Skitsofrenian hoitoa pitää vielä kehittää

[Psykopatologia]

V I E R A S K Y N Ä (A 5)
Skitsofrenian hoitoa pitää vielä kehittää
Somaattisten sairauksien hoidossa on paljon parannettavaa, niin myös psykoterapeuttisten ja kuntouttavien menetelmien käyttöönotossa.
PÄÄKIRJOITUS 1.6.2016 2:00 HS Jyrki Korkeila & Jukka Kärkkäinen http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1464667069307

SKITSOFRENIA on yksi vaikeimmista ja kalleimmista sairauksista. Sen ennustetta voidaan kuitenkin parantaa ja kustannuksia pienentää hoitoa ja kuntoutusta tehostamalla.
On arvioitu, että Suomessa skitsofrenian kokonaiskustannukset ovat 700 – 900 miljoonaa euroa vuodessa. Puolet kustannuksista kertyy työpanosten menetyksistä, neljäsosa lääketieteellisistä hoidoista ja neljäsosa sosiaalihuollosta.
Nuorella iällä alkavan vaikean psykoosisairauden kokonaiskustannukset ovat erittäin suuret sairauden pitkäaikaisuuden vuoksi.

SKITSOFRENIA ei ole kovin harvinainen sairaus. Elämänsä aikana hieman alle prosentti väestöstä sairastuu skitsofreniaan. Suomessa on noin 50000 skitsofreniaa sairastavaa potilasta.
Riski skitsofreniaan sairastumiseen on suurimmillaan 20 – 35-vuotiailla. Sairastumista edeltää usein ennakko-oireiden vaihe, joka voi kestää kuukausista vuosiin. Oireet voivat välillä olla poissa.

Skitsofreniaan sairastunut voi kokea outoja ajatuksia ja havaintoja, lieviä psykoosikokemuksia ja lyhytaikaisia avoimia psykoottisia sekavuustiloja. Toimintakyky voi heikentyä. Voi tulla masennusta, aloitekyvyttömyyttä ja eristäytymistä.
Oireiden varhainen tunnistaminen ja nopeasti aloitettu hoito parantavat ennustetta. Läheskään kaikki ennakko-oireita potevat eivät kuitenkaan sairastu skitsofreniaan.

SKITSOFRENIAN HOIDON tulee perustua yksilölliseen suunnitelmaan, joka yhdistää erilaisia hoitoja ja kuntoutusmuotoja, psykoterapiaa, toiminnallista ja psykososiaalista kuntoutusta sekä lääkehoitoa. Hoito toteutetaan nykyisin pääosin avohoidossa.
Antipsykoottiset lääkkeet ehkäisevät harhoja ja hajanaisuutta. Ne myös parantavat kognitiivista toimintaa, kuten tarkkaavaisuutta, muistia, aloitekykyä – ja ennustetta. Vaikutukset ovat toki yksilöllisiä.
Masennusta ja ahdistuneisuutta vähentävät lääkkeet voivat olla myös hoidon tukena. Tärkeää on myös toiminnallinen kuntoutus, esimerkiksi sosiaalisten taitojen ja arkielämän harjoittelu sekä liikunta eri muodoissaan.
Itsemurhakuolleisuuden lisäksi skitsofreniaa sairastavien kuolleisuus muihin sairauksiin – esimerkiksi sydän- ja verenkiertosairauksiin, keuhkotauteihin, syöpään ja aineenvaihduntasairauksiin – on suurempaa kuin väestössä keskimäärin. Kuntoutujat jäävät vaille riittävää somaattisten sairauksiensa hoitoa, Tässä terveydenhuollolla olisi paljon parantamisen varaa.

TUETTU TYÖ olisi tärkeä osa kuntoutusta, mutta kuntouttavia työpaikkoja ei ole läheskään riittävästi. Selvitysten mukaan monet kuntoutujat haluaisivat tehdä ainakin osa-aikaisesti työtä voimavarojensa mukaan.
Tutkimuksissakin on havaittu työnteon kuntouttava vaikutus. Kuntoutuksen aloittaminen yhtä aikaa työllistämisen kanssa johtaa parempaan tulokseen kuin työllistämistä edeltävä kuntoutus.
Työkyvyn palautuminen on kuitenkin nykyisellään mahdollista vain pienelle osalle skitsofreniaa sairastavista. Vakavista mielenterveyden häiriöistä kärsivien työllisyys on Suomessa alemmalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa.
MYÖS skitsofreniaa sairastavien omaiset ja läheiset on huomioitava. He tarvitsevat tietoa sairaudesta ja sen hoitomahdollisuuksista. Sairastuneelle on yleensä tärkeää säilyttää yhteys läheisiinsä.
Pitkäaikaisena ja vaikeana sairautena skitsofrenia kuormittaa myös omaisia. Heiltä saataisiin arvokasta palautetta, jonka perusteella palveluja voitaisiin kehittää.
Kaikkiaan skitsofrenian hoito on parantunut viime vuosikymmeninä, mutta sairauden ennuste on edelleen hyvin vaihteleva.
Vuonna 2013 päivitetty skitsofrenian käypä hoito -suositus sisältää arviot tutkitusti tehokkaista hoitomenetelmistä. Tällaisia psykoterapeuttisia ja -sosiaalisia sekä kuntouttavia menetelmiä ei ole valitettavasti otettu kattavasti käyttöön Suomessa.
Suomeen tarvittaisiin skitsofrenian osaamiskeskuksia, jotka tukisivat tehokkaiden hoitomenetelmien käyttöönottoa, hoitojen koordinoinnin edistämistä psykiatrisen ja muun terveydenhuollon välillä sekä yhteistyön kehittämistä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Jyrki Korkeila ja Jukka Kärkkäinen
Korkeila on psykiatrian professori Turun yliopistossa ja Kärkkäinen ylilääkäri Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mielenterveysyksikössä.

Kommentit 5