Psykopatologia kirjoitti:Voi vaikuttaa siltä, että asijantuntioiden mielestä sairaus tahi kehityshäiriö on oma tai kolmas sukupuoli.
Neljäkymmentä vuotta sitten homomiehiä haastatellut Valdemar Melanko kohtasi monenlaista yksinäisyyttä. Kevytmielisimmät etsivät pisuaareista vain seikkailua, mutta ikämiesten yksinäisyyttä Melanko kuvaa suorastaa sietämättömäksi. (Iltalehti 26.6.2012.)
Mikä tilanne on tänään? Vanhusten yksinäisyydestä on keskusteltu paljon viime vuosina, mutta onko samalla pohdittu sitä, millä eri tavoin moninaisen joukon ikäihmiset muodostavat? Onko ryhmiä, joiden tarpeita ei huomioida ja jotka jäävät näkymättömiin?
Suurten ikäluokkien ollessa nuoria homoseksuaaliset teot olivat Suomessa rangaistavia ja homoseksuaalisuutta pidettiin sairautena. Nuoruuttaan 50–70-luvulla eläneillä sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla, kuten esimerkiksi transsukupuolisilla, ei puolestaan ole ollut samankaltaista oikeutta sukupuolen korjaushoitoihin kuin nykyisin, vaan moni jäi käsittelemään sukupuoli-identiteettiään yksin. Monelle tämä tarkoitti "kaapissa" elämistä ja todellisen itsensä peittelemistä.
Sari Irnin ja Jan Wickmanin kirjoittama, kansainväliseen tutkimukseen perustuva julkaisu osoittaa, että ikääntyneet seksuaalivähemmistöt ovat heteroita todennäköisemmin riippuvaisia julkisen sektorin tuottamista vanhusten palveluista. He asuvat heteroita yleisemmin yksin, ja vain harvoilla suuren ikäluokan seksuaalivähemmistöjen edustajista on lapsia, jotka voivat tarjota huolenpitoa. Transihmisten tilannetta kartoittanut tutkimus taas kertoo tapauksista, joissa lapset ja muut läheiset eivät ole enää halunneet auttaa sukupuoltaan korjannutta vanhempaansa hänen tarvitessaan huolenpitoa ja apua.
Ongelmana voi Pihlajamäen mukaan olla eristäytyminen sosiaalisten yhteyksien puuttumisen vuoksi. Tällöin vähemmistöön kuuluva ihminen ei ehkä osaa hakeutua muiden ikäluokkansa ihmisten joukkoon oma-aloitteisesti
Nykyään transsukupuoliset pääsevät jo nuorina korjauttamaan sukupuoltaan, mutta biologisten lasten saamisen tiellä voi tällöin olla lain vaatima lisääntymiskyvyttömyys. Nyt nuoret transsukupuoliset voivat joutua ikääntymään yksin, sillä lapsia ei välttämättä ole. Monella yhteydet läheisiin saattavat yhä katketa hoitoprosessien alkaessa, toteaa Johanna Pihlajamäki.
Toisaalta ehkä pelätään taustan paljastumista ja siitä johtuvaa syrjintää. Tällä hetkellä vanhusiässä olevalla valtaväestöllä ei ole kovin perusteellista taustatietoa varsinkaan sukupuolivähemmistöistä"
"Mikäli seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan lähiomaiset ovat vähissä ja pahimmillaan myös asuvat kaukana, yhteydet muihin ihmisiin ovat välillä ongelmallisia. Tällöin jokin vapaaehtoisrinki tai ystäväpalvelu voisi olla paikallaan, josta vierailtaisiin yksinäisen vanhuksen luona, jos omat läheiset puuttuvat. Joskus vähemmistöön kuuluva ihminen olisi todennäköisesti kiitollinen saman taustan omaavan ystävän tapaamisesta"
Ihmisten moninaisuuden on tärkeää olla esillä kaikissa palveluissa. Ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti ja kunnioittavasti riippumatta heidän sukupuolestaan, sen ilmaisusta, seksuaalista suuntautumisesta tai perhemuodosta. Maarit Huuska toteaa, että sukupuolivähemmistöön kuuluvat vanhukset voivat tarvita erityistä apua ja tukea sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisilta esimerkiksi tilanteissa, jos lapsuuden satuttavat muistot alkavat nousta vanhuudessa pintaan tai voidakseen ennen elämän päättymistä tehdä sovinnon ja saada yhteyden perheen jäseniinsä.
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa