Syrjäytymisvaaraiset tunnistettavissa jo 4-vuotiaana

[Psykopatologia]

Syrjäytymisvaarassa olevat voi tunnistaa jo nelivuotiaana – suomalaiset kehittivät ”mielenterveyden rokoteohjelman”

Mielenterveyden rokoteohjelma auttoi perheitä, joissa oli uhmakas ja tottelematon nelivuotias.

TIEDE 5.4.2016 2:00 Päivitetty: 5.4.2016 6:59 Arja Kivipelto HS http://www.hs.fi/tiede/a1459740312216?r ... invointi-2

KUVA Aikuinen keskittyy kännykkään, vaikka lapsi haluaa näyttää leluaan. Kaikki lapset tarvitsevat vanhempien huomiota. Jos he eivät saa sitä hyvällä, he ottavat sen muilla keinoilla.

Lasten käytösongelmat vähenivät merkittävästi, kun heidän äitinsä ja isänsä olivat opetelleet vanhemmuuden taitoja. Tämä onnistui Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen kehittämällä Voimaperheet-mallilla. http://www.utu.fi/fi/yksikot/med/yksiko ... /home.aspx - Vaikutukset paljastuivat tutkimuksessa, jota johti professori Andre Sourander.

Noin 5 000 perhettä toi neuvolaan lapsen nelivuotistarkastukseen etukäteen täyttämänsä lomakkeen. Sen avulla tutkijat seuloivat joukosta lapset, joilla oli eniten käytösongelmia ja joiden vanhemmat kokivat, etteivät hallitse arkea.
Mukaan pääsi noin 700 oireilevaa lasta vanhempineen. Nämä neljän vanhat olivat uhmakkaita, eivät totelleet aikuisia ja vänkäsivät usein vastaan. Moni ei osannut keskittyä.

Tarkoitus oli ehkäistä tulevia vaikeuksia, luoda ”mielenterveyden rokoteohjelma”, Sourander kertoo.
Suurella osalla nelivuotiaista hankaluudet menevät ohi itsestään, mutta on joukko lapsia, joiden ongelmista myöhemmin kehittyy käytöshäiriöitä. He aloittavat muita todennäköisemmin tupakoinnin murrosiässä, juovat humalahakuisesti teineinä, rötöstelevät, ajautuvat itsemurhiin, saavat psykiatrisen diagnoosin, kärsivät huonosta elämänhallinnasta ja ylipainosta. Myös sydän- ja verisuonitautien riski on heillä korkea.

Riskissä olevat voi tunnistaa jo nelivuotiaiden joukosta, Sourander toteaa. Huonoin ennuste on niillä, joilla on pikkulapsena vähän empatiakykyä, paljon käytösongelmia ja hankaluuksia perheessä.
”Sillä hyvin pienellä osalla suomalaisista, joka tekee suurimman osan kaikista rikoksista, on pääsääntöisesti käytöshäiriö jo lapsuudessa”, hän sanoo.
Neljän vuoden ikä on aikaisin mahdollinen, sillä sitä nuoremmista on vaikea erottaa, mikä on normaalia käyttäytymistä. Kolmivuotiaiden vanhemmilta ei kannata kysyä, onko tenava uhmakas; siinä iässä melkein kaikki ovat.

Kun osallistujat oli valittu, puolet vanhemmista arvottiin ohjelmaan. He harjoittelivat nelisen kuukautta vanhemmuuden taitoja netin avulla.
Digitaalisessa hoitoympäristössä oli monipuolista opetusmateriaalia, kuten videoita ja vuorovaikutteisia harjoituksia. Perhevalmentaja seurasi ja tuki perheen etenemistä.
”Keskeistä oli viikoittainen tunnin puhelu, jossa perhevalmentaja ja vanhempi keskustelivat arjen hallinnasta ja kulloinkin opiskeltavasta teemasta”, kertoo projektipäällikkö Terja Ristkari.

Ensimmäisen viikon teema on koko ohjelman ydin: huomaa hyvä lapsessasi.
Ristkarin mukaan perhe voi joutua ikävään kierteeseen. Mitä enemmän arjessa on kielteisiä asioita, sitä enemmän vanhemmat toruvat ja käskyttävät lasta ja sitä uhmakkaammin lapsi käyttäytyy.
”Kun tätä toistuu päivästä toiseen, vanhemman käsitys lapsesta muuttuu negatiiviseksi”, Ristkari kuvaa.
Ohjelma tähtää siihen, että vanhempi muuttaa käytöstään, mikä voi muuttaa hänen ajatuksiaan lapsesta myönteisiksi. Parhaimmillaan hän oppii arvostamaan lastaan, jonka on saattanut kokea hankalaksi pienestä asti.
Tärkeää on ymmärtää, että kaikki lapset tarvitsevat aikuisen huomiota. Jos he eivät saa sitä hyvällä, he ottavat sen muilla keinoilla.
Tehtäviin kuuluu esimerkiksi arjen tilanteiden suunnittelu kotona ja kodin ulkopuolella.
”Usein perheissä vain riennetään tilanteesta toiseen, mutta nelivuotiaan kanssa voisi suunnitella eteen tulevia asioita. Tämä on useille vanhemmille ihan uusi asia”, Ristkari sanoo.
Mallivideossa äiti ja poika pohtivat yhdessä, mitä hiljaista lapsi voisi tehdä sen ajan, kun äiti puhuu työpuhelua.
Toinen puoli tutkimukseen valituista käytösongelmaisten lasten perheistä muodosti vertailuryhmän. He saivat vain suppean vanhemmuuden taitoja tukevan tietopaketin ja perhevalmentaja soitti heille kerran.

