikeuksissa ihmisen on kasvettava ja siedettävä pieniä puutteita. Ei ole olemassa mitään "mulle kuuluu" oikeuksia ihmissuhteissa. Ei rakkaussuhteissa kuten ei missään ystävyyssuhteissakaan. Kun toinen on heikoilla, eikä siis kykene seksiin, on toisen oltava ymmärtäväinen ja odottava. Jos ei jaksa seistä toisen rinnalla elämän vaikeuksissa, eikä ole kypsyyttä ymmärtää jaksamattomuuden syitä, on syytä ainoastaan mennä itseensä. Pitäisiköhän vähän kasvaa henkisesti? Useimmat ihmiset ymmärtävät tuon. Jos ei haluta ymmärtää ja koetaan, että tällaista suhdetta ei ole haluttu eikä myöskään haluta kasvaa toistensa rinnalla, silloin jää vaihtoehdoksi eroaminen. Vaatimus on tietysti suuri, koska molempien täytyy jaksaa kasvaa. Elämässä on muitakin pikkuasioita kuin seksi, joita yhdessä elävien pariskuntien täytyy selvittää ja ratkoa.

Noniin, mielestäni on taas itsekästä että pitää toista puutteessa, kun sen homman voi hoitaa alta pois vaikka käsin ja samalla osoittaa, että minä rakastan sinua. On yksipuolista ajatella etteikö toiselle kuulu jotain. Jos minua ei huvita (oli nyt syy sitten vaikka MT-ongelma) niin on kiduttamista pitää toista puutteessa, kun voi erittäin pienellä vaivalla osoittaa että rakastaa ja välittää. Seksi on olennainen osa rakkauden osoittamista. Jollekin sillä on hyvin pieni merkitys joillekkin taas suurempi. Seksin osoittaminen nimenomaan on välittämisen osoittamista.

Puute ja kieltäytyminen käsittävät hyvin monimuotoisen syykehyksen vakavista sairauksista, niiden sivuvaikutuksista, lievempiin ongelmiin ja lyhytaikaisiin kyvyttömyyksiin. Vastauksesi on aika absurdi juuri miehen näkökulmasta, koska mies ei kerta kaikkiaan pysty, jos ei kykene. Ei vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Mutta myöskään vakavasti ja keskivaikeaan masennukseen sairastunut nainenkaan ei pysty. Ei vaikka haluaisikin. Kukapa haluaisi rakastella tolkuttomassa väsymystilassa olevan naisen kanssa? Enkä usko, että on olemassa naista, joka välttämättä haluaisi rakastella, jos miehellä ei kertakaikkiaan seiso.

Sitä paitsi ihmisellä on oikeus sanoa EI, vaikka ei mitään syytä olisikaan. Niin miehellä kuin naisellakin. Jos seuraus tuon tilanteen johdosta on avioero, saattaa liitto kyseisen pariskunnan kohdalla päätyä eroon muutoinkin, koska vähäpätöisiä syitähän ihmisen yhteiselämässä toisen kanssa riittää.

[Kaapo]

Puute ja kieltäytyminen käsittävät hyvin monimuotoisen syykehyksen vakavista sairauksista, niiden sivuvaikutuksista, lievempiin ongelmiin ja lyhytaikaisiin kyvyttömyyksiin. Vastauksesi on aika absurdi juuri miehen näkökulmasta, koska mies ei kerta kaikkiaan pysty, jos ei kykene. Ei vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Mutta myöskään vakavasti ja keskivaikeaan masennukseen sairastunut nainenkaan ei pysty. Ei vaikka haluaisikin. Kukapa haluaisi rakastella tolkuttomassa väsymystilassa olevan naisen kanssa? Enkä usko, että on olemassa naista, joka välttämättä haluaisi rakastella, jos miehellä ei kertakaikkiaan seiso.

Sitä paitsi ihmisellä on oikeus sanoa EI, vaikka ei mitään syytä olisikaan. Niin miehellä kuin naisellakin. Jos seuraus tuon tilanteen johdosta on avioero, saattaa liitto kyseisen pariskunnan kohdalla päätyä eroon muutoinkin, koska vähäpätöisiä syitähän ihmisen yhteiselämässä toisen kanssa riittää.

Annat nyt kuvan että kaikilla seksistä kieltäyttyjillä on todella jotain vakavaa taustalla. Todelisuudessa se on pieni vähemmistö.
Ihan normaaleilla hengenvoimilla varustetut ihmiset pihtaa koska ei vaan haluta. Ei vaan viitsitä tehdä toisen eteen yhtään mitään.
Mies tai nainen, molempia löytyy.

Jos on todella vakavaa ongelmaa taustalla niin toki silloin myös ymmärrystä täytyy löytyä.

Täytyy kuitenkin kysyä, että missä kulkee se raja kuinka paljon esim. toisen PMS oireita täytyy sietää?
Täytyykö siihen uhrata oma elämänsä?

[Kyllästynyt]

Annat nyt kuvan että kaikilla seksistä kieltäyttyjillä on todella jotain vakavaa taustalla. Todelisuudessa se on pieni vähemmistö.
Ihan normaaleilla hengenvoimilla varustetut ihmiset pihtaa koska ei vaan haluta. Ei vaan viitsitä tehdä toisen eteen yhtään mitään...

Kovin yksiniittistä ajattelua ja spekulointia sellaisen väitteen pohjalta, josta minun ymmärtääkseni ei mitään näyttöä tai todisteita ole olemassa.

... Jos on todella vakavaa ongelmaa taustalla niin toki silloin myös ymmärrystä täytyy löytyä...

En yritä kääntää keskustelua sinun edesmenneeseen avioliittoosi, mutta ellen aivan väärin muista, sinä omalla kohdallasikin viittasit ex-vaimosi "rankkoihin kokemuksiin", ja perustelit avioeroa seksin (yhdyntöjen?) puuttumisella/vähäisyydellä. Sanoit myös avioeron olleen sinun mielestäsi "paras ratkaisu".

Kaapo 3.9.2016 klo 13:23 (Kaapon viesti on siis vastaus kysymykseen seksin puutteesta/puuttumisesta)

On ollut joskus elämässä.
Boldasin nuo sanat. Itse koin silloin myös ääretöntä turhautumista ihmistä kohtaan.
Mitkä tahansa yritykset lähentymiselle vain törmäsivät kilpeen ja kääntyi minun syyttelemisekseni.
Henkilöllä taisi olla isoja ongelmia itsensä kanssa, mutta en minä niitä silloin ymmärtänyt. (Rankka elämäntarina.)
Olin liian nuori ja valitsin avioeron. Mikä varmasti oli paras ratkaisu...

Minun mielestäni sinun puheesi ovat ristiriidassa keskenään.

[pöö]

Eiköhän se puute aiheuta niitä märkiä unia. Toisaalta , seksuaalienergian voi nostaa sydämeensä ja muuntaa sen vaaleanpunaiseksi rakkaudenenergiaksi.

[Psykopatologia]

Kaapo 5.9.2016 13:35
[PP: Hilpan] Hyvä kommentti ja juuri sellaiseen sävyyn kirjoitettu kuin pitääkin. Puran tätä useammassa pätkässä.
[PP: kenen? Kaapon aiempi?] Komentti oli stereotyyppinen tiivistys. Se ei ollut tarkoitettu vakavasti otettavaksi. Reagointitapa tuohon kommenttiin paljastaa onko ihminen oppinut mitään esim. minusta tai tuon tyyppisistä kommeteista ylipäätään. Edellinen poistumiskirjoitukseni oli aika poikkeava. Luulen ja toivoin että se olisi avannut joiltain silmiä minun suhteeni. Eli tavallaan suhteuttamaan noita sanomisia ja oivaltamaan missä sävyssä ne on sanottu. (- -)

Itse pidän parhaana "bionilaista" tapaa ("ilman muistoja"): Suhtaudu jokaiseen viestiin kuin se olisi tuntemattoman kirjoittajan ensimmäinen. Reagoi vain nyt kirjoitettuun muistelematta sitä, mitä kirjoittaja on mahdollisesti aiemmin kirjoittanut.

[Kaapo]

Hikppa, tuo on yksi tapa eikä kovin huono. Itse pyrin hahmottamaan kuvaa henkilöstä. Samat sanat ei aina tarkoita samaa. Jopa sama lause eri ihmisten suusta saattaa tilanteesta riippuen olla ironiaa, pilkkaa, totuus jne. Mielestäni jos nojautuu pelkästään sanoihin niin usein tunnearvo jää näkymättä. Neutraali tapa käsitellä asiaa on melkein aina hyvä. Itse pyrin neutraaliin myöskin silloin kun en aisti toisen kirjoituksessa negatiivista vivahdetta tai sitä on vähän.

