Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Kyllästynyt » 25.05.2016 01:20

trisse kirjoitti:
Kyllästynyt kirjoitti:Tuollaiseen en usko. Luulen, että ihminen jolla on persoonallisuushäiriö voi kokea mielihyvää - ja olla siihen pyrkiessään tyystin piittaamaton siitä miten hänen mielihyvähakuisuutensa muihin ihmisiin vaikuttaa.

Entäs se ressukka joka sairastui siihen persoonallisuushäiriöön kiusaamisen seurauksena?

Niin, mitä siitä?
Avatar
Kyllästynyt
 
Viestit: 9246
Liittynyt: 06.07.2015 10:43

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Kyllästynyt » 25.05.2016 01:21

Sateentekijä kirjoitti:Lue nyt oma väittämäsi vielä kerran. Minusta sinä ihan selkeästi kirjoitit, että hänellä on kivaa, tarkoittaen patologista persoonahäiriötä sairastavaa.
Tai sitten minulla on todella vaikeuksia tulkita tarkoituksiasi.

Mutta ei hänen kivansa johdu persoonallisuushäiriöstä, eikä hänen persoonallisuushäiriönsä estä häntä tuntemasta mielihyvää.
Avatar
Kyllästynyt
 
Viestit: 9246
Liittynyt: 06.07.2015 10:43

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Sateentekijä » 25.05.2016 01:25

Kyllästynyt kirjoitti:
Sateentekijä kirjoitti:Lue nyt oma väittämäsi vielä kerran. Minusta sinä ihan selkeästi kirjoitit, että hänellä on kivaa, tarkoittaen patologista persoonahäiriötä sairastavaa.
Tai sitten minulla on todella vaikeuksia tulkita tarkoituksiasi.

Mutta ei hänen kivansa johdu persoonallisuushäiriöstä, eikä hänen persoonallisuushäiriönsä estä häntä tuntemasta mielihyvää.

Siis patologisesti persoonallisuushäiriöinen pitää omaa kivaa täysin tunteettomasti ja muista piittaamattomasti?
Sateentekijä
 

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja trisse » 25.05.2016 01:26

Kyllästynyt kirjoitti:
trisse kirjoitti:
Kyllästynyt kirjoitti:Tuollaiseen en usko. Luulen, että ihminen jolla on persoonallisuushäiriö voi kokea mielihyvää - ja olla siihen pyrkiessään tyystin piittaamaton siitä miten hänen mielihyvähakuisuutensa muihin ihmisiin vaikuttaa.

Entäs se ressukka joka sairastui siihen persoonallisuushäiriöön kiusaamisen seurauksena?

Niin, mitä siitä?


Kokeeko hän mielihyvää?
trisse
 

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Sateentekijä » 25.05.2016 01:28

Pieni koirakevennys tähän väliin. Kyllästyneen pikkuinen on todella suloinen otus :D Kuvista päätellen.
Sateentekijä
 

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Mirri » 25.05.2016 08:19

Hilppa kirjoitti:Aiemmin kritisoin viestiäsi epäonnistuneesti ja hylkäsit kritiikkini.
...

Hilppa, mistä päättelet minun hylänneen kritiikkisi?
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Kyllästynyt » 25.05.2016 10:23

Sateentekijä kirjoitti:Siis patologisesti persoonallisuushäiriöinen pitää omaa kivaa täysin tunteettomasti ja muista piittaamattomasti?

Juuri niin - minun mielestäni.
Avatar
Kyllästynyt
 
Viestit: 9246
Liittynyt: 06.07.2015 10:43

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Kyllästynyt » 25.05.2016 10:28

trisse kirjoitti:
Kyllästynyt kirjoitti:
trisse kirjoitti:
Kyllästynyt kirjoitti:Tuollaiseen en usko. Luulen, että ihminen jolla on persoonallisuushäiriö voi kokea mielihyvää - ja olla siihen pyrkiessään tyystin piittaamaton siitä miten hänen mielihyvähakuisuutensa muihin ihmisiin vaikuttaa.

Entäs se ressukka joka sairastui siihen persoonallisuushäiriöön kiusaamisen seurauksena?

Niin, mitä siitä?

Kokeeko hän mielihyvää?

Luulen, että voi kokea - ja oletettavasti täysin muista ihmisestä sekä heidän kärsimyksistään piittaamatta.

