Dokumenttiprojekti: Valkoinen raivo

[Rane]

En tiedä, miten osaisin neuvoa koulukiusattua lasta puolustautumaan.

[Mirri]

En minäkään tiedä, miten kasvuikäiselle voisi neuvoa itsensä puolustamista. Tiedän kuitenkin miten olla rohkaisematta alistumiseen ja olla kehottamatta 'kääntämään toista poskea'.

Toisten kanssa tasavertaiseksi (tai samanarvoiseksi) itsensä kokeva lapsi ei ole altis kiusaamiselle tekijänä eikä uhrina, kun taas itsensä toisten yläpuolella tai alapuolella olevaksi kokeva on. Jotenkin kai vanhempien pitäisi pystyä viestittämään lapsilleen, etteivät nämä ole muita huonompia eivätkä parempia. Käsittääkseni niin ylemmyyden kuin alemmuuden tuntemukset - puhumattakaan ylemmyyden ja alemmuuden kokemuksista kasvatuksen tuloksena - ovat tuhoisia, joten ei kai niitä kannattaisi tukea millään tavoin.

[Kuutar]

En minäkään tiedä, miten kasvuikäiselle voisi neuvoa itsensä puolustamista. Tiedän kuitenkin miten olla rohkaisematta alistumiseen ja olla kehottamatta 'kääntämään toista poskea'.

Toisten kanssa tasavertaiseksi (tai samanarvoiseksi) itsensä kokeva lapsi ei ole altis kiusaamiselle tekijänä eikä uhrina, kun taas itsensä toisten yläpuolella tai alapuolella olevaksi kokeva on. Jotenkin kai vanhempien pitäisi pystyä viestittämään lapsilleen, etteivät nämä ole muita huonompia eivätkä parempia. Käsittääkseni niin ylemmyyden kuin alemmuuden tuntemukset - puhumattakaan ylemmyyden ja alemmuuden kokemuksista kasvatuksen tuloksena - ovat tuhoisia, joten ei kai niitä kannattaisi tukea millään tavoin.

Kiusatuksi joutunut on voinut lähtökohtaisesti pitää itseään samanarvoisena, kunnes joutuu kiusatuksi ja kiusajat saavat hänet tuntemaan itsensä huonommaksi kiusaamisen seurauksena.

[Kyllästynyt]

En minäkään tiedä, miten kasvuikäiselle voisi neuvoa itsensä puolustamista. Tiedän kuitenkin miten olla rohkaisematta alistumiseen ja olla kehottamatta 'kääntämään toista poskea'...

Niin kuitenkin edelleen tehdään; "Älä ole tietävinäsikään niistä. Kyllä ne lopettavat jos huomaavat, ettet sinä välitä vaikka he kiusaavatkin sinua."

Mirrin toiveajattelun (... Jotenkin kai vanhempien pitäisi pystyä viestittämään lapsilleen, etteivät nämä ole muita huonompia eivätkä parempia....) sijaan olisi mielestäni paljon yksinkertaisempaa aloittaa kiusaamisen estäminen siitä, että kiusaajat joutuisivat vastuuseen teoistaan. Niinhän ei nykyään(kään) käy.

Ja mitä tulee vanhempiin ja heidän kasvatusvastuuseensa, kuinka lapset voisivat oppia kunnioittamaan toisia ihmisiä, kun nettikin on pullollaan aikuisia jotka kiusaavat toisia aikuisia (joutumatta koskaan vastuuseen teoistaan).

[Sateentekijä]

Kyllästynyt kirjoitti:
Ja mitä tulee vanhempiin ja heidän kasvatusvastuuseensa, kuinka lapset voisivat oppia kunnioittamaan toisia ihmisiä, kun nettikin on pullollaan aikuisia jotka kiusaavat toisia aikuisia (joutumatta koskaan vastuuseen teoistaan).