[Kaapo]

Kyllästynyt, syy avioerooni on syvemmällä kuin seksissä, vaikka halusinkin seksiä, yhdyntä kyseisen naisen kanssa tuntui vastenmieliseltä ja nöyryyttävältä. Asiat ei olleet korjattavissa. Henkilö oli täysin joustamaton ja sitä mieltä että kaikki on minun vikaani. Se imee kyllä verta ja päätin ottaa eron vampyyristä.

[Kaapo]

Sori, kommentin olikin kijoittanut PP. Räplään kännykällä ja silmälasit jäi kotiin. Suokaa anteeksi.

[Kaapo]

EI minunkaan mielestäni, mutta alunperin oli rinnasteinen tapaus kyseessä ja kerroin, että seksin puute voi JOSKUS aiheuttaa väkivaltaa ja jopa raiskaamista. Eli siis tuota taustaa vasten avioero on minusta looginen lopputulema.

Ethän sinä sano: "... seksin puute voi JOSKUS aiheuttaa väkivaltaa ja jopa raiskaamista" vaan: "Minä kyllä väitän että seksin puuttuminen esim. parisuhteessa saattaa hyvinkin generoida väkivaltaa jopa raiskaamista."

Avioero voi olla looginen seuraus silloin, jos avioliiton osapuolet eivät kykene ratkaisemaan ongelmaa muulla tavoin, mutta ei se silti ole ainoa oikea (tai paras ratkaisu) - niin kuin sinä väität.

Tätä minä olen useasti ajatellut. Miksi emme ymmärrä toistemme kieltä?
Mielestäni "hyvinkin generoida" ei tarkoita aina ja kaikissa tapauksissa, vaan tosinaan eli joskus.
Minulle on tärkeää lauseen sisältö, ei yksittäiset sanat. Minä en myöskään jaksa tai viitsi tarkistaa mitä sanoin joskus aikaisemmin.
Minulle riittää se, että luotan tunteeseen mitä halusin sanoa, vaikka sanamuoto ei olisikaan täsmälleen sama.
En usko että tuo on pelkästään ainoa syy ristiriitoihiimme vaan alla on lukuisia muita syitä.
Fakta kuitenkin on, että emme puhun "samaa" kieltä. Emmekä sisäistä kirjoitettua kieltä samoin tavoin.

[Hilppa]

- -
, syy avioerooni on syvemmällä kuin seksissä, vaikka halusinkin seksiä, yhdyntä kyseisen naisen kanssa tuntui vastenmieliseltä ja nöyryyttävältä. Asiat ei olleet korjattavissa. Henkilö oli täysin joustamaton ja sitä mieltä että kaikki on minun vikaani. Se imee kyllä verta ja päätin ottaa eron vampyyristä.

Sellainenhan on hyvin ristiriitaista haluta jonkun kanssa jotakin, mitä ei kuitenkaan tämän kanssa halua. Minusta sinä olet tehnyt alunperin väärän valinnan. Kuinka pitkälle meidän muiden lukijoiden on ymmärrettävä tekemääsi valintaa? Ja kuinka paljon odotat lukijoilta myötätuntoa menneisyyttäsi kohtaan?

[Hilppa]

Kaapo: "Minulle riittää se, että luotan tunteeseen mitä halusin sanoa, vaikka sanamuoto ei olisikaan täsmälleen sama"
Tuolloin et voi olettaa, että tulisit ymmärretyksi täällä. Sanallisessa viestinnässä tarkoituksen on oltava enemmän eksaktissa yhteydessä sanojen muodon ja tarkoituksen kanssa kuin puhutussa keskustelussa, jossa korjaamisen vaiva on usein vähemmän työläs ja ymmärretyksi tulemiseen vaikuttaa olemus ja ilmeet, jotka eivät kirjoitetussa viestissä voi näkyä lainkaan.

[Kyllästynyt]

Tätä minä olen useasti ajatellut. Miksi emme ymmärrä toistemme kieltä?
Mielestäni "hyvinkin generoida" ei tarkoita aina ja kaikissa tapauksissa, vaan tosinaan eli joskus....

