Päihdelääkäri alkoholin käytöstä

[Psykopatologia]

Päihdelääkärin mukaan emme opi eurooppalaisia juomatapoja – ”Kenen oikeasti tarvitsee saada alkoholia yhtään helpommalla?”

Meillä kaikilla on lähipiirissämme alkoholi­ongelmainen, sanoo päihdelääkäri Kaarlo Simojoki. Se unohtuu, kun pohdimme, tulisiko viinit saada maitokauppoihin ja kioskilta olutta yöllä.

ELÄMÄ 31.3.2016 2:00 Päivitetty: 31.3.2016 12:22 Toimittaja: Merituuli Saikkonen Kuvat: Liisa Takala
http://www.hs.fi/elama/a1459308395901?r ... tuimmat-#2 Teksti & video (arka paikka) 20:19
(- -)
Lakiuudistuksen takia hän on ollut tavallista enemmän televisiossa ja lehdissä. Simojoki on hyvä haastateltava, sillä hän puhuu ymmärrettävästi ja rohkeasti. Helmikuussa [2016] hän sanoi Ylen A-studiossa, että ehtii kuolla ennen kuin suomalaiset oppivat juomaan kuin italialaiset.
(- -)
Kommentit 184

[Psykopatologia]

Simojoen mahdollinen ajatusvirhe: Samaisessa A-studion lähetyksessä todettiin, että nuorten juominen on vähentynyt. Simojoki sanoi, että keski-ikäiset juovat kuitenkin paljon. Minulle syntyi vaikutelma, että että Simojoki ajattelisi, että kun nykyiset vähemmän juovat varttuvat, hekin juovat yhtä yhtä paljon kuin nykyiset keski-ikäiset. - Mutta tätä emme voi tietää; voi (toisaalta) olla niin, että vähemmän juomisen periaate pysyy!

[Hilppa]

Tarkoittaako nuorten juomisen vähentyminen nuorten keskimääräisesti vähentynyttä juomista? Ehkä 90% juo siististi vähemmän, mutta 10% (aivan liian suuri osuus) juo aivan liian paljon? Sitten tuo ongelmajoukko aiheuttaa huimat kustannukset tullessaan vanhoiksi (ellei ehdi kuolla sitä ennen).

[Psykopatologia]

http://www.kouvolansanomat.fi/Online/20 ... 19980410/4

http://www.espad.org/PageFiles/2568/Rai ... n_2011.pdf (13 s.)

[Ryysy]

”Jos kuka tahansa juo tarpeeksi, jokaisesta meistä tulee alkoholista riippuvainen”, Simojoki sanoo. - Hesarin jutusta.

En usko tähän. Toki riippuu siitä, mikä on tarpeeksi ja siitä miten riippuvuus määritellään.

[Psykopatologia]

Ko. lääkärin väitteessä painopiste on aineen addiktoivisuudessa, ei ihmisen "heikkoudessa".

[Ryysy]

Niin on, kyllä tekstistä ja tyypin mielipiteistä pidin. Tuo yksi yksittäinen vain kuulosti jotenkin "en usko" -tyyppiseltä, että varmasti löytyy jokin geneettinen joukkio jostakin, joka ei addiktoituisi, vaikka kuinka joisi. Mutta se epäolennaisesta.

[trisse]

Ne geneettiset kummajaiset eivät addiktoidu koska sietävät alkoholia niin huonosti. Saavat käytön miinuspuolet hetkessä näkemättä plussia. Käytännössä he siis kuolisivat tai sairastuisivat vakavasti ennen riippuvuuden syntyä. Mutta jos jokin lääke poistaisi tuon heikkouden ja sallisi heidän ryypätä mielinmäärin niin kyllä hekin addiktoituisivat. Aineen addiktiopotentiaali on yksilöllä sitä suurempi miten paremmin ainetta sietää.

[Hilppa]

Mielestäni tuo oli melko suppea käsitys/analyysi. Kaiken kaikkiaan addiktoituminen on monimutkaisempi vyyhti. Kun ihminen pitää jostain tekemisestä erityisen paljon, hän kiintyy ja "jää jumiin" siihen niin vahvasti, että jokin muu tekeminen jää toissijaiseksi, vaikka olisi jokin puhtaasti nautintoa tuottava, kuten alkoholin voisi kuvitella olevan. Puhtaasti pelkkää nautintoa tuottava kokemus "palaa loppuun" hyvin nopeasti, koska siinä ei ole vivahteita, kuten esimerkiksi muissa mielihyvää tuottavissa tekemisissä, joita ihmisen täytyy harjoitella, tullakseen niissä paremmaksi ja saadakseen niistä irti sen mielihyvän. Ihminen voi luontaisesti ominaisuuksiltaan olla sellainen, että kaipaa enemmän kuin mitä alkoholi pystyy antamaan kokemuksena. Se muu voi olla enemmän tekemiseen liittyvää mielihyvän tuottamista. Noissa itse mielihyväkokemus voi olla paljon laimeampi ja ilman suurta fysiologista tunnekuohua (päihtyminen), mutta ne voivat tuottaa pitkäaikaisempaa hyvänolontunnetta.

