Kulttuuri ilman neurooseja

Kulttuuri ilman neurooseja

ViestiKirjoittaja Kuutar » 16.02.2016 15:43

Oliko psykoanalyytikkojen tavoitteena luoda kulttuuri, jossa ei olisi neurooseja? Vai oliko heillä ylipäätään yhteiskunnallisia tavoitteita?
Vaikea kuvitella, millainen länsimainen kulttuuri olisi ilman neurooseja, etenkin jos sana ymmärretään laajemmin, merkitsemään myös perfektionismia.
Kuutar
 

Re: Kulttuuri ilman neurooseja

ViestiKirjoittaja Kuutar » 17.02.2016 17:34

Mainitkaa kulttuurimme neurooseja. Mielestäni " luterilainen" työmoraali on neuroottista, samoin kuin itse Martti Luther oli neurootikko. ( mm. jopa pesi käsiään pakko- oireisesti)
Kuutar
 

Re: Kulttuuri ilman neurooseja

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 17.02.2016 17:55

Ihan omin silminkö totesit?
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kulttuuri ilman neurooseja

ViestiKirjoittaja Kuutar » 17.02.2016 19:48

Kysymys on mielenkiintoisempi toisinpäin, millainen kulttuuri olisi ilman neurooseja?
Kuutar
 

Re: Kulttuuri ilman neurooseja

ViestiKirjoittaja Hilppa » 17.02.2016 20:07

Lievät neuroosit ovat osa ihmisyyttä ja ihmisen olemusta. Vaikea kuvitella.
Hilppa
 

Re: Kulttuuri ilman neurooseja

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 18.02.2016 20:38

Kuutar kirjoitti:Oliko psykoanalyytikkojen tavoitteena luoda kulttuuri, jossa ei olisi neurooseja? Vai oliko heillä ylipäätään yhteiskunnallisia tavoitteita?
Vaikea kuvitella, millainen länsimainen kulttuuri olisi ilman neurooseja, etenkin jos sana ymmärretään laajemmin, merkitsemään myös perfektionismia.

Psykoanalyytikot ovat yhteiskunallisesti melko niukasti aktiivisia, joten tuskin. Ensi sijassa analyytikot haluavat hoitaa niitä, jotka heidän puoleensa kääntyvät.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kulttuuri ilman neurooseja

ViestiKirjoittaja Kuutar » 27.02.2016 14:11

Psykopatologia kirjoitti:
Kuutar kirjoitti:Oliko psykoanalyytikkojen tavoitteena luoda kulttuuri, jossa ei olisi neurooseja? Vai oliko heillä ylipäätään yhteiskunnallisia tavoitteita?
Vaikea kuvitella, millainen länsimainen kulttuuri olisi ilman neurooseja, etenkin jos sana ymmärretään laajemmin, merkitsemään myös perfektionismia.

Psykoanalyytikot ovat yhteiskunallisesti melko niukasti aktiivisia, joten tuskin. Ensi sijassa analyytikot haluavat hoitaa niitä, jotka heidän puoleensa kääntyvät.

Kai ajattelutavassa oli kuitenkin alun perin jokin yhteiskunnallinenkin päämäärä tai näkökulma? Monet pitivät sitä kulttuurin rappion ilmentymänä 30 - luvulla.
Kuutar
 

Re: Kulttuuri ilman neurooseja

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 27.02.2016 14:34

Kai ajattelutavassa oli kuitenkin alun perin jokin yhteiskunnallinenkin päämäärä tai näkökulma? Monet pitivät sitä kulttuurin rappion ilmentymänä 30 - luvulla.

Tuskin ainakaan alun perin (1890-luvulla). 1930-luvulla lapsen seksuaalisuuden esiintuominen ym. saatettiin kokea riettaina yms.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kulttuuri ilman neurooseja

ViestiKirjoittaja trisse » 27.02.2016 22:54

Psykopatologia kirjoitti:
Kuutar kirjoitti:Oliko psykoanalyytikkojen tavoitteena luoda kulttuuri, jossa ei olisi neurooseja? Vai oliko heillä ylipäätään yhteiskunnallisia tavoitteita?
Vaikea kuvitella, millainen länsimainen kulttuuri olisi ilman neurooseja, etenkin jos sana ymmärretään laajemmin, merkitsemään myös perfektionismia.

Psykoanalyytikot ovat yhteiskunallisesti melko niukasti aktiivisia, joten tuskin. Ensi sijassa analyytikot haluavat hoitaa niitä, jotka heidän puoleensa kääntyvät.


Ja joilla on paljon rahaa (tai saavat rahallista tukea). Mikä erottaa psykoanalyytikon huorasta? Jos "sitä" ei saa ilmaiseksi niin miksi "siitä" kannattaisi maksaa? Vie säälittävyyden uuteen ulottuvuuteen...
trisse
 

Re: Kulttuuri ilman neurooseja

ViestiKirjoittaja trisse » 27.02.2016 23:22

Vai maksoiko Kyllästynyt jotain moderointioikeuksistaan (esim.) Tais tupsahtaa kuin Manulle illallinen. kauan jaksoittekin jankuttaa ja vaatia multa mitä ihmeellisimpiä selontekoja. Kun mä jatkan samaa kun kyllästyitte leikkiin (tai se hoiti asiansa - mikä sitten olikaan) niin aika yksin saan täällä jankuttaa. Tuli tunne että kiistan toinen osapuoli oli se jota hoidettiin ja toinen oli se jota käytettiin... Mun ois pitänyt toipua kaikesta samaan tahtiin ilman mitään hoitoa edes eikä tekstejäni koskaan huomioida siinä määrin edes että niihin vastattaisiin.

Jos ois rahaa niin kyllä mä saisin jonkun päivittelemään maksusta sitä kuinka huonosti mua on kohdeltu (täällä tai elämässä ylipäänsä). Mutta missä hyöty - tiedän sen jo ennalta enkä penniäkään maksa kenellekään sen päivittelemisestä!
trisse
 


Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron