Raahaako koira masentuneen ulos?

[Sateentekijä]

Kyllä sinä Kyllästynyt olet jollain tapaa rauhallisempi. Et enää aivan samanlainen kuin alussa...

Tuskinpa, ja todennäköisesti päinvastoin; tuntemani vastenmielisyys on kasvanut korkoa ja muuttunut "valkoiseksi raivoksi". Toisin sanoen, olen aivan rauhallinen, mutta tunteeni ja tuntemukseni ovat voimakkaampia kuin aiemmin.

... Toki en voi tietää onko asiat nyt paremmin vai huonommin. Ainoastaan sen miten se ilmenee kirjoituksissasi.

Et tiedäkään, ja siksi tulkintasikin menee metsään.

Juuri tämänkaltaiset ketjun sotkemiset ärsyttävät. Varsinkin kun niitä vedetään joka ketjuun .Kaapo voisi pysyä aiheessa eikä Kyllästyneenkään tarvitsisi vastata jokaiseen Kaapon provoon. Senhän Mirri jo mainitsikin, mutta kertaus on opintojen äiti. Täällähän on Kaapo-Gabrielille oma ketju. Laittakaa sinne toisianne kohtaan tuntemanne kaunat ilman, että sotkette muita ketjuja.

Mutta ketjun aiheeseen-
Kyllä mielestäni koiralla on tärkeä rooli masentuneen elämässä. Usein se koira on ainut syy miksi masentunut yleensä lähtee ulos.
Muistan oman koirani, kuinka se tuli pyytämään minua lenkille, kun siltä tuntui. Pisti kuonon polvelleni ja katsoi silmiin ja sanoi -wuhf-. Se piti minut liikkeellä masentuneenakin.

[irmeli]

Saatanan ketjun sotkia. Painu sinne Kaapo-Gabriel-ketjuun.

[Sateentekijä]

Saatanan ketjun sotkia. Painu sinne Kaapo-Gabriel-ketjuun.

Minulleko kirjoitat tuohon sävyyn? Minä en ole mitään ketjua sotkenut ,kai sinä sen verran tajuat.Mene itse kiroamaan muille!
Kyllähän sinäkin osaat ketjun kuin ketjun sotkea, mieti sitä!
Välihuomautus oli ihan aiheellinen ja siitä jatkoin asiaan kuuluvalla viestinnällä.

muokattu klo18.52. lisätty yksi lause.

[irmeli]

Arvelen tämän ketjun syntyneen minun päiväkirjamietteistäni, joten mielestäni ärähdän aiheesta, jos huomaan Irmelin aloittaman ketjun luisuvan muuhun kuin (masennus)sairaus ja koira -yhdistelmän pohtimiseen. Toki koiran omistajalle voi tulla muitakin sairauksia, jotka vaikeuttavat vessalenkeille lähtöä, joten ehkä on hyvä miettiä ratkaisuja erilaisten sairauksien varalle. Jottei koiraparka joudu panemaan tassujaan ristiin omistajan jokaisen taudin aikana.

Niin, suuremmaksi osaksi mulla onkin ollut muita sairauksia kuin masennus kun olen joutunut laittamaan eläímeni varahoitoon.

[Mirri]

Kyllä mielestäni koiralla on tärkeä rooli masentuneen elämässä. Usein se koira on ainut syy miksi masentunut yleensä lähtee ulos.
Muistan oman koirani, kuinka se tuli pyytämään minua lenkille, kun siltä tuntui. Pisti kuonon polvelleni ja katsoi silmiin ja sanoi -wuhf-. Se piti minut liikkeellä masentuneenakin.

Noin minäkin ajattelen, tai arvelen koska omakohtaista kokemusta ei toistaiseksi ole: koira elävänä ja tahtovana otuksena omine tarpeineen voi hoitaa masentunutta ihmistä.
Koira ei pysty raahaamaan ihmistään ulos mutta painostamaan pystyy, ja käsittääkseni erittäin tehokkaasti.

[irmeli]

Onkohan se kuinka arvokasta elämää koiralle, kun päivästä toiseen joutuu painostamaan!!!! masentunutta ulos.