Vuoden kuluttua yli 80 prosenttia laajaan ohjelmaan osallistuneista perheistä oli saanut apua: lasten aggressiivisuus, uhmakäyttäytyminen, adhd-oireet sekä tunne-elämän vaikeudet olivat vähentyneet ja empatiakyky sekä unen laatu parantuneet.
Käytösongelmat jatkuivat 20 prosentilla. Vertailuryhmässä ongelmaisten osuus oli vuoden päästä noin 40 prosenttia.
Vanhempien palaute oli huikeaa luettavaa, Sourander kertoo. Lähes kaikki ilmoittivat olevansa valmiita suosittelemaan ohjelmaa tuttavilleen ja yli 90 prosenttia ilmaisi hyötyneensä osallistumisesta.
Tulokset julkaisi arvostettu Jama Psychiatry -lehti. http://archpsyc.jamanetwork.com/article ... id=2494708

Souranderin mukaan ennenkin on tiedetty, että lasten käytösongelmiin tehoaa parhaiten varhain toteutettu vanhempien ohjaus. Turussa kehitetyn ohjelman tehon ja suosion salaisuus onkin sen tarjoilussa.
Koko maailmassa uutta on yhdistelmä, jossa vanhempien ohjaaminen toteutettiin digitaalisessa ympäristössä etänä ja jossa osallistujat seulottiin väestöstä.
Voimaperheissä osallistumisen kynnys on matalampi kuin perinteisessä ryhmähoidossa. Kumpikin vanhemmista voi tehdä tehtäviä itselleen sopivalla hetkellä kotona, ryhmät sen sijaan kokoontuvat virka-aikaan. Syrjäseuduilla ryhmiin on hankala päästä, jos niitä ylipäätään saadaan kokoon. On myös paljon ihmisiä, jotka vieroksuvat ryhmässä olemista.
Omissa oloissa toteutettavaan ohjaukseen ei liity häpeää sillä tavoin kuin siihen, että joutuu puhumaan omista ja lastensa ongelmista joukossa.
Suurin osa lapsista, joilla on käytösongelmia, ei ole mielenterveyspalvelujen piirissä. Aikuiset havahtuvat hakeutumaan niihin vasta, kun lapsen ongelmista on tullut isoja. Ja silloin apua voi joutua odottamaan kuukausia. Voimaperheisiin voi päästä neuvolakäynnin jälkeen parissa viikossa.
Joustavuuden ansiosta keskeyttämisiä on ollut vähän. Yli 80 prosenttia aloittaneista on jatkanut loppuun asti. Ohjelma on jo käytössä muun muassa Varsinais-Suomessa, Etelä-Karjalassa, Kainuussa, Espoossa ja Kuopiossa.

Entä ne parikymmentä prosenttia tutkimukseen osallistuneista lapsista, jotka eivät hyötyneet ohjelmasta?
”Erikoissairaanhoidon palvelut tulisi kohdistaa heihin. Kaikki ongelmat eivät tietenkään ole etäohjelmin hoidettavissa”, Sourander painottaa.
Jos käytösongelmat jatkuvat, se tulee kalliiksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että noin puolet ennen kouluikää alkaneista käytösongelmista on pysyviä. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa. https://www.vtv.fi/files/113/1462007_Nu ... _NETTI.pdf (175 s.)
Syntyy melkoisesti säästöä, jos edes yksi sadasta uhmakkaasta lapsesta saa hoitoa ajoissa.

Kommentit 7

[Psykopatologia]

Fakta Koulutus ohjaa huomaamaan hyvän. Näitä Voimaperheet- ohjelma opettaa:

- Huomaa hyvä lapsessasi.
- Anna hänelle huomiota.
- Jätä vinkuminen ja valitus huomiotta.
- Suunnittele tilanteita.
- Palkitse hyvä käytös.
- Käytä aikalisää, jos on tarvis.
- Tee yhteistyötä päivähoidon kanssa.

