Muisto vai valemuisto?

[Sateentekijä]

Minulle on ollut suureksi avuksi Psykopatogialla osoitettu huomio kirjoittamiseeni. Jollei siihen sössöön mitä alussa kirjoitin, olisi kukaan puuttunut, niin kuvittelisin kai tänäpäivänäkin sanomisteni olevan ulkoasua tärkeämpi.

Onko sinulla tähän asiaan liittyviä oikeita muistoja, vai valemuistoja?

[Katla]

hah, ei sitä voi unohtaa kun Kyllästynyt vähän opettaa kirjoitustaitoja.

[trisse]

Itsekukinhan täällä viestii omien henkisten kykyjensä puitteissa.

Sinun henkiset kykysi aiheuttavat minulle - omien henkisten kykyjeni puitteissa - hillittömän rääkkäämishimon! Toivon että taivaassa aikanaan huomioidaan se kuinka monta kertaa olen itseäni pystynyt hillitsemään.

[Sateentekijä]

Itsekukinhan täällä viestii omien henkisten kykyjensä puitteissa.

Sinun henkiset kykysi aiheuttavat minulle - omien henkisten kykyjeni puitteissa - hillittömän rääkkäämishimon! Toivon että taivaassa aikanaan huomioidaan se kuinka monta kertaa olen itseäni pystynyt hillitsemään.

Onneksi minun ei tarvitse millään tasolla välittää rääkkäämis- tai muista himoistasi. Miksi sinä takerruit kirjoitukseeni jossa ilmaisin asiat yleisellä tasolla pyrkimättä alentamaan tai ylentämään ketään? Miksi sinä yleensä ivaat, pilkkaat ja loukkaat(yrität loukata) vaikka olet itse tosissaan heikoilla? No niin, ehkäpä juuri sen takia!

Ketjusta on poikettu melkoisesti, kun nähtävästi mennään henkilökohtaiselle tasolle.

-Kuvitteletko edelleen pääseväsi taivaaseen??

[trisse]

Juu! Etkö sinä usko?

[Sateentekijä]

[trisse]

Miksi itse takerrut kirjoitukseeni jossa lähinnä itseäni ivaan siitä että saat minun käteni syyhyämään? Enhän minä edes loukannut sinua mitenkään tai tarttunut mihinkään sanomaasi (vaikka mieli tekikin)...

[Sateentekijä]

Höpöhöpö

[trisse]

Aivan kuin et pitäisi minun rääkkäämistarvettani yhtä arvokkaana viestinnällisenä metodina kuin omaa löyhää ilmaisuasi ja ajatteluasi? Erilaisuus on rikkaus. Uskoisitpa siihen, ystävä hyvä!

[Mirri]

Rääkkäämistarve - halu ryhtyä kiusaamaan?

[Psykopatologia]

Itsekukinhan täällä viestii omien henkisten kykyjensä puitteissa. Erilaisuus lienee sallittua. Fraasinomaisesti sanottuna se on rikkaus. Ihminenhän ilmaisee viestinnällään kykyään kommunikoida toisten kanssa.
Kaikki emme ole siinä samalla viivalla. Mielestäni kenenkään viesti ei ole vähemmän tärkeä sillä perusteella, onko joku sana tai välimerkki kohdallaan.
Esimerkiksi tässäkin ketjussa ovat kaikki mielipiteet ja muu viestintä yhtä arvokkaita osoituksia viestittäjän tarpeesta toteuttaa sananvapauttaan.

Oikein pilkuttaminen liittyy vain hyvin etäisesti viestittäjän tarpeeseeseen toteuttaa sananvapauttaan. Kiinteämmin pilkuttaminen liittyy kirjoittajan kykyyn kommunikoida muiden kanssa. - Kaikki viestit ovat yhdenvertaisia mutta tuskin "tasa-arvoisia". Tulihan koulussakin ainekirjoituksessa eri numeroita.

[Psykopatologia]

Ns. uudelleen traumatisoituminen terapiassa. Voisitko Pertti selittää, mikä on sinun kantasi asiaan. Eihän voi olla niin, ettei traumoja voi käsitellä uudellen traumatisoitumisen pelossa.