[Mirri]

Kesyyntyneet koirat ovat olleet ihmisen palveluksessa ja käytössä niin kauan kuin niitä on ollut olemassa. Millä ihmisen käyttöön ja palvelukseen päätyneiden koirien kohdalla mittaillaan, että mikä on enemmän tai vähemmän arvokasta kesykoiran elämää?

Ei kai mikään ihmisen palveleminen ja ihmisen käyttöön joutuminen ole koiran arvoista elämää, mutteivät koirat ole siitä piitanneet, vaan ovat asettuneet elämään yhdessä ihmisten kanssa ja molemminpuolisessa hyötysuhteessa. Valitettavasti ei voida kysyä koirilta, pitävätkö ne kuinkakin arvokkaana sitä, että joutuvat painostamaan ihmistään lenkille. Mistäpä tiedetään vaikka oman ihmisen saaminen ovesta ulos olisi koiran mielestä ties miten kiehtova ja haastava homma - ja palkitseva.

[irmeli]

Mitä sitten jos se ihminen ei vaan jaksa lähteä ulos vaikka koira tekisi mitä tahansa? Noin voisi käydä sairaalle ihmisille.

[Mirri]

Lemmikkiperheissä tietysti tarvitaan vastaavanlaista vastuullisuutta kuin lapsiperheissä: aina pitää olla jokin varajärjestelmä, jonka turvin perheen avuttomimmat (kuten lapset ja/tai lemmikit) tulevat hoidetuiksi asianmukaisella tavalla.

[Katla]

Valkosiipi kirjoitti "Vedän tuota kuin pulkkaa perässäni. "
hah hah, pikkukoira voi olla ärsyttävä luupää. Sen kanssa ei tosiaan kunto kohene. Juuri kun pääsee vauhtiin, tää jökittää jonkun heinän päähän nuuhkimaan. Käsi mene sijoiltaan, ennekuin ihminen oppii varomaan äkkipysäyksiä. Isot koirat mielestäni paremmin sopii vauhdikkaaseen menoon.

[Katla]

Rotutesti:
http://www.koiranomistajanperuskurssi.fi/rotutesti
Pentuvälitys tms.
https://omakoira.kennelliitto.fi/pentuv ... usivu.aspx

[Kaapo]

Toi on juuri se mihin minäkin haluaisin päästä. Että koira jäisi jälkeen ja menisi edelle, mutta etenisi minun tahdissani. Minulla on 8 m:n flexi. Mutta kun en osaa opettaa tuota jääräpääterrieriä kävelemmän noin. Vedän tuota kuin pulkkaa perässäni. Edelle tuo ei juokse vahingossakaan. Ja kun nykäsen, koira ei vaan liiku. Seisoo nenä maassa neljä jalkaa jarruna.

Kun toi koira tuli meille se oli jo aikuinen. Taisi olla kolme vuotias.
Se oli ollut vapaana ja juoksunarussa, mutta sitä ei oltu koskaan kävelytetty hihnassa.
Se oli aika vaikee tapaus alussa. Veti helkkaristi ja juoksi hihnat jokaisen liikennemerkin ympärille. Mä yritin rauhottaa sitä.
Eli aina kun se lähti kirmaamaan pysäytin sen ja pidin hihnaa kireellä. Vedin päätä ylös ettei se pääse haistelee. Sitte jatkettiin matkaa kireellä hihnalla. Eli ihan semmosella puolen metrin nysällä ja se joutu kävelee mun jalan vieressä. Lopulta se alko ymmärtämään että jos hän ryntäilee niin joutuu tohon ihan helkkarin lyhkäseen liekaan ja se oppi pikkuhiljaa käveleen siivosti. Mä käytin välillä jonkin verran voimaa sinä nykäsyssä koska karhukoira on aika vahva ja sillä on luja tahto. Sen täytyy ymmärtää kuka on pomo. Terrieri lienee myös aika omapäinen.