Tottahan tuo on, että lapset oppivat vanhempien käytöksestä niin hyvässä kuin pahassakin.Kunnioitus ja toisen arvostus on niitä perusoppeja, joita joka kodissa ja kouluissakin pitäisi opettaa. Mutta vähänpä sitä nykyaikanakaan tehdään.
Rankaisemisen lisäksi kiusaaja tulisi asettaa "kiusatun asemaan" noin kuvaannollisesti,siis selittää, miksi hänen käytöksensä on tuomittavaa. Rankaisu vain rankaisun vuoksi on hedelmätöntä ja lisää ainoastaan uhmaa ja häiriökäyttäytymistä.
Vähättely ja mitätöinti taas tekee asiasta jossain mielessä sallitun.Ehdoton ei ja perustelut miksei olisi tehokkainta.

[Kyllästynyt]

... Rankaisemisen lisäksi kiusaaja tulisi asettaa "kiusatun asemaan" noin kuvaannollisesti,siis selittää, miksi hänen käytöksensä on tuomittavaa...

Tuo on juuri (anteeksi sanavalintani, mutta ottaa niin päähän) sitä saatanan lässytystä jolla varmistetaan se, ettei kiusaaminen koskaan lopu. Kiusaajat viis veisaavat jostakin "kiusatun asemaan asettumisesta" - päinvastoin, he nauravat paskaista naurua ja jatkavat kiusaamista, koska tietävät entistäkin selkeämmin miltä uhrista tuntuu.

... Rankaisu vain rankaisun vuoksi on hedelmätöntä ja lisää ainoastaan uhmaa ja häiriökäyttäytymistä...

Eihän se rankaiseminen olisi mitään "rankaisemista rankaisun vuoksi", vaan keino tehdä kiusaamisesta kiusaajalle niin epämiellyttävää, ettei hänen/heidän sitä enää tee mieli jatkaa.

... Vähättely ja mitätöinti taas tekee asiasta jossain mielessä sallitun...

Niin tekee.

...Ehdoton ei ja perustelut miksei olisi tehokkainta.

Ehdoton ei, ja seuraukset kiusaajille niin ikäviä, etteivät ne heti unohdu.

[Ryysy]

Miten / millä keinoin kiusaajat laitetaan vastuuseen teoistaan?

[Sateentekijä]

Kuisaamiskierre on vakava ongelma kouluissa jo ala-asteelta alkaen.-Joka kerran keksitään, sitä aina kiusataan- on valitettavasti monelle lapselle jokapäiväistä elämää ja tuottaa jatkuessaan paljon negatiivista.
Aikuisen,kasvattajan, tehtävä on tavalla tai toisella katkaista tämä kierre.

Päiväkoti-ikäisten kiusaamiseen on vielä helppo puuttua ja saada "häiriköt" järjestykseen yhteisillä juttutuokioilla esimerkiksi ja antamalla lasten itse kertoa, miltä tuntuu jos joku kiusaa. Siinä iässä lapset ovat vielä avoimia. Yhteistyö kodin kanssa on myös välttämätöntä. Pienten lasten ollessa kyseessä varhainen puuttuminen saattaa olla ratkaisevaa tulevaisuutta silmällä pitäen.
Isommille lapsille taitamaton puuttuminen on yllyke, tavallaan haastekin.
Tehoton puuttumistapa antaa virheellistä viestiä:"Olet meitä aikuisia vahvempi, emme mahda sinulle mitään" Lapsi tai nuori kokee puhuttelujenkin jälkeen asian olevan salllittu ja sitä saa jatkaa kuten tuolla aiemmin jo todettiinkin.

Kiusaamisen syy on aina kiusaajassa, hänen tarpeessaan kiusata syystä tai toisesta.Se ei tee kuitenkaan kiusaamisesta vähemmän tuomittavaa. Miksi kiusaat? Peruskysymys, joka hyvin harvoin esitetään itse kiusaajalle, joka katsoo oikeudekseen halventaa ja alistaa toista, heikompaansa.
Kiusaajan motiivit voivat olla moninaiset, kosto omista kärsimyksistä, mielenterveyden häiriintyminen, ihan vaan ajattelemattomuus. Oma alemmuudentunne ja ihailijaryhmän kerääminen tuntuu jostain syystä olevankin ihan jees. Useimmiten kiusaaja on "jätetty heitteille" eikä hänellä ole muuta tapaa saada huomioita.
Mikäli kiusaaminen jatkuu koulun ja kodinkin toimenpiteistä huolimatta, keskustelu vanhempien kanssa ja kiusaajan saattaminen tarkoituksenmukaiseen hoitoon saattaa olla ratkaisu.

