Psykopatologia.munfoorumi.com

Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo
TV1 maanantaina 23.5.2016 klo 21.30 - 22.40; Areena (30 pv) http://areena.yle.fi/1-3154328 (1:09:56)

Kertomus Laurista ja hänen kauttaan muista, jotka ovat koulukiusaamisen ja lapsuudessa koetun trauman yhdistelmän seurauksena täynnä raivoa, mikä voi johtaa kouluampumisiin ja muihin äärimmäisiin väkivallantekoihin. O: Arto Halonen

LINKIT JA ARTIKKELIT
HS Kulttuuri 23.11.2015: Suomalaisdokumentti joukkomurhan suunnittelusta tänään televisiossa: ”Pystyn hallitsemaan aivoissani asuvaa tappajaa”
Yle Uutiset 22.05.2016: Valkoinen raivo palkittiin Varsovan dokumenttielokuvafestivaaleilla
Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo
Valkoinen raivo -verkkosivut http://www.valkoinenraivo.fi/

Kylmät väreet kulkevat selkäpiissä kun kuuntelen kertojan kokemuksia.

Hänkin on joutunut kokemaan sen, että kiusaamista vähätellään, kiusaajaa puolustellaan ja/tai syyllistetään kiusattua: suhtautumistapa joka on tälläkin palstalla sangen yleinen. Aina löytyy joku, jonka mielestä toisen ihmisen solvaaminen esimerkiksi "vamma-apinaksi" ei ole mikään erityinen juttu ("se nyt on vain sen tyyli...") - tai että kohteen pitäisi se vain hiljaa hyväksyä.

Vieläkö se itkettää?

trisse kirjoitti:Vieläkö se itkettää?

Ei itketä. Eikä ole koskaan itkettänytkään.

No hyvä. Ainakin jos Psykopatologialle tarkoitat kirjoittamasi niin olethan jo saanut häneltä paljon. Pääsit modeksi tänne ja totuutesi on otettu pitkään annettuna. Eihän mode voi ryhtyä ihan sätkynukeksi että ottaa yhden kirjoittajan totuuden konfrontoimatta ikinä mitään. Sellainen johtaisi lopulta vaan arvon menettämiseen omissa ja toisten silmissä.

trisse kirjoitti:No hyvä. Ainakin jos Psykopatologialle tarkoitat kirjoittamasi niin olethan jo saanut häneltä paljon. Pääsit modeksi tänne ja totuutesi on otettu pitkään annettuna. Eihän mode voi ryhtyä ihan sätkynukeksi että ottaa yhden kirjoittajan totuuden konfrontoimatta ikinä mitään. Sellainen johtaisi lopulta vaan arvon menettämiseen omissa ja toisten silmissä.

Eihän siinä mitään hyvää ole, enkä osoita kirjoittamaani Psykopatologialle.

Mihinkähän sinä viittaat "minun totuudellani"? Mikä kertomassani ei ole pitänyt paikkaansa?

Konfrontoimista varten pitäisi olla jotakin konfrontoitavaa. Jos sitä ei ole, vaikeaa on konfrontointia perustella - ellei sitten ryhdy ihan sätkynukeksi ja "konfrontoi" vain jonkun/joidenkin mieliksi.

Jokaisen sanomisissa on konfrontoitavaa. "Ai kun koet että sua on mitätöity ja nolattu niin mitä asioita tarkoitat sillä käytännössä?" Ei kenenkään totuutta voi ottaa annettuna. "Ai kun sä oot tota mieltä niin kyllä se kaikki on varmasti just kuten sanoit eikä tarvi kysellä yksityiskohtia". Voi pitää paikkansa mutta silti jos sinä ja vaikka minä kerromme samat tapahtumat totuudenmukaisesti niin kuva on kuitenkin eri.

trisse kirjoitti:Jokaisen sanomisissa on konfrontoitavaa. "Ai kun koet että sua on mitätöity ja nolattu niin mitä asioita tarkoitat sillä käytännössä?" Ei kenenkään totuutta voi ottaa annettuna. "Ai kun sä oot tota mieltä niin kyllä se kaikki on varmasti just kuten sanoit eikä tarvi kysellä yksityiskohtia". Voi pitää paikkansa mutta silti jos sinä ja vaikka minä kerromme samat tapahtumat totuudenmukaisesti niin kuva on kuitenkin eri.

