Psykopatologia.munfoorumi.com

Ihmiset vahingoittavat itseään monilla tavoilla helpottaakseen oloaan, mutta mikä tekee asiasta väärän/pahan/huonon? Sen ymmärrän, että itsensä tappaminen ei ole hyvä asia, mutta kaikki pienemmät asiat sitten. Jos ihmisen vain on parempi olla esim. ryypätessä, viillellessä, ylilaihduttaessa (ei anorektisesti), ahmiessa (ei ylettömästi)... niin mikä siinä on se huono asia?

Mikä olisi parempi vaihtoehto?

Ymmärrän tietysti, että nämä kaikki ovat eri asioita. Esim. alkoholiriippuvuutta ja satunnaista itsensä hakkaamista ei voi verrata toisiinsa, mutta silti... mietin, miksi näitä pidetään epäterveinä tapoina käsitellä ongelmia. Sen tajuan, että toisten vahingoittaminen on väärin, mutta se on asia erikseen. (Kuten riippuvuudetkin.)

Itsensä vahingoittaminen , tapahtuu se sitten alkoholilla , viiltelyllä tms itseä satuttavalla ja tuhoavallakin tavalla on ihmisen yritystä siirtää huonot tuntemuksensa johonkin muuhun kohteeseen .Kiputunteeseen, humalatilaan ym torjuntatilaan.
Kivusta aiheutuva stressihormoonin eritys aivoissa saa elimistön tuottamaan endorfiineja , mielihyvähormooneja.
Jos häiriötila on kroonistunut tietysti sanomattakin on selvää että yhteys lääkäriin itseä vahingoirttavan kierteen katkaisemiseksi on välttämätöntä.

On toki muitakin , vähemmän itsetuhoisia tapoja lisätä elimistön endorfiinituotantoa.
Oikeanlainen monipuolinen ruoka, riittävä uni sekä myös riittävä nesteensaanti sekä sopiva liikunta esimerkiksi Erilaiset kiinnostavat harrastukset vievät myös ajatuksia terveempään suuntaan. Ihmissuhteillakin saattaa olla suuri vaikutus elämän tasapainottamisessa.

Omalla elämänrytmillä on tärkeä osuus mielen hyvinvointiin. Kannattaa rytmittää elämäntoimintansa oikealla tavalla. Ei liikaa, muttei liian vähääkän. Kun antaa itselleen mahdollisuuden myös olla jouten saa siitä voimia päästä eteenpäin.

Nettihän on tulvillaan kaikenlaisia hyvinvointiohjeita. Mielestäni nämä yltiöpoitiiviset elämäntapaneuvojat saattavat jo ennestäänkin stressaantuneen ihmisen paniikkitilaan.
Oman elämän säännöllisyys , terveellinen ravinto sekä riittävä liikunta ja lepo ovat avainsanoja henkisen hyvinvoinnin edistämisessä. Kohtuus kaikessa on hyvä elämänohje jokaiselle.

Eikö ole suunnilleen selvä asia, että itsensä vahingoittaminen rajoittaa aika pahasti normaalia toimintakykyä. Elämä valuu hukkaan ryypätessä, viillellessä, ym kivulla vahingon aiheuttamiseen.

Hätähuutojahan nämä ovat. Ko henkilö on valtavassa henkisessä ahdingossa eikä löydä poispääsyä,
On helppo sanoa, että mene, tee jne. Yleensähän näin rikki oleva ihminen ei jaksa itse /yksin eteenpäin. Oikeanlaisen tuen / tukihenkilön/ vertaisryhmien tms avulla on ainakin helpompaa selviytyä.

Kyse on tietyistä addiktioista jota yksilö on ennen syntymäänsä valinnut kohdatakseen maailman niiden välityksellä. ( Ja pääseekö siitä huolimatta kehittymään ja oppimaan)

Niin eli että ihminen olisi ennen syntymäänsä valinnut kohdatakseen haasteen, josta selvitä tai josta päästä yli.

Lähinnä sielu tekee ne valinnat.

Aha.

Saanko ihmetellä vielä, että miksi sitten sadomasokismi on ihan hyväksyttyä. Ilmeisesti jos saisi seksuaalista nautintoa itsetuhoisuudesta, niin se olisi ok.

Eihän kidutuksissa yleensä pyritä pysyviin kudosvaurioihin. Sadomasokistiset ovat bikineissä aivan "koskemattomia".

Eihän kaikesta itsetuhoisuudesta pysyviä kudosvaurioita jää. Ainakin mustelmat ovat kaiketi melko vaarattomia, ja niitä esiintynee myös sm:n harrastajilla, ainakin talvisin.

Olennaista tässä voi olla itsetuhoisuuden määritelmä, joka on älytönlaajentunut mm. formuloihin ym.

Ryysy kirjoitti:Eihän kaikesta itsetuhoisuudesta pysyviä kudosvaurioita jää. Ainakin mustelmat ovat kaiketi melko vaarattomia, ja niitä esiintynee myös sm:n harrastajilla, ainakin talvisin.

Sadomasokismissa on pointtina valta.

Mistäs sitä tietää, mistä syystä kukin (tässä: alistuva osapuoli) sitä harrastelee.

Tietää jos ymmärtää.