Feministit, älkäämme pettäkö naisia
Suomalaisen feminismin kunnioitetun linnakkeen Unionin puheenjohtaja ei halua nostaa vuonna 2016 ongelmaksi sitä, että miehet eivät halua kätellä naisia, ihmettelee Lontoon-kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä.
KOLUMNI Annamari Sipilä SUNNUNTAI 8.5.2016 2:00 Päivitetty: 9.5.2016 8:41 http://www.hs.fi/sunnuntai/a14625013144 ... usimmat-#4
NYKYÄÄN MONI VAKUUTTAA, että feminismi ajaa naisten ja miesten tasa-arvoa. Olen tainnut itsekin toistella samaa fraasia. Tarkkaan ottaen hokema ei pidä kuitenkaan paikkansa.
Feminismin kova ydin on juuri naisten aseman parantamisessa. Sivutuotteena syntyy lisää tasa-arvoa ja vapautta myös miehille. Koko yhteiskunta voi entistä paremmin, ja kaikilla on kivempaa, kun ihmisillä on oikeus elää ja toteuttaa itseään henkilökohtaisten kykyjen pohjalta sukupuoleen katsomatta.
HUHTIKUUSSA Ruotsissa joutui eroamaan ympäristöpuolueen muslimipoliitikko Yasri Khan. Puoluehallitukseen ehdolla ollut Khan kieltäytyi kättelemästä naistoimittajaa, koska naisen kättely oli hänelle liian intiimiä (HS 23.4.).
Khan on syntynyt Tukholmassa ja asunut Ruotsissa koko ikänsä. Siitä huolimatta hän ei halua kätellä naisia – ja siitä huolimatta hän oli rakentamassa poliittista uraa Ruotsissa, tasa-arvon ykkösmaassa. Ympäristöpuolueen johtokaan ei heti ymmärtänyt, mikä Khanin asenteessa muita loukkasi. Hetken näytti siltä, että feministinen puolue oli hukannut feminismin ytimen. Miehen oikeus olla kättelemättä naisia haastoi naisten oikeuden tulla kohdelluksi tasavertaisesti.
FEMINISMIN ydin on vaarassa ajautua marginaaliin Suomessakin. Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Katju Aro käsitteli Ruotsin ”kättelykohua” Facebook-kirjoituksessaan 27. huhtikuuta. Kirjoituksessa sanotaan heti kärkeen, että Unioni ei ole tekemässä islamin ja feminismin suhteesta kannanottoa. Aro nimesi tekstinsä Käsi sydämellä -muistiinpanoksi. Määritelmistä viis, käytännössä puheenvuoro on kannanotto. Siksi siitä etsi selkeää viestiä, jonka mukaan naisia ei sovi jättää kättelemättä uskonnon tai kulttuurin varjolla.
Viestiä ei löytynyt. Aro haluaa uskoa muslimifeministiystäviään, että kättelemättömyys ei ole sukupuolta arvottavaa. Hänestä kättelemättömyyden hyväksymisessä ei ole kyse isosta asiasta.
Soitin arvostamalleni Arolle. Halusin varmistua lukeneeni oikein. Valittavasti olin lukenut oikein. Suomalaisen feminismin kunnioitetun linnakkeen Unionin (perustettu 1892) puheenjohtaja ei halua nostaa vuonna 2016 ongelmaksi sitä, että miehet eivät halua kätellä naisia. Aro toivoisi sen sijaan lisää keskustelua musliminaisten tasa-arvon kannalta olennaisista kysymyksistä. Samantyylistä viestiä olen kuullut usein miehiltä, jos olen kirjoittanut jostain heidän mielestään ”vähäpätöisestä” tasa-arvo-ongelmasta.
Keskustelumme kesti 25 minuuttia. Emme löytäneet yhteisymmärrystä. Feministejä on moneen junaan. En halua, että oma junani kulkee taaksepäin.
NAISASIALIIKE niin Suomessa, Ruotsissa kuin Britanniassakin on ollut jo 1800-luvulta lähtien aktiivinen monella rintamalla. Naisasianaiset eivät ole taistelleet vain naisten oikeuksien puolesta. He ovat ajaneet lasten, työväen, pakolaisten ja hädänalaisten etua. He ovat taistelleet sortoa, rasismia ja epätasa-arvoa vastaan.
Naisten apu on otettu innokkaasti vastaan, mutta samaa solidaarisuutta ei ole aina löytynyt naisten oikeuksia ajamaan. Työväenliikkeessäkin monet naiset marginalisoitiin naisjärjestöihin. Olisi ironian huippu, jos feminismi ajautuisi marginaaliin myös feminismin kehdossa Naisasialiitto Unionissa.
Kommentit 16