Totta, konfrontoida voi aina. Mutta jos kaksi kertojaa kuvaa samaa tapahtumaa täysin päinvastaisin kuvauksin, kumpaa pitäisi uskoa? Häntäkö, joka pystyy osoittamaan tapahtuneen? Vai häntä, joka inttää, ettei ole koskaan mitään väitettyä tehnytkään (vaikka varsin yleisesti on tiedossa hänen niin toimineen)?

Uskon että kaksi eri osapuolta voivat antaa 100% totuudellisen kuvan asiasta vaikka kertovat sen täysin eri tavoin. He ovat tapahtumiin ihan eri asemassa. On varmaan aika yleistä että kiusaamisjutuissa kiusaaminen on "kiusatun" totuus ja kiusaajalla on eri näkemys. Vai oletko vielä niin naivi että elokuvaa katsoessasi odotat että ohjaaja kertoo sinulle kumpi osapuoli on hyvä ja kumpi paha?

trisse kirjoitti:Uskon että kaksi eri osapuolta voivat antaa 100% totuudellisen kuvan asiasta vaikka kertovat sen täysin eri tavoin. He ovat tapahtumiin ihan eri asemassa. On varmaan aika yleistä että kiusaamisjutuissa kiusaaminen on "kiusatun" totuus ja kiusaajalla on eri näkemys...

Totuus on se, että vamma-apinaksi nimittelijä on se jonka pitää käytöstään muuttaa - täysin riippumatta siitä mitä verukkeita hän itse teoilleen esittää.

trisse kirjoitti:... Vai oletko vielä niin naivi että elokuvaa katsoessasi odotat että ohjaaja kertoo sinulle kumpi osapuoli on hyvä ja kumpi paha?

En. Mutten myöskään tarvitse ohjaajia kertomaan minulle kuka mitäkin tekee/on tehnyt.

Ok. Hyvää jatkoa.

Kiusaaja mieltää itsensä oikeutetuksi ja kiusattavan ansaitsevan kaiken mitä hänen taholtaan tuleman pitää. Sinänsä hyvin traagista, kun ajattelee mihin se pahimmillaan johtaa.
Asiaa vähätellään ja siitä ei edelleenkään puhuta esim kouluissaeikä kotonakaan riittävästi.Kaikkea eivät aikuiset edes tiedä.
Hyvin vaarallisilla vesillä liikutaan silloin kun hälytyskellot eivät ala soida jo ensimmäisten merkkien ilmaantuessa. Mitä nopeammin ensi merkkien näkyessä keskusteluun opettajan ja vanhempien kanssa ryhdytään, sen suuremmat mahdollisuudet luonnollisesti on kiusaaminen saada loppumaan.

Mitä tuohon itsekunkin omaan totuuteen tulee. niin kaksi eri ihmistä samassa tilanteessa saattaa kokea sen eri tavoin , silloin kummallakin on oma totuutensa ,mikä ei ole enempää oikea kuin vääräkään. Näin normaalisti.
Kiusaamistilanteessa kuitenkin kiusaajalla on oma totuutensa ja kiusatulla omansa, toinen joko uhrituu tai haavoittuu pysyvästi ja toinen taas, joka kiusatessaan on mielestään ollut yläpuolella, saattaakin äkkiä joutua altavastaajan rooliin ja jäämään yksin. Kiusattu on usein hiljaa ja kärsii, mutta kostaa tavalla tai toisella ja se tässä onkin vaarallisinta.

Vähän vaarallista alkaa asiaa kauheasti glorifioimaan. Perässä on kohta kouluampuja-identiteettiä haikailevat/ihannoivat sun muut.

trisse kirjoitti:Vähän vaarallista alkaa asiaa kauheasti glorifioimaan. Perässä on kohta kouluampuja-identiteettiä haikailevat/ihannoivat sun muut.

Eihän tässä mitään glorifioida, pikemminkin päin vastoin.
Liian pitkälle edennyt ongelma jää liian usein mahdottomaksi selvittää ja seuraukset ovat sitten sen mukaiset.