Koetko sinä?
Avatar
Kyllästynyt
 
Viestit: 9246
Liittynyt: 06.07.2015 10:43

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja trisse » 25.05.2016 13:08

Toisinaan.
trisse
 

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Kuutar » 25.05.2016 13:29

Kiusaamista on niin monenlaista ja tapaukset erilaisia. Kiusaajia harvoin laitetaan vastuuseen teoistaaan, vaikka kiusaamisesta paljon mediassa puhutaankin. Itse ole kouluaikoinani nähnyt kyllä lähinnä sellaista kiusaamista, missä kiusaajat kiusaavat hiljaista ja arkaa oppilasta, tai yksinäistä. Samoin lahjakkaita oppilaita usein kiusattiin, todennäköisesti kateudesta. Joskus syy kiusaamiseen voi olla hyvin vähäinen.

Mielestäni kiusaaminen on ennen kaikkea ryhmäilmiö. Osa on varsinaisia kiusaajia, osa sivustakatsojia, jotka lähtevät joskus mukaan kiusaamiseen.
Kuutar
 

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Sateentekijä » 25.05.2016 19:32

Kyllästynyt kirjoitti:
Sateentekijä kirjoitti:Siis patologisesti persoonallisuushäiriöinen pitää omaa kivaa täysin tunteettomasti ja muista piittaamattomasti?

Juuri niin - minun mielestäni.

Näin pääsimme yksimielisyyteen tästä asiasta :)
Sateentekijä
 

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja vibeke » 25.05.2016 22:45

Ihmisillä voi olla ominaisuuksia, jotka altistavat heidät niin rikosten kuin muunkin rääkkäämisen kohteeksi. Asian toteaminen ei ole uhrin syyllistämistä. Päinvastoin tällainen viharikosmotiivi on tekijän syyllisyyttä lisäävä. Teko on tavallista moitittavampi, jos motiivina on ollut esimerkiksi uhrin vammaisuus.
vibeke
 

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Sateentekijä » 25.05.2016 23:35

Vibeken kommentti on asiaa! Vammaisuus ja jokin muu poikkeavuus on liiankin usein kiusaamisen aiheena.
Uhri kokee luonnollisesti jo erilaisuutensa takia syyllisyyttä eikä kiusaaminen ainakaan tilannetta paranna.
Voiko tämmöisen kiusaamisen uhri kokea niin suurta mielipahaa, että se johtaa jopa persoonallisuuden häiriintymiseen? Itsensä syyllistäminen kiusaamistilanteessa voi hyvinkin aikaansaada häiriöherkälle jopa persoonallisuushäiriön? Mikäli siihen on muitakin edellytyksiä kuten genominen alttius.
Ajatuksena ei niinkään mahdoton.
Sateentekijä
 

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja irmeli » 26.05.2016 06:56

Eipä mitään tähellista sanottavaa toisen vammaisuuden pilkkaamisesta. Ensin veinasin sanoa mutta lukihäiriö ei taida olla sellainen vamma josta EI saisi kiusata.
irmeli
 

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Kuutar » 26.05.2016 17:17

Näin tuon dokumentin ja jäi sellainen kuva, että Valkoisen raivon kirjoittaja olisi itse nykyään psykiatri?
Kuutar
 

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Sateentekijä » 26.05.2016 18:11

irmeli kirjoitti:Eipä mitään tähellista sanottavaa toisen vammaisuuden pilkkaamisesta. Ensin veinasin sanoa mutta lukihäiriö ei taida olla sellainen vamma josta EI saisi kiusata.

Minkäänlaatuisesta vammaisuudesta tai erilaisuudesta ei saisi kiusata, mutta tämmöistä tapahtuu. Lapset voivat olla hyvinkin julmia toisilleen.Jopa terveistäkin käytetään haukkumaniminä "vammainen, "inva" kehari" puhumattakaan homottelusta ym. Lapset harvoin osaavat spontaanisti asettua kiusattavan paikalle, miettiä miltä itsestä tuntuisi jne.Jos huomataan toisen olevan heikoilla, se usein yllyttää kiusaamaan yhä enemmän.

Mielestäni kouluissa pitäisi olla enemmän valistusta erilaisuudesta ja sen aiheuttamista tilanteista. Jos aikuinen, esim opettaja , kertoisi miltä kiusatuista tuntuu ja mitä jokainen lapsi voisi tehdä kiusaamisen ehkäisemiseksi, jo melko pienetkin koululaiset kyllä ymmärtäisivät asian tärkeyden.

Monissa kouluissa kiusaaminen yhä vaietaan olemattomaksi, vaikka sitä tapahtuu ihan aikuisten silmien edessä.Myös lasten vanhemmissa on tällaista "silmien sulkemista " tyyliin-" ei meidän Matti tai Maija ketään kiusaa, ne jotka sitä väittävät, ovat itse kiusaajia"-.

