SS: Rooleja rikkovat naiset
Lähetetty: 03.08.2016 11:28http://www.savonsanomat.fi/paakirjoituk ... set/811313
Savon Sanomat 03.08.2016/ Nimellä Oona Lohilahti
Rooleja rikkovat naiset
Hillary Clintonilla ja Elina Lepomäellä on ollut tänä kesänä sama ongelma. He molemmat pyrkivät virkaan, joka on tähän asti kuulunut vain miehille. Kokoomusta ei ole koskaan johtanut nainen, eikä Yhdysvaltojen presidenttikisassa saatikka presidenttinä ole ollut naista.
Molemmat ovat esiintyneet asiantuntijoina, tyyninä ja keskittyneet itse asiaan. Vaikka nämä ominaisuudet liitetään yleensä hyvään johtajaan, naisten kohdalla tämä ei riitä. Nyt Clintonin kampanjasta muovataan äidillisempää, eikä kylmäksi ja etäiseksi haukuttu Lepomäkikään voittanut kilpailua.
Kun Clinton valittiin ehdokkaaksi, moni suuri yhdysvaltalaislehti uutisoi asiasta Hillaryn miehen, entisen presidentin Bill Clintonin kuva etusivullaan. Aivan kuin Clinton olisi päässyt asemaansa pelkästään seksiskandaalissa ryvettyneen miehensä ansiosta. Edes historiallinen nimitys presidenttiehdokkaaksi ei riittänyt siihen, että huomio olisi kiinnittynyt pitkän poliittisen uran tehneeseen naiseen.
Naiset nähdään julkisuudessa helposti ”toisena”. Republikaanien presidenttiehdokas Donald Trump on syyttänyt Clintonia siitä, että hän käyttää sukupuoltaan kampanjointikeinona. Hän, mies, on siis normaali, joka edustaa vain itseään. Nainen edustaa sukupuoltaan.
Suomessakin nähtiin tänä kesänä esimerkki tästä ajatustavasta, kun Marianne Miettinen kutsuttiin jalkapallon EM-kisojen kisastudioon asiantuntijaksi. Sosiaalisessa mediassa vihaiset miehet olisivat ilmeisesti ottaneet studioon mieluummin kenet tahansa miehen, kuin pätevän naisen. Pelkästään Miettisen sukupuoli teki hänestä vääränlaisen.
Medialla on paha tapa lokeroida etenkin naispoliitikot. Jämäkkä nainen on hankala, mutta mies periaatteistaan kiinni pitävä. Vaikka miehillekin on perinteisiä malleja, miesten pitkään hallitsemissa yhteiskunnissa heidän on helpompi ottaa itselleen uusia rooleja.
Miehen opiskelemista sairaanhoitajaksi kiitellään. Pehmeänä, mutta asiantuntevana pääministerinä profiloitunut Kanadan Justin Trudeau on otattanut itsestään kuvia pandojen kanssa ilman uskottavuusongelmia. Nämä ovat hyviä asioita, mutta samanlaisen roolien rikkomisen pitäisi olla mahdollista myös naisille.
Clintonin ja Lepomäen kohdalla voi huomata, että naisten täytyy todistaa pätevyytensä monin tavoin. Joskus mikään ei tunnu riittävän, sillä naisten tekemää työtä arvostetaan edelleen vähemmän kuin miesten.
Yhdysvaltalaisten tutkijoiden Asaf Levanonin, Paula Englandin ja Paul Allisonin artikkeli vuodelta 2009 paljasti, että historiallisesti katsottuna eri ammattien tuntipalkka on laskenut roimasti aina, kun naiset ovat ottaneet uuden alan haltuun. Kun miehet nousevat enemmistöön ennen naisvaltaisella alalla, palkka nousee ja alan arvostus kasvaa.
Nykytiedon valossa naisten työ on vähintään yhtä arvokasta kuin miesten. Tutkimuksissa on huomattu, että yrityksen tulos on sitä parempi, mitä enemmän naisia sen johdossa on. Helsingin Sanomien selvityksessä (HS 25.7.) kävi ilmi, että ainoastaan Helsingin pörssin pienimpien yritysten hallituksissa on vain miehiä.
Tasa-arvo vaatii työtä ja tietoisia valintoja. Vaikka Trumpin sanomiset ovat ääriesimerkkejä, on tilanne Suomessakin heikkenemässä. Suomalaiset naiset ovat miehiä korkeammin koulutettuja ja muodostavat puolet työvoimasta, mutta hallitusta ei kiinnosta arvioida päätöstensä sukupuolivaikutuksia.
Kun kilpailukykysopimuksesta neuvotteli pitkä rivi keski-ikäisiä miehiä, maan johto antoi kuvan, että vain miehet kykenevät tähän. Tällä tavalla päättäjän standardiksi asetettiin vielä 2010-luvullakin mies. Siihen verrattuna naispoliitikko on aina ensin nainen ja vasta sitten poliitikko.