[trisse]

No se on ihan vaan tervettä järkeä että jos henkilö A juo ja hänestä tulee juodessa iloinen ja sosiaalinen eikä hänellä ole rankankaan ryyppäämisillan jälkeen pahempaa krapulaa kuin lievää väsymystä ja henkilö B juo ja hän kokee alkoholin vaikutuksen vain mieltä sumentavaksi, väsyy nopeasti ja oksentaa helposti seuraavan päivän, niin henkilö A todennäköisesti tulee juomaan enemmän kuin henkilö B. Toki ihmisiä on monenlaisia eivätkä A-tyypit kaikki vedä viinaa kuin sienet mutta heidän kannattaa olla ihan tietoisia siitä että alkoholisoitumisen riski on heillä suurempi. Usein tuo A-tyyppiys kulkee samoissa suvuissa kuin alkoholismikin. Olen tämän ihan alkoholismia käsittelevästä kirjasta lukenut. Ei kai se ole kenellekään haitaksi tiedostaa tälläisiä itseään koskevia riskitekijöitä.

On myös tilanteita joissa ihmiset ovat töissä myyntineuvotteilijoina, myynti-insinööreinä jne ja työpaikkaillanistujaisia on paljon ja niissä on paine käyttää alkoholia. Kun asiakkaalle tarjoaa paukun niin on vähän pakko ottaa itsekin. Ihmistä voi uhata alkoholismin riski osittain ilman omaa syytäkin. Vaikka nauttisi enemmän joogasta kuin viinasta niin silti työneuvotteluissa juodaan eikä joogata. En tiedä onko tämä kulttuuri vähentymässä nykyaikana mutta esim. enoni ja äitini entinen miesystävä olivat tuollaisissa töissä (tai olevat yhä mutten tiedä onko toimintatavat yhä samat).

[trisse]

Mielestäni tuo oli melko suppea käsitys/analyysi. Kaiken kaikkiaan addiktoituminen on monimutkaisempi vyyhti. Kun ihminen pitää jostain tekemisestä erityisen paljon, hän kiintyy ja "jää jumiin" siihen niin vahvasti, että jokin muu tekeminen jää toissijaiseksi, vaikka olisi jokin puhtaasti nautintoa tuottava, kuten alkoholin voisi kuvitella olevan.

Minä pidän lukemisesta, vesijuoksusta ja bridgestä ja olen jäänyt niihin jumiin. Ei tuo ole kuitenkaan mitenkään alkoholinkäyttöä estänyt ainakaan minun kohdallani... Tietty olen työtön ja minulla on paljon aikaa. Tosin työssäkäydessä olen yleensä juonut enemmän kuin työttömänä sillä työpäivä kerää jännitystä ja on pakko päästä nollaamaan pää useammin kuin silloin kun saa elää rennommin ja omaehtoisemmin...

[Hilppa]

Mielestäni tuo oli melko suppea käsitys/analyysi. Kaiken kaikkiaan addiktoituminen on monimutkaisempi vyyhti. Kun ihminen pitää jostain tekemisestä erityisen paljon, hän kiintyy ja "jää jumiin" siihen niin vahvasti, että jokin muu tekeminen jää toissijaiseksi, vaikka olisi jokin puhtaasti nautintoa tuottava, kuten alkoholin voisi kuvitella olevan.

Minä pidän lukemisesta, vesijuoksusta ja bridgestä ja olen jäänyt niihin jumiin. Ei tuo ole kuitenkaan mitenkään alkoholinkäyttöä estänyt ainakaan minun kohdallani... Tietty olen työtön ja minulla on paljon aikaa. Tosin työssäkäydessä olen yleensä juonut enemmän kuin työttömänä sillä työpäivä kerää jännitystä ja on pakko päästä nollaamaan pää useammin kuin silloin kun saa elää rennommin ja omaehtoisemmin...

Tuo jälkimmäinen kuulostaa sävyltään enemmän ongelmanratkaisuyritykseltä kuin addiktoitumiselta.

[trisse]

Pitkäaikainen ongelmanratkaisu alkoholin avulla johtaa aina addiktoitumiseen.

[Ryysy]

Tuossa addiktoivuudessa on myös sellaisia henkilökohtaisia (?) eroja. Esim. jos jollakin menee hienosti: lopettaa addiktoivan aineen/aineet seinään. Sitten väittää vielä, että se on ollut "todella vaikeaa", vaikka tuota vaikeutta ei voi oikein mitata. Se, että jokin asia on vaikea, tuntuu siltä, että sen pitäisi näkyä ulospäin tai että henkilö olisi jotenkin kärsinyt tai käynyt monen kuukauden laitosjaksolla tai jotakin.

Tätä kun vertaa sitten siihen, että toisaalta on henkilöitä, jotka käyvät useita laitosjaksoja metsän keskellä ja jokaisessa mahdollisessa hoidossa, mutta eivät silti onnistu pääsemään eroon addiktiosta.