Jos lapsi on julma, hän tarvitsee apua – psykopatian piirteitä voi tunnistaa jo leikki-iässäToimivaa hoitoakin on, mutta ei juuri Suomessa.KOTIMAA 27.4.2016 11:44
Satu Vasantola HS
http://www.hs.fi/kotimaa/a1461723242199NORJAN TV2 julkaisi tällä viikolla uusia tietoja Anders Behring Breivikistä, terroristista, joka murhasi 77 ihmistä Oslossa ja Utøyan saarella vuonna 2011. Moni psykiatri on julkisuudessa luonnehtinut häntä psykopaatiksi, ja uusien tietojen mukaan hänellä oli psyykkisiä vaurioita jo kahden vuoden iässä.
Kun hän oli nelivuotias, lastenpsykiatrit olivat sitä mieltä, että hänet olisi syytä ottaa kiireellisesti huostaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Olisiko huostaanotto pelastanut hänet ja murhatut ihmiset? Ehkä, mutta jälkikäteen sitä on tietysti mahdoton sanoa.
Terroriteon jälkeen norjalainen psykologi samasta yksiköstä, jossa Breivikiä nelivuotiaana tutkittiin, totesi, että ihminen voi useimmiten muuttua minkä ikäisenä tahansa, mutta Breivikin kohdalla on myöhäistä.
AIKUISIA psykopaatteja onkin hankala hoitaa. Heistä useimmat pysyvät tunnekylminä ja empatiakyvyttöminä, vaikka heitä hoitaisi miten. Lasten kohdalla tilanne on toinen.
Lapsia ja nuoria ei koskaan psykiatriassa luokitella psykopaateiksi, mutta heiltäkin voi tunnistaa psykopaattisia piirteitä, esimerkiksi tunnekylmyyttä. Nämä piirteet voivat näkyä jo 3 – 4-vuotiailla lapsilla. Toimivia hoitokeinojakin on löydetty, ne vain eivät ole juuri käytössä Suomessa.
ONKO LAPSI sitten tuleva psykopaatti, jos hän kiskoo perhoselta siivet irti? Todennäköisesti ei. Kerrasta ei ole syytä pelästyä, mutta jos lapsi on jatkuvasti julma eläimiä tai toisia lapsia kohtaan, hänellä saattaa olla tunnekylmiä piirteitä. Tunnekylmyydestä viestii myös se, että lapsi ei näytä välittävän toisten tunteista eikä reagoi toisen kipuun.
Breivikistä kirjoitetussa lastenpsykiatrian raportissa todettiin muun muassa, että Anders ei ilmaissut tunteita, oli iloton eikä hakenut kontaktia toisiin lapsiin. Hän ei reagoinut juuri mihinkään, mutta jos reagoi, reaktio oli poikkeuksellisen voimakas.
Helsingin yliopiston lastenpsykiatrian professorin
Eeva Arosen mukaan hankalin tilanne on, jos lapsella on sekä vaikeita käytöshäiriöitä että tunnekylmyyttä.
”Tällaiseen tilanteeseen pitäisi puuttua mahdollisimman varhain, sillä se ennustaa vakavia ongelmia aikuisuudessa”, Aronen sanoo.
Käytöspulmia on ajoittain kaikilla lapsilla, ne kuuluvat normaaliin kehitykseen. Apua tarvitaan, jos lapsi ei ajan myötä opi ikätovereidensa tavoin hallitsemaan vihantunteitaan, vaan riitelee ja raivoaa jatkuvasti, on ilkeä ja kostonhimoinen. Myös jatkuva valehtelu ja varastaminen kertovat käytöshäiriöistä.
ARONEN muistuttaa, että käytöshäiriöt ja tunnekylmyys eivät aina johdu vanhemmista, vaikka näin usein ajatellaan. Lapsella voi olla neurobiologisia ongelmia, jotka voivat aiheuttaa käytöshäiriöitä, vaikka lapsi olisikin saanut hyvää hoitoa vanhemmiltaan. Tunnekylmyyskin näyttäisi olevan osittain perinnöllistä.
Tämä näkyi esimerkiksi tutkimuksessa, jossa äitejä pyydettiin katsomaan lapsiaan silmiin ja kertomaan, että hän rakastaa lastaan. Tunnekylmät lapset reagoivat tähän eri tavalla kuin muut lapset, vaikka äitien toiminta oli samanlaista. Tunnekylmät lapset eivät esimerkiksi hakeneet samanlaista katsekontaktia kuin muut.
Käytöshäiriöisen ja tunnekylmän lapsen vanhemmuus on tavallista vaativampaa, joten vanhemmat eivät Arosen mukaan kaipaa syyllistämistä.
”Ongelmana on, että vaikeasti käyttäytyvä lapsi voi helposti vetää vanhempansa mukaan kielteisen vuorovaikutuksen kehään.”
VAIKKA lapsen ongelmat eivät välttämättä johdu vanhemmista, vanhempien käytös kuitenkin vaikuttaa ongelmien voimakkuuteen ja jatkumiseen. Ankara ja rankaiseva vanhemmuus pahentaa ongelmia, lämmin ja välittävä kasvatus vähentää niitä.
Tutkimuksissa onkin todettu, että parhaiten käytöshäiriöisiä lapsia voi auttaa ohjaamalla vanhempia. Vanhemmuustaitoryhmissä opetetaan vanhempia kehumaan voimakkaasti lapsen hyvää käytöstä ja kiinnittämään vähemmän huomiota huonoon käytökseen.
Ongelmana on kuitenkin, että Suomessa ei juuri tarjota tällaista tukea vanhemmille. Osassa perheneuvoloita järjestetään ”ihmeelliset vuodet” -ryhmiä vanhemmille. Turun yliopistossa on tutkittu Voimaperhe-malli, jossa vanhemmat saavat neuvontaa netissä ja puhelimitse. Malli on käytössä osassa kunnista, mutta ei kaikkialla.
Arosen mukaan tärkeintä olisi saada apua mahdollisimman varhain.
”Työssäni lastenpsykiatrian osastolla tapaan paljon 7–12-vuotiaita lapsia, ja monta kertaa ajattelen, että apua olisi pitänyt saada jo aikaisemmin.”
Kommentit 37
Lähetetty: 26.04.2016 23:34