Kirjoittaja on uutistoimittaja.
Oona Lohilahti
Savon Sanomat 03.08.2016/ Nimellä Oona Lohilahti
Rooleja rikkovat naiset
Hillary Clintonilla ja Elina Lepomäellä on ollut tänä kesänä sama ongelma. He molemmat pyrkivät virkaan, joka on tähän asti kuulunut vain miehille. Kokoomusta ei ole koskaan johtanut nainen, eikä Yhdysvaltojen presidenttikisassa saatikka presidenttinä ole ollut naista.
Molemmat ovat esiintyneet asiantuntijoina, tyyninä ja keskittyneet itse asiaan. Vaikka nämä ominaisuudet liitetään yleensä hyvään johtajaan, naisten kohdalla tämä ei riitä. Nyt Clintonin kampanjasta muovataan äidillisempää, eikä kylmäksi ja etäiseksi haukuttu Lepomäkikään voittanut kilpailua.
Kun Clinton valittiin ehdokkaaksi, moni suuri yhdysvaltalaislehti uutisoi asiasta Hillaryn miehen, entisen presidentin Bill Clintonin kuva etusivullaan. Aivan kuin Clinton olisi päässyt asemaansa pelkästään seksiskandaalissa ryvettyneen miehensä ansiosta. Edes historiallinen nimitys presidenttiehdokkaaksi ei riittänyt siihen, että huomio olisi kiinnittynyt pitkän poliittisen uran tehneeseen naiseen.
Naiset nähdään julkisuudessa helposti ”toisena”. Republikaanien presidenttiehdokas Donald Trump on syyttänyt Clintonia siitä, että hän käyttää sukupuoltaan kampanjointikeinona. Hän, mies, on siis normaali, joka edustaa vain itseään. Nainen edustaa sukupuoltaan.
Suomessakin nähtiin tänä kesänä esimerkki tästä ajatustavasta, kun Marianne Miettinen kutsuttiin jalkapallon EM-kisojen kisastudioon asiantuntijaksi. Sosiaalisessa mediassa vihaiset miehet olisivat ilmeisesti ottaneet studioon mieluummin kenet tahansa miehen, kuin pätevän naisen. Pelkästään Miettisen sukupuoli teki hänestä vääränlaisen.
Medialla on paha tapa lokeroida etenkin naispoliitikot. Jämäkkä nainen on hankala, mutta mies periaatteistaan kiinni pitävä. Vaikka miehillekin on perinteisiä malleja, miesten pitkään hallitsemissa yhteiskunnissa heidän on helpompi ottaa itselleen uusia rooleja.
Miehen opiskelemista sairaanhoitajaksi kiitellään. Pehmeänä, mutta asiantuntevana pääministerinä profiloitunut Kanadan Justin Trudeau on otattanut itsestään kuvia pandojen kanssa ilman uskottavuusongelmia. Nämä ovat hyviä asioita, mutta samanlaisen roolien rikkomisen pitäisi olla mahdollista myös naisille.
Clintonin ja Lepomäen kohdalla voi huomata, että naisten täytyy todistaa pätevyytensä monin tavoin. Joskus mikään ei tunnu riittävän, sillä naisten tekemää työtä arvostetaan edelleen vähemmän kuin miesten.
Yhdysvaltalaisten tutkijoiden Asaf Levanonin, Paula Englandin ja Paul Allisonin artikkeli vuodelta 2009 paljasti, että historiallisesti katsottuna eri ammattien tuntipalkka on laskenut roimasti aina, kun naiset ovat ottaneet uuden alan haltuun. Kun miehet nousevat enemmistöön ennen naisvaltaisella alalla, palkka nousee ja alan arvostus kasvaa.
Nykytiedon valossa naisten työ on vähintään yhtä arvokasta kuin miesten. Tutkimuksissa on huomattu, että yrityksen tulos on sitä parempi, mitä enemmän naisia sen johdossa on. Helsingin Sanomien selvityksessä (HS 25.7.) kävi ilmi, että ainoastaan Helsingin pörssin pienimpien yritysten hallituksissa on vain miehiä.
Tasa-arvo vaatii työtä ja tietoisia valintoja. Vaikka Trumpin sanomiset ovat ääriesimerkkejä, on tilanne Suomessakin heikkenemässä. Suomalaiset naiset ovat miehiä korkeammin koulutettuja ja muodostavat puolet työvoimasta, mutta hallitusta ei kiinnosta arvioida päätöstensä sukupuolivaikutuksia.
Kun kilpailukykysopimuksesta neuvotteli pitkä rivi keski-ikäisiä miehiä, maan johto antoi kuvan, että vain miehet kykenevät tähän. Tällä tavalla päättäjän standardiksi asetettiin vielä 2010-luvullakin mies. Siihen verrattuna naispoliitikko on aina ensin nainen ja vasta sitten poliitikko.
Kirjoittaja on uutistoimittaja.
Oona Lohilahti