Vanhempien avuksi on olemassa erilaisia vertaistukiryhmiä,
joiden vetäjänä toimii ammattilainen. Siellä kiusaajien sekä kiusattujen vanhemmat voivat vaihtaa kokemuksiaan sekä saada tärkeitä toimintamalleja.
Huonosti hoidettu tai piittaamaton kiusaamisen huomiointi saattaa johtaa sekä kiusaajan että kiusatun pysyvään henkiseen vammautumiseen ja syrjäytymiseen.
Lapsen ja nuoren tulisi saada turvallinen tukiverkosto, jossa kodin ja koulun osuus on ratkaiseva. Turvallisuutta, ymmärrystä sekä oikeanlaista huolenpitoa saava nuori harvoin tuntee tarvetta kiusata ketään.

Jonkun mieletä tämäkin kirjoittelu on "sitä saatanan lässytystä" mistä ei ole kenellekkään mitään hyötyä.
Asioita, joitten pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta kun eivät ole. Niin kauan, kuin aikusten puuttuminen kiusaamiseen on pelkää lepsuilua, tilanteeseen ei saada minkäänlaista korjausta tai edes parannusta.

Keskustelu ja asian tärkeyden huomioiminen on kouluissa edelleenkin lapsenkengissä, samoin monissa kodeissakin. Emmehän osaa itsekään hoitaa omia ongelmatilanteitamme, kuinka voimme odottaa lastemme sen osaavan?

[Mirri]

... Rankaisemisen lisäksi kiusaaja tulisi asettaa "kiusatun asemaan" noin kuvaannollisesti,siis selittää, miksi hänen käytöksensä on tuomittavaa...

Tuo on juuri (anteeksi sanavalintani, mutta ottaa niin päähän) sitä saatanan lässytystä jolla varmistetaan se, ettei kiusaaminen koskaan lopu. Kiusaajat viis veisaavat jostakin "kiusatun asemaan asettumisesta" - päinvastoin, he nauravat paskaista naurua ja jatkavat kiusaamista, koska tietävät entistäkin selkeämmin miltä uhrista tuntuu.

Minkä ikäisistä kiusaajista nyt puhutaan?

Kiusaamista ilmenee pikkulasten kesken, vanhusten kesken, ja siltä väliltä kaiken ikäisten kesken. Lapsille kuitenkin voidaan opettaa empatiakykyä; heitä voidaan kasvattaa myötäelämiskykyisiksi. Aivan kuten Sateentekijä sanoi: pienelle kiusaajalle kerrotaan mikä hänen käyttäytymisessään on väärin.
'Paskainen nauru' - osataanko se synnyinlahjana vai opitaanko jostakin jossakin vaiheessa?

[Sateentekijä]

Kyllä se "paskainen nauru" on alkujaan ihan kotoa ja kaveripiiristä opittua.
Auktoriteettien halveksiminen kun on monen aikuisenkin tapana.
Kaveripiirissä päteminen on tärkeää. Huonoa itsetuntoa sitten pönkitetään esiintymällä roisisti ja kirosanoja viljelemällä.

[Sateentekijä]

Iän karttuessakaan moni kiusaaja ei lopeta, koska on löytänyt mielestään hienon ja käyttökelpoisen työkalun oman asemansa osoittamiseen. Ellei sitä systemaattisesti pyritä eliminoimaan, se jatkuu koulun jälkeen opiskelupaikoissa, työpaikoissa , jopa vanhainkodeissakin,hoidokkien välillä sekä hoitaja-asukas suhteessa jne. Vankilat ovat täynnä tämmöisiä parantumattomia tapauksia.
Tosin kiusaaminen muuttaa muotoaan, aina se kuitenkin kohdistuu huonommassa asemassa olevaan ja puolustuskyvyttömään.
Joillakin yksilöillä on perustarve kiusata. Aina löytyy joukossatame joku narsisti tai patologisesti persoonallisuushäiriöinen, joka saattaa terrorisoida koko elinympäristöään. Valitettavasti.
- muokattu
klo22:38, korjattu kirjotusvirheitä.