Kun psykoterapiassa käsitellään koettua traumaa, kokemus re-mobilisoituu eri asteisesti. Kun viitataan "haitalliseen" re-traumatisoitumiseen, voi tilanne olla ainakin kolmenlainen:

1 Henkilö on itse (tai lähimmäisten auttamana) käsitellyt traumaa riittävästi niin, että trauma on hänen hallinnassaan, eikä hän oireile kohtuuttomasti kokemansa vuoksi. - Tämä olisi (onnistuessaan) terve kehitys.

2 Henkilö on (automaattisesti) vahvasti torjunut (re-pressio) traumaan liittyviä asioita, jotka eivät voimakkaan torjunnan vuoksi häntä erityisemmin häiritse. Tällainen "pullotettu" tilanne voi olla eri asteisesti labiili, ja henkilö saattaa alkaa oireilla vuosienkin päästä, tai sitten ei.

3 Henkilö on (automaattisesti) pyrkinyt torjumaan traumaan liittyviä asioita, mutta torjunta on jäännyt (ikään kuin) "puolitiehen". Tällöin hän saattaa pelätä, että aktiivinen trauman käsittely voisi suistaa hänet lopullisemmin raiteiltaan. - Tällaiset tapaukset saattaisivat pääosin olla em. (potentiaalisesti) uudelleentraumatisoituneita.

[jupe]

Mitenkähän tämä liittyy edelliseen:
"Unconscious fear memories established through the amygdala appear to be indelibly burned into the brain. They are propably with us for life. ... Psychiatrist Roger Pitman has astutely noted that findings from studies of fear coditioning in rats have important implications for how anxiety is treated. The classic treatment, based on Mowrer's and Miller's theory, was to force the patient to be exposed to the anxiety-causing stimuli without allowing any avoidance or escape behavior and thereby try to extinguish the anxiety that the stimuli elicit. But in the light of the indelibility of the amygdala's hold on traumatic memories, he suggests a bleaker, though perhaps more realistic, assessment. We may not be able to get rid of the impilicit memories that underlie anxiety disorders. If this is the case, the best we can hope for is to exercise control over them." (Joseph LeDoux: The emotional brain. 1998, p.252)

Tiivistys: Ahdistusta aiheuttavista implisiittisistä muistoista ilmeisesti ei voida kokonaan päästä eroon amygdalan vahvan otten takia. Tällöin paras tulos olisi saada ne jonkinlaiseen kontrolliin.

[Sateentekijä]

Jupe kirjoitti:
Tiivistys: Ahdistusta aiheuttavista implisiittisistä muistoista ilmeisesti ei voida kokonaan päästä eroon amygdalan vahvan otten takia. Tällöin paras tulos olisi saada ne jonkinlaiseen kontrolliin.

Mielestäni ahdistusta aiheuttavien muistojen " järjestely" on täysin eri asia, kuin niitten esiinkaivaminen. Kyllä joidenkin traumaattisten muistojen olisi aiheellista antaa vaipua unhon suohon eikä vammauttaa niistä kärsinyttä /kärsivää yhä enemmän.

[Sateentekijä]

http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkis ... p_auth=#s4

Miksi lapsuuden joulu joulupukkeineen ja lanttulaatikoineen säilyy eloisana mielessämme vuosikymmeniä, kun taas viime joulua on vaikea erottaa kahdesta edellisestä? Selitys tähän lienee se, että lapsuuden jouluihin liittyi voimakas tunnelataus joulupukin pelkoineen ja lahjojen odotuksineen. Nyt aikuisena, kun joulupukin odotuskaan ei enää sykähdytä samalla tavoin, joulun tapahtumat painuvat mieleen kuin mikä tahansa juhlapäivä. Aivotoiminnan tasolla on kyse siitä, että aikuisena joulun tunneperäinen merkitys on vähentynyt eikä se aktivoi tunne-elämän tärkeää keskusta mantelitumaketta samalla tavoin kuin lapsuudessa. Tämän seurauksena tunnekuohun muistia parantava vaikutus on vähäisempi kuin lapsena.