[Psykopatologia]

http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatrial ... ha/5248537 (2009)
(- -)
Tarkoitus oli ehkäistä tulevia vaikeuksia, luoda ”mielenterveyden rokoteohjelma”, [Andre] Sourander kertoo.
Suurella osalla nelivuotiaista hankaluudet menevät ohi itsestään, mutta on joukko lapsia, joiden ongelmista myöhemmin kehittyy käytöshäiriöitä. He aloittavat muita todennäköisemmin tupakoinnin murrosiässä, juovat humalahakuisesti teineinä, rötöstelevät, ajautuvat itsemurhiin, saavat psykiatrisen diagnoosin, kärsivät huonosta elämänhallinnasta ja ylipainosta. Myös sydän- ja verisuonitautien riski on heillä korkea.
(- -)
Kaikki edellä kuvattu on tiedetty jo (yli) parikymmentä vuotta. Esteenä edistykselle on saattanut olla se, että asia on politisoitunut: vasemmistolaiset sosiologisesti suuntautuneet environmentalistit eivät ole halunneet tunnustaa, että osalla lapsista on geneettinen alttius häiriökäyttäytymiseen. - Ihmiset eivät ole "tasa-arvoisia" syntyessään".

[Psykopatologia]

Sourander http://wanda.uef.fi/uku-tapahtumat/tied ... 78887.html

[Ryysy]

"Souranderin mukaan ennenkin on tiedetty, että lasten käytösongelmiin tehoaa parhaiten varhain toteutettu vanhempien ohjaus." - Aloituksesta

Ei tehoa, jos molemmat vanhemmat eivät sitoudu siihen, on ns. vanhemmuuden vaikeantasoisempia ongelmia; päihteet, väkivaltaisuus ym. Tai sitten vain välinpitämättömyyttä, mielenterveyden ongelmia... jotakin.

(- -)
Kaikki edellä kuvattu on tiedetty jo (yli) parikymmentä vuotta. Esteenä edistykselle on saattanut olla se, että asia on politisoitunut: vasemmistolaiset sosiologisesti suuntautuneet environmentalistit eivät ole halunneet tunnustaa, että osalla lapsista on geneettinen alttius häiriökäyttäytymiseen. - Ihmiset eivät ole "tasa-arvoisia" syntyessään".

Onko muilla kuin antisosiaalisilla?

[Noolan]

"Souranderin mukaan ennenkin on tiedetty, että lasten käytösongelmiin tehoaa parhaiten varhain toteutettu vanhempien ohjaus." - Aloituksesta

Ei tehoa, jos molemmat vanhemmat eivät sitoudu siihen, on ns. vanhemmuuden vaikeantasoisempia ongelmia; päihteet, väkivaltaisuus ym. Tai sitten vain välinpitämättömyyttä, mielenterveyden ongelmia... jotakin.

Tämähän se on ongelma on miksi lastensuojelua tarvitaan apuun ja sitten nämä vanhemmat voivat lehdistössä huutaa miten "turhaan" heitä lastensuojelun taholta "kiusataan".

[Ryysy]

Ikävä kyllä monien (?) kohdalla perhedynamiikka on monimutkaista, negatiivisessa mielessä, siinä on tavallaan koko perhe lapsia/lasta myöten suojelemassa tilannetta. Ensin järjestetään väkivaltaisen vanhemman ja lapsen välille jotakin kivaa toimintaa ja kaikki _näyttää_ menevän hyvin. Jutellaan, päädytään siihen, että voidaan siirtyä ehkäisevän lastensuojelun piiriin. Olen ollut mukana tarkkailemassa, mitä se on. Käynnillä olija juttelee niitä näitä ei-väkivaltaisen tai väkivaltaisen vanhemman kanssa... se on vanhempien tai vanhemmuuden tukemista. Sitten, kukaan ei kerro tapahtumista, tappeluista tai mistään. Jos lapsi sitten sanookin "äiti juo kaljaa", niin siitä tullee jälkeen päin kotona sanomista. Mitä jos lapsi kertoisikin jostakin muusta kauheammasta. Lapsikin voi alkaa pitää ehkäisevän lastensuojelun työntekijän käyntejä negatiivisena, turhana... koska on ehkä tottunut tilanteeseen kotona tai on huomannut, että "turhaan käyvät", ehkä se myös nolottaa, jos on isompi lapsi kyseessä.

Anteeksi, jos avaudun, mutta aina sanotaan, että lapsen tukistaminenkin on rikos ja poliisiasia ja johtaa tuomioon ja toimenpiteisiin lastensuojelun taholta; paskat. Todellisuus tuolla kaikkialla on jotakin ihan muuta. Tämä ns. vanhemmuuden tukeminen... toivon vain että joidenkin kohdalla se tuottaa tulosta.