[Kyllästynyt]

Miten / millä keinoin kiusaajat laitetaan vastuuseen teoistaan?

Esimerkiksi niin, että koulukiusaajaporukka hajoitetaan sijoittamalla heidät joko kokonaan eri kouluihin, tai ainakin eri luokillle. Lienee vieläkin yleistä, että koulukiusattu joutuu vaihtamaan koulua, mutta kiusaajat eivät.

[Kyllästynyt]

Minkä ikäisistä kiusaajista nyt puhutaan? ...

Vauvasta vaariin.

... Kiusaamista ilmenee pikkulasten kesken, vanhusten kesken, ja siltä väliltä kaiken ikäisten kesken. Lapsille kuitenkin voidaan opettaa empatiakykyä; heitä voidaan kasvattaa myötäelämiskykyisiksi. Aivan kuten Sateentekijä sanoi: pienelle kiusaajalle kerrotaan mikä hänen käyttäytymisessään on väärin...

Pienen lapsen kohdalla tuo saattaa toimiakin, mutta kouluikäiselle se voi olla jo liian myöhäistä.

... 'Paskainen nauru' - osataanko se synnyinlahjana vai opitaanko jostakin jossakin vaiheessa?

En ole itse koskaan kuullut tai nähnyt vauvan nauravan paskaista naurua, mutta alakouluikäisiltä se saattaa jo onnistuakin.


.

[Psykopatologia]

... Arvelen, että persoonallisuushäiriöisyys - sen oireilu - voi altistaa kasvuikäisen niin kiusaajana kuin myös kiusattuna olemiselle.- -

Voiko joku vakavissaan kirjoittaa tuollaista? Ilmeisesti voi. Kaikkea olen kiusatusta kuullut väitettävän, mutta tuo rinnastus oli jonkinlainen pohjanoteeraus. Päältäkatsojat olit unohtanut tarkasteluistasi tyystin.

Kiusaajana (tuleva) psykopaattinen olisi par excellence -tapaus. Kiusattuna otollisimpia olisivat (tulevat) riippuvaiset ja estyneet persoonallisuudet (C-klusterista). Filmin valkoisen raivon omaava oli lähinnä anankastinen (vaativa eli pakko-oireinen) persoonallisuus (C).

22:14: Piti vielä sanoa, että hän ei tappanut ketään.
29.5.2016 13:23: On erotettava "potentiaaliset" tappajat de facto -tappaneista.

[Ryysy]

Miten / millä keinoin kiusaajat laitetaan vastuuseen teoistaan?

Esimerkiksi niin, että koulukiusaajaporukka hajoitetaan sijoittamalla heidät joko kokonaan eri kouluihin, tai ainakin eri luokillle. Lienee vieläkin yleistä, että koulukiusattu joutuu vaihtamaan koulua, mutta kiusaajat eivät.

Meidän aikana opettaja oli tiukkis. Alkoi jopa erottelemaan (ala-asteella) istumapaikkoja sillä perusteella, että "tytöt alkavat jengiytymään". Sitten yläasteelle mennessähän huomasi aivan kuin luokat olisi vaihdeltu 'kaikille toimiviksi'. Meillä ei kyllä ketään kiusattu (paitsi yksi oli ulkopuolisempi), mutta ehkä yritettiin poistaa moinen mahdollisuus.

[Sateentekijä]

Olisi muuten mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, jos kiusaaja eristettäisiin täysin muista. Hänen kanssaan ei kukaan puhuisi eikä tulisi hänen seuraansa.
Saisi maistaa omaa lääkettään. Pystyisivätkö toiset lapset tai nuoret tämmöiseen"yhteistyöhön"? Usein kun lyöttäydytään kiusaajan kanssa samaan porukkaan siinä pelossa, että joutuu muuten itse kiusattavaksi.
Pystyvätkö nuoret olemaan solidaarisia? Itse uskon heidän pystyvän ,jos heidät motivoidaan oikealla tavalla.
Onkohan missään kokeiltu tämmöistä toimintamallia?