(--)

Muistitoimintojen modulaatio.
Mantelitumake voi vaikuttaa myös muiden toiminnallisten järjestelmien kykyyn käsitellä tietoa. Yksi parhaimmin tutkituista alueista on amygdalan aktivaation merkitys muistitoiminnoille. McGaugh työtovereineen on tehnyt tästä aiheesta uraauurtavaa työtä (Cahill ja McGaugh 1996). Heidän keskeinen havaintonsa on, että manipuloitaessa amygdalan hermovälitystä heti (tyypillisesti alle 15 min) tunnelatauksen sisältäneen oppimistapahtuman jälkeen kyseisen tapahtuman yksityiskohtien muistaminen tehostui. Kyseisissä koesarjoissa rottien mantelitumakkeeseen ruiskutettiin esimerkiksi noradrenergistä hermovälitystä tehostavia lääkeaineita emotionaalisen virityksen sisältäneen muistitehtävän jälkeen. Viiveen jälkeen rotat muistivat oppimansa paremmin kuin verrokkirotat.

(--)

Mantelitumakkeen aktivaation muistia parantava vaikutus todennettiin äskettäin myös ihmisellä. Cahill ja McGaugh työtovereineen (Cahill ym. 1996) muotoilivat testiasetelman, jossa normaaleille koehenkilöille näytettiin kaksi elokuvaa. Toinen niistä sisälsi voimakkaan tunnelatauksen (eläinten silpomista, väkivaltarikoksia) ja toinen oli sisällöltään neutraali (matkakuvaus). Filmien katselun aikana koehenkilöiden mantelitumakkeen metabolista aktiivisuutta mitattiin PET:lla. Kun koehenkilöiltä kolmen viikon kuluttua kysyttiin, mitä he muistivat taannoin esitetyistä filmeistä, tutkijat havaitsivat, että emotionaalisen kertomuksen yksityiskohtien muistaminen korreloi voimakkaasti testitilanteen aikana mitattuun oikeanpuoleisen mantelitumakkeen glukoosimetaboliaan. Neutraalin kertomuksen muistamisen ja amygdalan aktivaation välillä ei sen sijaan ollut yhteyttä. Tutkijat päättelivät, että mantelitumakkeen aktivoituminen emotionaalisesti vaikuttavan kertomuksen aikana paransi kyseiseen tilanteeseen liittyneiden yksityiskohtien muistamista. Aivotasolla tämä tarkoittanee sitä, että amygdalan aktivaatio tehosti muistijärjestelmän toimintaa ohimolohkon mediaaliosassa (hippokampus ja ympäröivä aivokuori), johon mantelitumakkeesta on suorat ratayhteydet.

(--)

Elämme jännittävää aikaa mantelitumakkeen tutkimuksessa. Verkostoituvassa maailmassa kommunikaation eri muotojen käyttö ja tulkinta ovat selviytymisen elinehto. Monilla eläinlajeilla mantelitumakkeen tärkeimpiä tehtäviä on tulkita lajin säilymisen kannalta tärkeitä ärsykkeitä. Ihmisen amygdalan tehtäviin kuuluu analysoida sosiaalisen ympäristön signaaleja, jotka muovaavat käyttäytymistämme tilanteeseen sopivaksi. Eläintutkimuksista saatava entistä yksityiskohtaisempi tieto mantelitumakkeen rakenteesta, elektrofysiologiasta ja toiminnasta sekä ihmisen amygdalan toiminnan testaukseen räätälöidyt neuropsykologiset testit ja uusien herkempien kuvantamismenetelmien hyväksikäyttö tarjoavat oletettavasti jo lähivuosina työkaluja amygdalaoireiden tunnistamiseen neurologisissa ja psykiatrisissa sairauksissa.

[Psykopatologia]

Mitenkähän tämä liittyy edelliseen:
(- -)
(Joseph LeDoux: The emotional brain. 1998, p.252)

Tiivistys: Ahdistusta aiheuttavista implisiittisistä muistoista ilmeisesti ei voida kokonaan päästä eroon amygdalan vahvan otten takia. Tällöin paras tulos olisi saada ne jonkinlaiseen kontrolliin.

LeDoux operoi (paljolti) pavlovilaisella ehdollistumisella ja eläin-malleilla ja näyttää olevan kovin mereologinen viewtopic.php?f=8&t=6561&p=75296&hilit=talvitie#p75296 . Jos hän otsikoisi edes The "emotional" brain!

Jos kallon luut ja aivokalvot ovat "auki" ja viiltää veitsellä aivoja, ne eivät tunne mitään.