Varmaan useimmiten kun 16+ henkilöt lähtevät ampumaan ihmisiä niin kyseessä ovat vakavista persoonallisuushäiriöistä kärsivät. Dylan & Klebold jälkeisen tapauksen jäljiltä on syntynyt kultti jossa tekoja ihannoidaan. Kaikki piiloitettu uhka "ovat seuraukset sen mukaiset" jne. pyrkii manipuloimaan käsitykseen että ihmisellä jotenkin vaan voi kliksahtaa päässä - kun tätä riittävästi kiusataan - niin että tämä menee ja ampuu 30 ihmistä koulussaan!

Väärin. Mikään kiusaaminen ei saa tuollaista kliksahdusta aikaan vaan persoonallisuushäiriö! Ja kaikki uhkaa peitetystikin ihailevat jutut pelaavat noiden häiriintyneiden pussiin. Siten koko ongelma lähti liikkeelle että Eric Harris oli narsisti!

trisse kirjoitti:Varmaan useimmiten kun 16+ henkilöt lähtevät ampumaan ihmisiä niin kyseessä ovat vakavista persoonallisuushäiriöistä kärsivät...

... Mikään kiusaaminen ei saa tuollaista kliksahdusta aikaan vaan persoonallisuushäiriö! Ja kaikki uhkaa peitetystikin ihailevat jutut pelaavat noiden häiriintyneiden pussiin. Siten koko ongelma lähti liikkeelle että Eric Harris oli narsisti!

Väärin.
Persoonallisuushäiriö ei ole mikään flunssa johon kuka tahansa voi sairastua. Persoonallisuushäiriö syntyy, jos ihmistä häiritään yli hänen kesto- ja sietokykynsä.
"Kliksahtaminen" saattaa hyvinkin johtua persoonallisuushäiriöstä - ja persoonallisuushäiriö kiusaamisesta.

Minun mielestäni (malignia ja patologista) narsismia edustaa se, ettei ihminen piittaa vähääkään siitä mitä hänen käytöksensä muille merkitsee tai aiheuttaa - kunhan vain hänellä itsellään on mahdollisimman kivaa.

Kyllästynyt kirjoitti:Persoonallisuushäiriö ei ole mikään flunssa johon kuka tahansa voi sairastua. Persoonallisuushäiriö syntyy, jos ihmistä häiritään yli hänen kesto- ja sietokykynsä.
"Kliksahtaminen" saattaa hyvinkin johtua persoonallisuushäiriöstä - ja persoonallisuushäiriö kiusaamisesta.

Mahtaako koulukiusaaminen kuitenkaan aiheuttaa persoonallisuushäiriöisyyttä?

Mirri kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:Persoonallisuushäiriö ei ole mikään flunssa johon kuka tahansa voi sairastua. Persoonallisuushäiriö syntyy, jos ihmistä häiritään yli hänen kesto- ja sietokykynsä.
"Kliksahtaminen" saattaa hyvinkin johtua persoonallisuushäiriöstä - ja persoonallisuushäiriö kiusaamisesta.

Mahtaako koulukiusaaminen kuitenkaan aiheuttaa persoonallisuushäiriöisyyttä?

Miksi se ei sitä aiheuttaisi?

Ja jos se ei (minulle käsittämättömästä syystä) sitä aiheuta, miten persoonallisuushäiriöt sinun mielestäsi syntyvät/mistä johtuvat?

Kyllästynyt, kumpi vastaa ensin, vai jätetäänkö vastaamatta?

Mirri kirjoitti:Mahtaako koulukiusaaminen kuitenkaan aiheuttaa persoonallisuushäiriöisyyttä?

Mirri kirjoitti:Kyllästynyt, kumpi vastaa ensin, vai jätetäänkö vastaamatta?

Minun mielipiteeni on, että mahtaa. Koulukiusaaminen ei ole vain lapsuudessa koettua viatonta kiusoittelua vaan pahimmillaan ihmistä vammauttava sekä koko elämän ajan ja sen valintoihin vaikuttava tekijä.

Vastaapa sinä nyt vuorostasi minun kysymykseeni ja kerro, miksi koulukiusaaminen ei sinun mielestäsi voi aiheuttaa/ei aiheuta persoonallisuushäiriö(i)tä.