[Sateentekijä]

Aivankuin naispuolisen Laurin tarina löytyy "Maijan" traagisesta koulukiusaamiskertomuksesta:
http://yle.fi/uutiset/kun_koulukiusaami ... ja/8890329
(--)

Maija avautui puukotushaaveestaan ainakin yhdelle kaverilleen. Tämä kertoo, että oli kauhuissaan, mutta ei ottanut haavetta tosissaan.

Maijaa houkutti ajatus vallasta. Kaikki tiesivät, että hänellä oli temperamenttia, mutta kukaan ei kuvitellut, että hän pystyisi sellaiseen.

– Olisin aloittanut luokan pahimmasta ja katsonut monta kerkeän, Maija toteaa.

Lopulta hän ei tehnyt sitä. Puukkokosto sai toisen muodon. Luokkiin oli tullut uudet liitutaulut, ja hetken mielijohteesta Maija viilteli ne rikki. Kun reput tutkittiin, poikien puukot löydettiin. Pojat saivat rangaistuksen.

Suurin joukkomurhan estänyt syy oli äiti. Maija ei halunnut jättää äidille niin raskasta taakkaa.

(--)

Maija on 45-vuotias nainen. Hän joutui nuorena kiusatuksi ja hautoi vuosia ajatusta kiusaajiensa tappamisesta. Nykyään hän osaa hiljentää äänet päänsä sisällä, mutta ei usko, että ne katoavat koskaan. Maija haluaa kertoa tarinansa, jotta kiusatut nuoret saisivat apua.

(--)

Maija haluaa avautua joukkotuhoajatuksistaan, koska hän on nähnyt tositarinaan perustuvan elokuvan Valkoinen raivo. Tuntui, kuin hän olisi katsonut kuvausta omasta elämästään. Dokumentti kertoo potentiaalisesta koulusurmaajasta, Laurista, joka ei toteuttanut aiettaan.

Lauri uskoo, että lapsuuden trauma yhdistettynä koulukiusaamiseen johtaa piilotettuun vihaan, joka voi saada aikaan ääritekoja. Hän on aggression tutkija ja luonut käsitteen valkoinen raivosta mustan impulsiivisen raivon vastakohtana.

Maija sanoo, että hän on naispuolinen Lauri.

(--)

Maija näyttää keneltä tahansa keski-ikäiseltä naiselta. Hän istuu tuulitakissaan meren rannalla ja kertoo keinoista, joilla vaimentaa valkoista raivoaan.

– Tulen tänne joskus seisomaan, kun on oikein kova tuuli. Pari kertaa on tultu kysymään, etten vain tee itselleni mitään. Tarvittaessa menen metsään huutamaan, hän sanoo.

Välillä hän kirjoittaa, deletoi tekstin tai repii paperin. Luokkakuvat hän on repinyt jo aikaa sitten. Myös hevimusiikki auttaa, edelleen. Musiikin avulla on helpompi käydä läpi sitä, mitä tapahtui.

Koulun loppumisesta tulee näinä päivinä 30 vuotta. Se saa tunteet pintaan.

Muistot laukeavat joka kerta, kun Maija lukee lööpin kiusaamisesta tai näkee arkoja koulumatkalaisia. Usein hän menee kysymään, onko joku kiusannut.

Osa entisistä kiusaajista on hänen mukaansa pyytänyt anteeksi, osa ei. Mutta Maija tietää kärsivänsä vääryyden tunteesta loppuelämänsä. Hän on heti piikit pystyssä, jos kokee, että on tullut epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi.

Vielä aikuisena kosto on pyörinyt mielessä, mutta äänet ovat varsin vaimentuneita. Mitä se hyödyttäisi? Ei tekoja saa tekemättömiksi.

Paraneminen käynnistyi vasta, kun Maija tapasi miehen, ”sellaisen jota hän sieti”. Häiden jälkeen mies sairastui vakavasti ja kuoli. Maija romahti ja raahautui psykiatriselle hoitajalle.

– Sanoin, että tapan itseni tai jonkun muun. En ollut aiemmin sanonut sitä ääneen.

Hän kävi terapiassa ja sai siitä apua. Jatkohoito epäonnistui, koska uusi psykiatri keskittyi Maijan mielestä liikaa lapsuuteen eikä kiusaamiseen. Hän keskeytti sen.

Maija ei kanna kaunaa järjestelmälle, koska on saanut avun, kun on sitä kaivannut. Aika näyttää, pitääkö hänen vielä hakeutua terapiaan.

– Onneksi on pappi ja pari ystävää, joille tiedän voivani soittaa, jos tiukka paikka tulee, hän toteaa.

Maija haluaa puhua menneisyydestään avoimesti, koska ei ole mielestään tehnyt mitään väärää.

On ajatellut, mutta ei ole tehnyt.

Henkilön nimi on muutettu.

[Ryysy]

Olen nyt kahdesti yrittänyt tätä katsoa, mutta molemmilla kerroilla nukahtanut kesken kaiken. Ehkäpä kolmas kerta toden sanoisi. Tuossa ohjelmassa oli joitakin hyviä psykologisia pointteja, kun kertoi selviytymiskeinoistaan. Alussa taisi kertoa älyllistämisestä, jossakin vaiheessa tunteiden eristämisestä, dissosiaatiosta - ainakin. Lisäksi oli hämmästyttävää, että joku pystyi/sai/uskalsi puhua väkivaltaisista ajatuksistaan ääneen. Tietysti kun noista ajatuksista on niin paljon aikaa, niin ehkä se selittää. Esim. jos menisin sh:lle (julkisen puolen), niin en uskaltaisi kertoa SSRI:n lopetuksen jälkeen tulleista väkivaltaisista ajatuksista. Ensinnäkin siksi, että ne olivat kammottavia ja toisekseen siksi, että noin iso juttu kirjattaisiin sinne helskutin tietoihin ja kolmanneksi, koska niihin ei ole syytä eikä selitystä.

Ohjelmassa ei yritetty oikeuttaa ko. ajatuksia / tekoja, mutta niistä tavallaan tehtiin ns. ymmärrettäviä siinä mielessä (kuten ohjelmassakin kai sanottiin), että kaikelle on jokin syy. Väkivaltaisten ajatusten takia oli hakeutunut koulupsykologille, terapiaan, psykiatrille... tuli sellainen fiilinki, että kannustettiin hoidon hakemiseen, jos on ongelmia. Karu todellisuus vaan on, että hoidon/avun saaminen on helkutin vaikeaa.

Lisäystä: ohjelmassa oli myös kohta, missä kerrottiin jotakin tietyn musiikin soimisesta mielessä. Siitäkin kertoi monella tapaa, että se saattoi tulla kiusatessa (että keskittyy siihen) tai sitten ilman mitään syytäkin aktivoitua. (Nyt en muista tätä juttua yhtään, niin voi olla virheellistä tavaraa!) Sanoi, että varmaan terroristien kouluttamisessakin käytetään musiikkia, koska sillä on niin suuri vaikutus. Itselleni musiikki oli nuorena jonkinlainen selviytymiskeino myös, vaikken terroristiksi kouluttautunutkaan, eikä itseäni liiemmin kiusattukaan. Muutamia "normihuuteluita" lukuun ottamatta.

[Psykopatologia]

Ryysy:
(- -) Tuossa ohjelmassa oli joitakin hyviä psykologisia pointteja, kun kertoi selviytymiskeinoistaan. Alussa taisi kertoa älyllistämisestä, jossakin vaiheessa tunteiden eristämisestä, dissosiaatiosta - ainakin. (- -)

Eristämisestä (isolaatiosta) on ollut kyse; älyllistäminen (intellektualisaatio) on vain eristämisen alalaji.

[Kyllästynyt]

... Eristämisestä (isolaatiosta) on ollut kyse; älyllistäminen (intellektualisaatio) on vain eristämisen alalaji.

Uskotko sinä erilaistuneisiin vihan/raivon lajeihin, kuten punainen, musta tai valkoinen raivo/viha?