Mä olin itse tuolloin n. 15 vuotias. Tää koiran perkule vaan oli sen verran uppiniskanen että se käveli sen jälkeen siivosti pelkästään mun kanssa. Mutsi tai joku muu kun sitä satunnaisesti lenkitti niin joutu ryntäilemään koiran tahtiin. Eli ainakin karhukoiran tapauksessa kaikkien olisi pitänyt oppia se tiukka linja, muuten koira vedättää. No, se sitten jäi etupäässä minun lenkitettäväkseni niin kauan kuin kotona asuin.

Minä en ole mikään koirankoulutuksen asiantuntija joten saattaa olla että olen käyyttänyt jotain vääriäkin menetelmiä, mutta noin tämä tapaus oppi.
Saksanpaimenkoira mulla on ollut myös ja se oppi helposti, sitten yksi sekarotunen pieni piski myöskin. Mulla on se edelleenkin. Se kävelee jopa kaupungissa liikennevailoissa vierellä ilman hihnaa, mut sen luonto on semmonen.

[Psykopatologia]

Millaista talutinta käytit, so. panta ja hihna?

[Kaapo]

Oli kahdenlaista pantaa. Ihan normaali nahkapanta ja sitte toinen nahkanen "kuristuspanta".
Kuristuspanta siksi että se on niin nopee laittaa kun lähtee ulos, ei kurinpitosyistä.
Alussa oli parimetrinen nahkahihna ja käärin sitä käden ympärille.
Kun koira oppi niin sitten oli semmonen muovinen juoksunaru mikä rullautuu sisään ja ulos.
Siinä saatto olla jopa kymmenenki metriä, mutta en muista tarkkaan.
Se rullautuva on kolho käyttää jos koira ei "käytäydy".

Edit: Sheferin kanssa oli valjaat ja se oppi niihin nopeesti. Valjaat oli sitä varten että niistä on helppo hallita jos tulee vaikka koiratapelu.
Eli käsin kiinni ja koira veke.

[Psykopatologia]

Itse olen käyttänyt vain kuristuspantaa (metallinen ketju) ja eniten nahkaremmiä. Kuristuspanta on hyvä koiran kaulalle (puristaa kaulaa tasaisesti), ja taluttajan tuntuma koiraan on hyvä. Valjaista en tiedä.

[Kaapo]

Valjaat oli käytössä lähinnä silloin kun mennään jonnekkin. Eli ihmisten ilmoille. Ei sitä sheferiä juuri taluteltu muuten, se oli yleensä irti tontilla ja paskokin myös sinne, sekä metsässä. Nykyisinkin koirat on irti. Menevät ja tulevat niinkuin lystäävät. On sen verran tilaa. Molemmat kyllä osaa olla liekassa, mutta "dingoa" en edes ole varsinaisesti kouluttanut.

[Mirri]

Mihin kuristuspantaa tarvitaan?

[Psykopatologia]

Samaan mihin "tavallistakin" pantaa, joka kuitenkin kiskottaessa vetää koiran kaulan "lommolle". Kuristuspanta levittää vedon kaulan ympärille.

[Sateentekijä]

Mihin kuristuspantaa tarvitaan?

En minä ymmärrä kuristuspannan ideaa. Itse en omalle koiralleni koskaan käyttänyt moista, en edes koulutustilaisuuksissa. Mies hankki sellaisen ketjun, jota ei sitten koskaan käytetty, koska lapseni ja minä sitä ankarasti vastustimme.
Se koira oli kyllä semmoinen metsäläinen.Ei yhtään tykännyt ihmisjoukoista. Joskus otin sen mukaan kauppakäynneille, mutta pidin aina joko valjaissa tai talutushihnan lyhyellä.
Kuristaminen, lieväkin sellainen ei vaan mahdu minun ymmärrykseeni, vaikka belgi onkin keskikokoinen ja toisinaan hyvinkin omapäinen.
Valjaat olikin sille paras ratkaisu.
Kyllähän koira koulutuksessa oppii kuka hallitsee ja määrää ilman mitään kuristuspantaakin.

[Psykopatologia]

Nahkainen leveämpi malli.