Psykopatologia.munfoorumi.com

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/08/p ... 31635.html

Psykologian professori: Erolapsen parasta asua vain yhdessä kodissa
julkaistu tänään klo 09:38, päivitetty tänään klo 10:12

Aamu-tv:n vieraana oli psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen, joka on kyseenalaistanut nykyään suositun vuoroviikoin molempien vanhempien luona -järjestelyn toimivuuden lapsen edun kannalta.
Avioerolasten asuminen vuorottain kummankin vanhemman luona on yleistynyt. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen pitää asunnonvaihtoa haitallisena pienen lapsen kehitykselle. Hänen mukaansa etenkin aivan pienten lasten vanhempien pitäisi harkita tarkkaan, voiko lapsen antaa asua yhdessä kodissa. (- -)
_____________

Vaikka Keltsi ei ole "oikea" psykologi, hänen yhteiskunnallinen panoksensa on ollut tuntuva.
Aiemmin kritisoi lasten päivähoitoa.

Minusta hän kyllä tarkkaan ottaen sanoi, että kolmivuotiaan on parasta asua yhdessä kodissa, ja nelivuotiaan kohdalla kahdessa kodissa asuminen on mahdollista, jos tehdään erityisjärjestelyitä (ei kerrottu millaisia).

Esitti myös sellaisen säännön, että yli kolmivuotiaille 1+ikä on se vuorokausien määrä, jonka jaksavat toisessa kodissa ilman, että ensimmäisessä meneillään olleet oppimisprosessit tms. alkavat kehityksellistä haittaa aiheuttavassa määrin unohtua.

Sanoi myös, että vauvojen ja taaperoitten vanhempien pitäisi siirtää eroa, kunnes lapsi on sellaisessa vaiheessa, että pystyy elämään kahden kodin elämää.

Tämä kaikki ulkomuistista, joka minusta on kuitenkin tarkempi kuin YLEn webbitoimittajan ulkomuisti.

"Keltsi" (Miksei hän ole oikea psykologi?) myös korosti, että lapsi tarvitsee kaksi vanhempaa, ja oli yleisesti ottaen sitä mieltä, että kahden kodin malli on ihan vastuullinen tapa jakaa vanhemmuus erotilanteessa, mutta ei kuitenkaan kolmea vuotta nuoremmille, eikä neljää vuotta vanhemmillekaan, jos ei heidän kehityksensä edellytyksistä huolehdita.

YLEn otsikossa kaikki yllä sanottu oli muotoiltu muotoon "Psykologian professori: Erolapsen parasta asua vain yhdessä kodissa".

Keltsi on oikeassa.

Eikös hän ole kallonkutistuksen rohvessori?

Akateemisen psykologian professori, joka ei koskaan itse ole kutistanut kalloja eikä kovin paljon testaillutkaan potilaita.

Tarkennettujen kriteerien mukaisia psykologeja on suhteellisen vähän.

Yleisesti varmaankin luo lapselle mm. turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta kun yksi koti, mutta perheitä, tilanteita ja ihmisiä on niin erilaisia että... ehkä joskus toimii paremmin toisenlainen järjestely. Onhan siinä "kaksi kotia" ainakin se hyvä puoli, että lapsi tapaa molempia vanhempia mahd. paljon. Joskushan jää tapaamiset aika niukoiksi (äärimmäisissä tapauksissa tapaamisia ei edes ole), mikä tuntuu/voi tuntua lapsesta pahalta, eikä välttämättä kehitykselle juu hyväksi.

Mutta nämä erojutut on aina vaikeita.

.
Vanha ja uusi: Rauno O. Viitamäki (1918 - 2001) ja Keltsu

Olen samaa mieltä ainakin pienten lasten osalta. Ja aika stressaavalta kuulostaa isommankin lapsen elämä, jos tosiaan joutuu lapsuutensa aikana muuttamaan kahdeksansataa kertaa (tuommoinen luku tuotiin esille).

Hyvät suhteet molempiin vanhempiin on mahdollista säilyttää, vaikka lapsen vakituinen ja pysyvä koti olisikin toisen vanhemman luona.
Tarvitaan molempien vanhempien joustavuutta, yhteistyökykyä ja kykyä asettaa lapsen etu tärkeimmäksi.

Minusta tuo kahden kodin malli on saattanut yleistyä ja saada suosiota ennen kaikkea vanhempien oman edun ja mukavuudenhalun takia. Ei tarvitse maksaa elatusmaksuja ja kumpikin saa aina vuoroviikoin sinkkuilla, kun lapsi on toisen luona. Minusta lasten elämä on muutenkin jo isoine päiväkotiryhmineen ja koululuokkineen niin stressaavaa, ettei siihen jokaviikkoista kodinvaihtorumbaa enää soisi kuuluvan.

Minulle tehtiin selväksi, että kaksitoistavuotias voi itse päättää, kumman vanhemman luona haluaa asua. Häneltä itseltään siis voi jo kai hyvin kysyä, miten itse haluaisi asumiskuviot järjestää. Pienempiä toivoisi vanhempien suojelevan liian monilta stressaavilta tekijöiltä.