Jos kotona ja kouluissa osattaisiin antaa asiallista valistusta, säästyisi moni lapsi näiltä järkyttäviltä ja ehkä loppuelämäksi traumauttavilta kokemuksilta.
Sateentekijä
 

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Mirri » 26.05.2016 19:30

Valkoinen raivo -dokumenttielokuvan katsottuani jäin miettimään Laurin kotia ja vanhempia ennen isän kuolemaa.
Lauri kertoi kotinsa olleen hyvän ja isä oli Laurin sankari; isä oli virheetön jopa niin, että Lauri vielä monien terapiavuosien jälkeenkin näki isänsä esimerkillisenä yksilönä; sankarina vailla virheitä. Äiti taas oli Laurin kertoman mukaan oman aikansa tyypillinen kotiäiti, joka perheen miehen kuoltua halusi tehdä pojastaan miehen isän saappaisiin - perheen mies lapsesta, jolla oli ikää vain yhdeksän vuotta.

Yhdeksänvuotiaaksi asti Lauri oli oppinut oman perheensä - siis hänen ja hänen vanhempiensa - olevan jotakin erinomaista ja tavallisten perheiden yläpuolella. Isän kuolema hautajaisineen ja merkittävine hautajaisvieraineen vielä vahvisti Laurin kuvaa oman perheen erinomaisuudesta ja isän mahtavasta sankarillisuudesta. Perheen - ja etenkin isän - olemista ja myös pysymistä jalustalla mielestäni symboloi järkyttävällä tavalla isän kunniamerkki, joka siirtyi komeilemaan yhdeksänvuotiaan Laurin rintaan. Se kunniamerkki Laurin rinnassa oli nähtävissä elokuvan alusta loppuun, ja sitä Lauri kantaa aina vain.

Kysymyksiä, joihin en tiedä vastasta... Miksi Lauri kertoi omasta lapsuusperheestään ja erinomaisen upeista vanhemmistaan aivan kuin sivulauseessa; hän sivuutti koko sen osuuden elämästään? Entä millainen äiti tahtoo yhdeksänvuotiaan lapsen ottavan aikuisen miehen vastuun harteilleen isän kuoleman jälkeen? Lauri ei kyseenalaistanut äitinsä motiivia, vaan selitti sen olleen ikään kuin normaali asia hänen lapsuutensa perheissä. Miten ihminen voi selviytyä monivuotisen terapian läpi törmäämättä siihen tosiasiaan, ettei hänen isänsä ole ollut sen ihmeellisempi ja ylivertaisempi kuin muutkaan isät? Yleensä kai kasvuikäiset hoksaavat omien vanhempiensa rajallisuuden kaikkine puutteineen jo varhain teininä. Ilmeisesti Lauri ei syystä tai toisesta tullut ajatelleeksi, että hänen kuvansa isästään on liian hyvää ollakseen totta, mutta ainakaan äiti ei ole auttanut lastaan saamaan isästä terveempää ja realistisempaa kuvaa kuin mitä tämän päähän oli iskostunut (vai iskostettu?).

Yhdeksänvuotias Lauri traumatisoitui isän äkillisen kuoleman vuoksi. Mutta elokuvan kerrontaa kuunnellessani tuli mieleeni, että ne erinomaisuus- ja ylivertaisuuskuvitelmat olivat kasvaneet Laurin mieleen jo ennen isän kuolemaa - hän oli omassa kodissaan omilta vanhemmiltaan oppinut ymmärtämään olevansa aivan omaa luokkaansa ja poikkeusyksilö aivan kuten isäkin oli ja pysyi. Lauri oli oppinut myös sen järkyttävän asian, että valioyksilöt, sellaiset jotka ovat toisten yläpuolella, eivät alennu puolustamaan itseään, pitämään puoliaan tai muutenkaan käyttäytymään samoin kuin ne alempana olevat. Kotona Lauri-paran päähän iskostetut opit ja opetukset - Lauri viittasi elokuvan aikana monet kerrat omaan kasvatukseensa - aiheuttivat hänelle vakavaa vahinkoa.

