Perhesalaisuus/häpeä (Anna-lehdessä)

[Ryysy]

Perhesalaisuus voi rikkoa elämän – ”Häpeä hallitsee ihmistä kuin alkoholi alkoholistia”

Ihmissuhteet 5.7.2016

Monissa perheissä on asioita, joista vaietaan. Perhesalaisuus alkaa usein vaivihkaa, ja mitä pitempään salailu jatkuu, sen vaikeampaa asiasta puhuminen on.

Kaikki perhesalaisuudet eivät ole haitallisia. Joskus salaisuus voi yhdistääkin perhettä. Tällainen hyvä salaisuus voi olla esimerkiksi lottovoitto.

Salaisuus muuttuu vaurioittavaksi silloin, kun joudutaan varta vasten valehtelemaan ja peittelemään asioita ja aiheutetaan hämmennystä ja huolta muille.

– Pahimpia ovat niin sanotut rikkovat salaisuudet, joihin liittyy selkeä uhri. Esimerkiksi piiloteltu perheväkivalta tai insesti vaurioittavat jatkuessaan uhria koko ajan. Mutta vaarattomampikin salaisuus on kuin möhkäle ihmisen sisällä – se estää ihmistä elämästä omaa elämää. Häpeän lisäksi salailuun liittyy aina myös syyllisyys. Jopa perheväkivallan uhri saattaa syyllistää itsensä, eikä halua siksi puhua asiasta, sanoo psykoterapeutti Hilkka Ristola-Virtanen.

Joskus vaurioittavat asiat ovat voineet tapahtua jo lapsuudessa. Aikuinen ei välttämättä tietoisesti edes muista niitä, mutta ruumis ja mieli muistavat. Esimerkiksi lapsuuden insesti saattaa pulpahtaa tietoisuuteen vasta myöhäisellä aikuisiällä.

Miten perhesalaisuudet syntyvät?

Salailu alkaa usein vaivihkaa: on helppo työntää ikävät asiat sivuun hetkeksi. Vuodet kuitenkin kuluvat, pikku valheesta tulee salaisuus ja salaisuudesta taakka.

– Joskus ihminen kantaa salaisuutta aivan yksin. Saattaa esimerkiksi olla, että äiti ei paljasta aviottoman lapsensa isää kenellekään. Useimmiten kuitenkin salailijoita on useita ja muodostuu liittoutumia, joissa toiset tietävät, toiset eivät. Joskus lähes kaikki tietävät, mutta asiasta ei puhuta, Ristola-Virtanen kertoo.

– Toki ihmisellä on perheessä oikeus myös yksityisyyteen, eikä kaikkia asioita tarvitse kertoa. Usein vanhemmat myös luulevat varjelevansa lapsiaan salaamalla asioita, sanoo Ristola-Virtanen.

Lapset kuitenkin vaistoavat yllättävän paljon. He tulkitsevat vanhempien ilmeitä, eleitä ja yleistä epävarmuutta. Mistä puhutaan, mistä ei puhuta; mikä on sallittua, mikä kysymys häkellyttää.

– Perhesalaisuuksiin liittyy aina häpeä, joka on vaikea tunne. Vaikka aika on muuttunut monilta osin suvaitsevammaksi, ihmiset voivat edelleen hävetä muun muassa ulkopuolisia suhteita, köyhyyttä, mielenterveysongelmia ja yleensä kaikenlaista erilaisuutta, sanoo Ristola-Virtanen.

– Meissä kaikissa on häpeää. Häpeän tunteeseen olisi hyvä tutustua. Se voi hallita ihmistä samalla tavoin kuin alkoholi hallitsee alkoholistia. Kohtaamalla häpeää tuottavan asian ja jakamalla tunnetta esimerkiksi luotettavan ihmisen kanssa on mahdollista pienentää häpeän vaikutusta.

Ratkaisevaa voi olla jo se, että sanoo ääneen ”minua hävettää”. Elämä jatkuu häpeästä huolimatta. Häpeän voi ottaa kaveriksi.
Haitallinen perhesalaisuus

Usein jo tieto auttaa

Jos tiedostamattomia salaisuuksia ei selvitetä, ne voivat siirtyä seuraavillekin sukupolville.

– Tunteilla on muisti. Ja ihmisen tunnemuisti on vahva, samoin kuin mielen ja ruumiin muisti, sanoo Ristola-Virtanen

Erään naisen sodankäynyt isä näki jatkuvasti painajaisia ja huusi unissaan mutta ei osannut puhua asiasta. Ei ollut sanoja, oli vain kipeä mieli ja tuska.

Ristola-Virtanen on huomannut, että monien ahdistavien tunteiden takana on suvussa kulkenut perhesalaisuus. Salaisuus saattaa paljastua vasta terapeutin vastaanotolla, jonne potilas on tullut ihan muusta syystä, esimerkiksi ahdistuksen tai masennuksen vuoksi.

Ahdistavat tunteet voivat toisinaan helpottua oman suvun taustaa tutkimalla ja vanhoja sukulaisia haastattelemalla. Usein pelkkä tieto auttaa. Esimerkiksi hankalalta tuntuvaa äitiään voi ymmärtää paremmin, jos saa selville, että tämän isoisä on tehnyt itsemurhan.

– Eräällä henkilöllä oli omasta mielestään ”aivan hirveä suku”. Hän teki perusteellisen sukututkimuksen ja poltti sen jälkeen koko tietonivaskan, kaivoi tuhkat puutarhaan ja istutti päälle kauniita kukkia. Rituaali oli puhdistava kokemus.

Miten sen sanoisin

Puhumispäätös on aina henkilökohtainen ja usein kipeä. Terapeutit eivät jakele ohjeita, mutta Ristola-Virtasen mukaan useimmiten avoimuus on helpottavaa.

Miten salailun sitten voi lopettaa?

Jos salaisuutta on kannettu kauan, on sen työstäminen usein hidasta ja hankalaa. Pitkään kannettu häpeä on tiukassa – salailijan suurin pelkohan on, että salaisuus paljastuu julkisesti. Käymällä läpi salaisuutensa voi kuitenkin vapautua häpeästä ja hyväksyä itsensä kokonaisvaltaisemmin.

– Ensimmäinen askel on ottaa asia puheeksi edes yhden luotettavan ihmisen kanssa, joko ystävän tai ammattiauttajan. Kun huomaa, että toinen ei tuomitsekaan, niin jotain liikahtaa. Liike, vaikka pienikin, saattaa auttaa asioiden oikenemista ja vähentää ahdistusta, sanoo Ristola-Virtanen.

Saman voi kokea pienessä mittakaavassa kaveripiirin illanistujaisissa. Kun joku kertoo henkilökohtaisen kipeän tarinan, pulpahtaa pian yhden jos toisenkin suusta salattuja asioita: suvussa on vaikkapa huumeidenkäyttöä, mielenterveysongelmia tai uskottomuutta.

http://anna.fi/suhteet/ihmissuhteet/per ... oholistia/ [poistin gallupit tekstistä]