On olemassa satoja erilaisia ajatuksia rakkauden antamisesta/ saamisesta.
Itse olen sitä mieltä ettei ihminen joka ei rakasta itseään, kykene antamaan tai vastaanottamaan rakkautta muiltakaan.
Esimerkkinä haluan siteerata pari kohtaa allaolevasta linkistä, joka on kokonaisuudessaan kirjoitettu suhteessa olevia ihmisiä silmällä pitäen, mutta sisältää hyviä asioita yleisestikin
http://www.havahtuminen.fi/jos-et-rakas ... aan-muuta/KOSKA VIIMEKSI AJATTELIT, ETTÄ OLET HYVÄ JA KAUNIS?-
(--)
Itsetuhoisen käytöksen taustalla on usein välinpitämätön asenne itseen. Omaa itseä ei näe arvostettavana, kauniina tai hyvänä ihmisenä, vaan jonakin, jonka elämän tuhoamisella ei ole merkitystä. Miten tällaisessa tilanteessa voisi rakastaa tai arvostaa ketään toista? Jos ei rakasta itseään, on parisuhteessa vaara, että se on toiseen takertumista tai toisen käyttämistä omien pyrkimystensä saavuttamisessa. Voihan olla, että parisuhde tuo esimerkiksi säännöllistä seksiä tai taloudellista turvaa. Näin voi elää, jos asiasta on puhuttu ja se on ok molemmille osapuolille. Mutta jos toisella on harhakuva rakkaudesta ja toisella suhteessa pysymisen syy jokin maallinen riippuvuus, ei tilanne ole reilu .Parisuhdetta ei kannata kuitenkaan etsiä siitä näkökulmasta, että se korjaa jotain, sillä prosessin voi aloittaa ihan itse ja juuri tästä hetkestä.
(--)
Jos rakastaa itseään, hyväksyy helpommin maailman ja ihmiset ympärillään sellaisena kuin elämä makaa. Tällöin ei esimerkiksi hermostu toisen puolikkaasta sanasta tai ole vainoharhainen siitä, jos toinen viettää aikaa vastakkaista sukupuolta olevien ystävien seurassa. Itseään rakastavan ihmisen ei ole tarvetta ylikorostaa itseään kerskailemalla saavutuksillaan tai väheksyä omaa osaamistaan, jolloin muut joutuvat kehumaan. Toisaalta parisuhde voi olla tekijä, joka ehjää ihmisen. Jos saa toiselta osapuolelta paljon hyvää palautetta, voi pikkuhiljaa uskoa, että onkin oikeasti ihan ok tyyppi
(--)
Jos ei rakasta itseään, ei osaa arvostaa omia haluja ja tarpeitaan. Tällöin ei osaa taistella niiden puolesta tai pysty näkemään vaivaa omien tavoitteiden toteuttamiseksi. Toisessa ääripäässä itsensä rakastamiseen kuuluu sanan “ei” käyttö, sillä “ei” tulee osata sanoa paitsi itselleen, myös toisille.
Rakkauden kohteena voi olla antamatta tai tuntematta vastarakkautta. Sellainen yksipuolisuus on epätyydyttävää tunneköyhyyttä joka näivettää myös ennenpitkää yksipuolisen suhteen.