Mielestäni Valkoinen raivo -elokuva suorastaan kirkui julki sitä tosiasiaa, ettei systemaattinen väkivallan uhrius synny tyhjästä, vaan tavalla tai toisella uhrius kasvatetaan lapseen. Vaikka kasvatus olisi 'vain' kuolleen isän ihannointia ja sitä, että lasta kehotetaan 'kääntämään toinenkin poski', koska tavisten yläpuolella olevan perheen periaatteisiin ei kuulu alentua makselemaan pottuja pottuina...
Elokuvan nähtyäni tuli mieleeni, että niin pitkälle tai syvälle Lauri ei omassa psykoterapiassaan ollut päässyt, että hän olisi kyennyt pudottamaan omat vanhempansa ja etenkin isänsä jalustalta. Äitiäänkään hän ei syyttänyt millään lailla, vaikka jostakin käsittämättömästä syystä hänellä oli teinivuosinaan rajaton mahdollisuus puuhastella aseiden kanssa; perehtyä niihin ja opetella tuntemaan niitä. Isä oli kuollut ja äiti (heikkoudessaan?) saattoi olla Laurin suojelukohde, jonka Lauri sulki oman traagisen elämänsä ulkopuolelle jo ties miten varhain teininä.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Kyllästynyt » 26.05.2016 20:04

Mirri kirjoitti:... Mielestäni Valkoinen raivo -elokuva suorastaan kirkui julki sitä tosiasiaa, ettei systemaattinen väkivallan uhrius synny tyhjästä, vaan tavalla tai toisella uhrius kasvatetaan lapseen...

Mielestäni ei ole riittävästi näyttöä tai tietoa Laurin psykoterapiasta, jotta kenelläkään täällä(kään) olisi eväitä ryhtyä spekuloimaan sen edistymistä tai onnistumista. On kovin helppoa syyttää Laurin vanhempia ja leimata Laurin kiusatuksi joutuminen heidän "aiheuttamakseen", vaikka vika on vain ja ainoastaan siinä, että kiusaamista ei ymmärretä niin vakavasti ihmisiä vammauttavaksi kuin mitä se kuitenkin (kiusaamisen syistä riippumatta) on.
Minulla valkoista raivoa herättää se, että aina löytyy joku joko pseudoviisaaksi ja yleiseksi "ymmärtäjäksi" tai hauskuuttajaksi tekeytyvä mestaroimaan tilannetta; syyttämään kiusattua ja puolustelemaan kiusaajia sekä vähättelemään kiusaamisen merkitystä ihmisen elämään.
Kouluikäisten lasten kohdalla puolustelijat lienevät usein joko kiusaajien vanhempia tai koulun maineesta huolta kantavia opettajia. Aikuisten kohdalla kiusaamisessa kyse voi olla ihan puhtaasta antipatiasta kiusattua kohtaan - tai sitten silkasta ymmärtämättömyydestä ja empatian sekä käytöstapojen puutteesta.

Minun mielestäni elokuva kirkui sitä, että Laurinkaan kohdalla kiusaamista ei otettu vakavasti. Kiusaajia puolusteltiin ja kiusaamista vähäteltiin - ja Lauri jätettiin yksin selviytymään olosuhteista ja tilanteista johon yhdenkään lapsen (eikä aikuisenkaan) pitäisi koskaan joutua.
Avatar
Kyllästynyt
 
Viestit: 9246
Liittynyt: 06.07.2015 10:43

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Mirri » 26.05.2016 20:16

Niin, Laurin kohtaama kiusaamiseksi nimitetty väkivalta on rikollista; se on sitä myös kouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Silti Laurin äiti neuvoi lastaan toistuvien rikosten uhrina kääntämään toisen posken...
Ehkä aika selittää osan välinpitämättömästä suhtautumisesta. Vuosikymmeniä sitten kouluväkivaltaa ei pidetty minään, se oli aivan kuin normaali ilmiö, jonka keskellä kasvuikäisten piti vain selviytyä miten parhaiten taisivat. Mutta selittääkö aika kokonaan sen, että Lauri-poika opetettiin olemaan puolustamatta itseään - siitä en ole vakuuttunut.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

ViestiKirjoittaja Kyllästynyt » 26.05.2016 20:24

Mirri kirjoitti:... Vuosikymmeniä sitten kouluväkivaltaa ei pidetty minään, se oli aivan kuin normaali ilmiö, jonka keskellä kasvuikäisten piti vain selviytyä miten parhaiten taisivat...

Ja edelleenkin om suhtautuminen aivan liian usein samanlaista.
Lisäksi nykyään on tullut uusia tapoja kiusata; netin kautta kiusaaminen on jatkuvaa ja seuraa kiusattua missä ikinä hän onkaan ja minne tahansa meneekään.
Avatar
Kyllästynyt
 
Viestit: 9246
Liittynyt: 06.07.2015 10:43

EdellinenSeuraava

Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa

cron