Psykopatologia.munfoorumi.com

Työn arvot ja arvostus

Mikä ammatti on arvostettavin?

Agraariyhteiskunnan valveutunut ja idealistinen nuori olisi saattanut vastata, että lähetyslääkäri (kuten esimerkiksi Albert Schweitzer, jonka kirja "Elämän kunnioitus" oli Suomessakin populaari 1950-luvulla). Neuvostoliittolainen nuori oli voinut vastata, että sotilas (koska hän asettaa henkensä vaaraan puolustaessaan sosialismia imperialisteja vastaan). Englanninkielisen sairaanhoidon historian kirjan nimi on jaloin ammatti. - Täten arvostettuja ammatteja ovat sellaiset, joihin liittyy idealistinen ylevyys.

Edelliselle vastakohtana esimerkiksi liikemiehen - tai oikeammin keinottelijan - ammatti ei ole ollut arvostettu, koska hän hamuaa itsekkäästi vain halpahintaista materiaa. Myös Alkon myyjän ammatti on pohjalla: hänhän myy julkisesti juoppoutta, joka on yhteiskunnan syöpä.

Big Brother tähti on tämän päivän arvostetuin ammatti.

Useat vastaa: "kotiäiti".
Vaikka yleisesti äitiyttä arvostan ja kotona olemista (lasten kanssa); en siltikään ymmärrä kys. vastausta.
Mielestäni (koti)äitiys ei ole ammatti ja sillä sipuli.

Toki arvostettavaa ja varmasti on hommaa, mutta ammattia siitä ei saa tekemälläkään. Niih.

Mä en taida keksiä, mitä ammattia arvostan eniten.
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.

Urho Rauhalan laajassa tutkimuksessa 1960-luvulla-luvulla alhaisin oli paimen.

Uusissakaan rankkauksissa ei ole kaikkia uusia moderneja ammatteja, esimerkiksi prostituoitu.

Olen teoreettinen ja epäkäytännöllinen ihminen. Siksi arvostan käytännön ruumillista työtä, koska en itse siihen pysty.
Siivooja ja lastenhoitaja ovat ammatteja, joita arvostan.
Ihmisarvoa en kuitenkaan määritä ammatin kautta. En edes voisi tehdä niin, koska olen itse työkyvytön. Eräs tuttuni sanoi, että en ole tuottava yksilö, ja että minusta on vain kuluja ja haittaa valtiolle. Itse kuitenkin ajattelen ainakin kykeneväni ilahduttamaan läheisiäni tiedoillani ja artikkeleillani, ja auttamaan siskoani hänen opinnoissaan, joten siinä mielessä minusta on hyötyä. Niin, ja jokaisesta tutkinnon suorittaneesta yliopistoni saa 10 000 markkaa (siis 1600 euroa mun matikalla), sai siis minustakin myös.

Pyhää valtiota meidän tulee peljätä ja rakastaa ja antaa kaikkemme valtion eteen.

Pekka Lipposen kumppani Kalle-Kustaa Korkki oli suuren kansainvälisen öljy-yhtiön palveluksessa, ilmeisen arvostetussa työssä. Nykyään katsanto olisi kriittisempää: epäeettinen ammatti.

Moniin poliitikkoihin liitetään määre, että ao. ei ole koskaan ollut "oikeassa" työssä. Mitä pitäisi ajatella poliitikon ammatista, joka keskeisesti pohjaa salaukseen ja huijauksiin?

Liittyykö työn arvostukseen enää idealistista ylevyyttä kuin korkeintaan naiiveissa unelmissa? Aika moni tuntemani uransa alkutaipaleella oleva puhuu haluavansa vielä työn, jossa voi nauttia tekemästään ja johon kuuluvat idealistisen ylevät arvot. Kuitenkin puhetta sävyttävät tuolloin monet muutkin asiat, kuten työn saannin vaikeus, työssä jaksaminen ynnä muut kiperät asiat.

Saako työstään nauttia vai pitääkö työn olla kahdeksasta neljään lusimista? Vai onko raadannan raskaudesta valittaminen hyve? Saako työtoverilleen kertoa nauttivansa omasta työstään, työn tekemisestä ja siitä, että nauttii elämästään? Mitä jos hän alkaakin suhtautua vihamielisesti? Työ on paikka, jos mikä, jossa oman elämän voimavarat ja niistä nauttiminen puidaan. Olisi niin kiva edes joskus saada hyväksyvä, positiivinen tai myhäilevä kommentti, kun kertoo, että on ollut kiva olla lomalla ja palata töihin.

Kyllästynyt kirjoitti:Ilman roska-auton kuljettajia hautautuisimme jätteisiin.
Ilman putkimiehiä hukkuisimme paskaan.

Ja niin edelleen...

Ja ovat hoonosti palkattuja. Mitä ikävämpi työ, sitä huonompi liksa; mitä kievempi duuni, sitä parempi liksi. Oikein kiva -> tekee ilmaiseksi.

Kai se arvostus edelleen palkalla on mitattavissa. Akateemisista olivat taidealoille ja sosiaalialalle valmistuneet pienipalkkaisimpia, samoin kai kirjastossa ja kääntäjinä toimivat.

Asia on mutkikkaampi. Jos kysyy keneltä vaan, että kumman hommaa arvostat enemmän, sairaanhoitajan vai paperikoneen käyttäjän (joka istuu ruudun ääressä), kaikki vastaavat, että sairaanhoitajan.

Pertti Luukkonen kirjoitti:Asia on mutkikkaampi. Jos kysyy keneltä vaan, että kumman hommaa arvostat enemmän, sairaanhoitajan vai paperikoneen käyttäjän (joka istuu ruudun ääressä), kaikki vastaavat, että sairaanhoitajan.

Niin nyt, mutta 80-luvulla on voinut ehkä olla toisin.

minätäällä kirjoitti:Kai se arvostus edelleen palkalla on mitattavissa. Akateemisista olivat taidealoille ja sosiaalialalle valmistuneet pienipalkkaisimpia, samoin kai kirjastossa ja kääntäjinä toimivat.

Faktaa kaiketi on, että koneiden ja laitteiden hoitamisesta saa suurempaa palkkaa kuin ihmisen hoitamisesta. Miksi näin on, en tiedä. Vaikea tätä on ymmärtää!

Ei ne laite- ja konehommatkaan kovinkaan kevyitä välttämättä ole.
Lentäjät saa hyvää palkkaa, jopa niin hyvää etten meinaa tajuta miksi...

Ne ovatkin jumalia!

Sans nom kirjoitti:

minätäällä kirjoitti:Kai se arvostus edelleen palkalla on mitattavissa. Akateemisista olivat taidealoille ja sosiaalialalle valmistuneet pienipalkkaisimpia, samoin kai kirjastossa ja kääntäjinä toimivat.

Faktaa kaiketi on, että koneiden ja laitteiden hoitamisesta saa suurempaa palkkaa kuin ihmisen hoitamisesta. Miksi näin on, en tiedä. Vaikea tätä on ymmärtää!

Koneiden hoito on tuottavaa työtä kaupalle ym, ja elintaso nousee. Ihmisten hoitaminen on tavallisimmin epätuottavaa ja turhaa;
elintaso laskee. Vain eliitin, kuten kansanedustajien, sairaahoito voi olla tuottavaa.

Lastenhoito; vanhemmat töissä ja maksavat hoidosta. Lapsista kasvaa veronmaksajia.

Niin, terveiden lasten hoito on "tuottavaa". Esimerkiksi varhaisten keskosten hoito useimmiten ei.