Kolumni
Elina Tanskanen
Kirjoittaja on toimittaja, seksuaaliterapeutti ja logoterapeutti.
Älä tukahduta vaikeita tunteita jos haluat tuntea muutakin
Valitan maailmantuskaa miehelleni. Piristääkseen mielialaani hän näyttää minulle videon, jossa 19-vuotias Robert Lewis tekee korisjoukkueelleen ratkaisevan korin. Robertilla on Downin syndrooma, ja sekä yleisön että kummankin joukkueen pelaajien riemukkaat reaktiot nostattavat tunteeni pintaan – vähemmästäkin liikuttuu kyyneliin.
Adjektiivilla tunteellinen ei ole kovin myönteinen klangi, mutta halusimme tai emme, olemme kaikki tunteellisia olentoja – tunteemme vain näyttäytyvät eri tavoin. Ennen vanhaan oletettiin, että tunne ja järki olisivat erillään toisistaan tai jopa toistensa vihollisia. Se selittää sitä, miksi tunteita vähätellään tai jopa karsastetaan kulttuurissamme.
Modernin tunnetutkimuksen mukaan tunteet eivät kuitenkaan terrorisoi järkeä, vaan ennemminkin auttavat selkeyttämään päätä. Parhaimmillaan tunteet ohjaavat ihmistä oikeaan suuntaan ja antavat voimia toimia oikein. Jo emootion latinankielinen kantasana emovere antaa osviittaa tunteiden liikkeellepanevuudesta, joka saa karttamaan uhkia ja tavoittelemaan sitä, mikä tekee hyvää.
Vanhaa sanontaa mukaillen tunteet ovat hyvä renki mutta huono isäntä. Ensinnäkin tunteiden tukahduttaminen ja säätely ovat kaksi eri asiaa, samoin tunteiden märehtiminen ja käsittely. Myöskään tunteisiinsa yhteydessä oleminen ei tarkoita niiden valtaan joutumista.
Mitkään tunteet eivät ole itsessään vääriä tai vaaraksi, eikä ei-toivottuja tunteita kannata luokitella kielteisiksi. Ennemminkin niitä kannattaa pitää vaikeina, sillä vaikeasti käsiteltäviähän esimerkiksi pelko, suru, viha ja inho usein ovat. Sen sijaan ihminen voi vaikeita tunteitaan turruttaessaan toimia väärin tai vaarallisesti.
Käsittelemättä jääneet kovat elämänkokemukset ristiriitaisine tunteineen selittävät usein esimerkiksi itsetuhoista käytöstä.
Vaikea tunne on yleensä normaali reaktio johonkin epänormaaliin tapahtumaan: ihminen tuntee surua, kun hän menettää jotain itselleen arvokasta tai vihaa, tai kun häntä loukataan jollain tavalla. Ongelmia tulee, kun ihmisellä ei ole lupaa tai tilaa tuntea sitä mitä tavallisesti tunnetaan vastaavassa tilanteessa.
Yhteys tunteisiin voi pätkiä juuri sen vuoksi, ettei pienenä ole ollut turvallista näyttää tunteitaan, joten isonakin tuntuu turvallisimmalta olla tuntematta mitään. Sama pätee tilanteisiin, joissa käyttää kaikki voimansa selviytyäkseen, jolloin ei luonnollisestikaan ole mahdollisuutta työstää tunteitaan.
Tunteet suorastaan vaativat tulla tunnistetuiksi – joskus myös tunnustetuiksi – sekä tulkituiksi, sillä vaikeiden tunteiden tukahduttaminen johtaa myös muiden tunteiden vaimentumiseen.
Jos jo pelkkä t-sana alkaa ahdistaa, voi tunnustella, millainen olo on – sitä paitsi sekin on tunne, ettei tunne mitään. Seuraava askel on pukea tunteensa sanoiksi tai vaikka emojeiksi. Sen jälkeen niistä kannattaa kertoa jollekulle: tunteista puhuminen tuntuu yllättävän hyvältä.
http://www.hs.fi/elama/a1456109134121?r ... uimmat-#10