Ehkä, mutta siitä huolimatta sinä et sanonut niin kuin jälkeenpäin väitit sanoneesi.

... Minulle on tärkeää lauseen sisältö, ei yksittäiset sanat...

Lauseen sisältö muodostuu yksittäisistä sanoista, eikä viestin vastaanottaja voi arvata, ettei "hyvinkin" tarkoitakaan "hyvinkin", vaan sävyltään merkittävästi erilaista sanaa "joskus".

... Minä en myöskään jaksa tai viitsi tarkistaa mitä sanoin joskus aikaisemmin...

Se ehkä kuitenkin saattaisi auttaa sinua hahmottamaan omaa puhettasi paremmin (mitä tulikaan sanottua).

... Minulle riittää se, että luotan tunteeseen mitä halusin sanoa, vaikka sanamuoto ei olisikaan täsmälleen sama...

Vastaanottajan pitäisi siinä tapauksessa olla ajatustenlukija - enkä ainakaan minä sellaiseen pysty.

... En usko että tuo on pelkästään ainoa syy ristiriitoihiimme vaan alla on lukuisia muita syitä...

Varmaankin niin.
Esimerkiksi käyttämäsi sanat sekä tyyli joilla sinä niitä käytät, ovat minun mielestäni omahyväistä ja (ainakin minua) ärsyttävää ja loukkaavaa puhetta.

... Fakta kuitenkin on, että emme puhun "samaa" kieltä. Emmekä sisäistä kirjoitettua kieltä samoin tavoin.

Minä puhun suomea, mutta sinä ehkä et.

[Kaapo]

- -
, syy avioerooni on syvemmällä kuin seksissä, vaikka halusinkin seksiä, yhdyntä kyseisen naisen kanssa tuntui vastenmieliseltä ja nöyryyttävältä. Asiat ei olleet korjattavissa. Henkilö oli täysin joustamaton ja sitä mieltä että kaikki on minun vikaani. Se imee kyllä verta ja päätin ottaa eron vampyyristä.

Sellainenhan on hyvin ristiriitaista haluta jonkun kanssa jotakin, mitä ei kuitenkaan tämän kanssa halua. Minusta sinä olet tehnyt alunperin väärän valinnan. Kuinka pitkälle meidän muiden lukijoiden on ymmärrettävä tekemääsi valintaa? Ja kuinka paljon odotat lukijoilta myötätuntoa menneisyyttäsi kohtaan?

EN minä odota teiltä yhtään mitään. Kerron tavallaan tätä asiaa "olosuhteiden pakosta", koska stoori vie siihen suntaan.
Taidan laittaa nyt lukot päälle. JA ihmiset tekee vääriä valintoja, mutta valintoja tehdessään tilanteet eivät ole juuri niitä mitä loppuasetelmissa. Minä olin todellankin puutteessa, mutta seksi kyseisen naisen kanssa oli suorastaan "vahingollista".
Kolme vuotta kävin oikeutta avioerosta ja osituksesta. Voitin jokaikisen keissin, mutta kun laki antaa mahdollisuuden vedättää niin se antaa. Hänet tuomittiin maksamaan 80.000mk oikeudenkäyntikulujani. Ikinä en niitä alkanut perimään. Olin tyytyväinen päästessäni ihmisestä eroon.

[Kaapo]

Tätä minä olen useasti ajatellut. Miksi emme ymmärrä toistemme kieltä?
Mielestäni "hyvinkin generoida" ei tarkoita aina ja kaikissa tapauksissa, vaan tosinaan eli joskus....

Ehkä, mutta siitä huolimatta sinä et sanonut niin kuin jälkeenpäin väitit sanoneesi.

... Minulle on tärkeää lauseen sisältö, ei yksittäiset sanat...

Lauseen sisältö muodostuu yksittäisistä sanoista, eikä viestin vastaanottaja voi arvata, ettei "hyvinkin" tarkoitakaan "hyvinkin", vaan sävyltään merkittävästi erilaista sanaa "joskus".

... Minä en myöskään jaksa tai viitsi tarkistaa mitä sanoin joskus aikaisemmin...

Se ehkä kuitenkin saattaisi auttaa sinua hahmottamaan omaa puhettasi paremmin (mitä tulikaan sanottua).

... Minulle riittää se, että luotan tunteeseen mitä halusin sanoa, vaikka sanamuoto ei olisikaan täsmälleen sama...

Vastaanottajan pitäisi siinä tapauksessa olla ajatustenlukija - enkä ainakaan minä sellaiseen pysty.

... En usko että tuo on pelkästään ainoa syy ristiriitoihiimme vaan alla on lukuisia muita syitä...

Varmaankin niin.
Esimerkiksi käyttämäsi sanat sekä tyyli joilla sinä niitä käytät, ovat minun mielestäni omahyväistä ja (ainakin minua) ärsyttävää ja loukkaavaa puhetta.

... Fakta kuitenkin on, että emme puhun "samaa" kieltä. Emmekä sisäistä kirjoitettua kieltä samoin tavoin.

Minä puhun suomea, mutta sinä ehkä et.

Vittu mitä paskaa, taidan laittaa taas Kyllästyeen mitättömien ihmisten listalle.
Siis miten tällaisen ihmisen kanssa voi keskustella?

PP, Minun keksustelutyylini ON vienyt eteenpäin tätä keskustelua. Minun avautumiseni ON vienyt eteenpäin keskustelua.
(Toisin kuin väitit.)
Jos haluat kehittää palstaa ja kehittää keskustelua kannattaisi hieman seurata mitä ympäristössä tapahtuu erityisesti "seksi" aiheiden osalta.

[Kyllästynyt]

Vittu mitä paskaa, taidan laittaa taas Kyllästyeen mitättömien ihmisten listalle...

Sinun käytöstapasi ja keskustelutyylisi eivät (ainakaan seksiaiheiden kohdalla) edusta hyvää tai hedelmällistä keskustelukulttuuria.

[Kaapo]

Otan nyt muutaman yksinkertaisen esimerkin sanoista ja niiden kätytöstä ja tunnesisällöistä.

Esimekisksi "Minun poikani."
Neutraali sanamuoto aiheyhteydestä irroitettuna, mutta sisältää suuresti tunnelatausta.
Esim.

- Opinahjon valmistumistilaisuudessa poikasi saa 7 stipendiä, sanot viereessä seisovalle toiselle isälle, "minun poikani" ja taputat käsiä.

- Kotiisi tulee ilmoitus, että sinun tulee saapua poliisin ruumishuoneelle. Ruumis paljastetaan ja sanot. "Minun poikani".

- Kadulla makaa alkoholisoitunut mies, katsot halveksuen, kun ohi mennessäsi hän kurottaa sinua kohden, sanot "Minun poikani" ja syöksyt nostamaan pystyyn.

Kaikissa noissa tapauksissa on hyvin erilainen tunnelataus vaihdellen ylpeydestä suruun ja häpeään (ehkä toivoonkin).
Mutta sama sanamuoto.
Niin myös keskusteluissa. Aiheyhteydet ovat äärimmäisen tärkeitä ja vain idiootti kieltää sen. (Mutta harva jaksaa seurata. "Kyrvät" siis perivät voiton uuvuttamalla.)
Irtolauseet irroitettuna asiayhteyksistä pitää kieltää.
Tässä ensimmäinen ehdotukseni palstahengen parantamiseksi.
Aikeisempiin kirjoituksiin vetoaminen on tuhoavaa koska se ei kehitä mitään.
Se on puhdasta väärentämistä useinmiten.
Keskustelussa pitää fokusoida kulloiseenkin aiheeseen ja siinä oleelliseen.

[Kyllästynyt]

Kyllä, mutta "minun poikani" on kirjoitetussa viestissä vain "minun poikani", eikä siitä käy ilmi sanojen asiayhteys tai tausta.

Mutta "ämmä", "muija", "akka", "homevittuista ajattelua" sekä ilmoitus "mitättömien ihmisten listalle" laittamisesta, ovat kaikki hyökkääviä, loukkaavia ilmaisuja, ja niin ollen ovat sekä edustavat huonoa käytöstä.

Lisäys: Sen jälkeen kun minä kirjoitin yllä olevan viestini, on Kaapo muuttanut omaansa.

[Kaapo]

Sinä olet "mitättömien ihmisten listalla", en keskustele enempää kanssasi.
Edit: Vitut välitän sinun viestistäsi. Luin sen vasta nyt eikä sillä ole mitään osuutta "korjailuuuni".
Modifioin virheitä jatkuvasti, koska en pysty kirjoittamaan virheetöntä tekstiä.