Perfektionismi ym.

[Kuutar]

Tuosta en tiedä.

Minulla on ollut pakko- oireita, mutta en ole perfektionisti. En edes kykenisi perfektionismiin, ei minulla ole siihen vaadittavia ominaisuuksia.

[Hilppa]

- -
Lapsi on pakotettava pre-matuuristi potalle, ja tarvittaessa peräruiskeet on otettava avuksi. Siivous ylipäätään olkoon hänen keskeisimpitä kotiaskareitaan pienestä pitäen.
- -

Taitaa enempi nykyisin keskittyä tuo vaativuus tuohon siivouslinjalle, kun vaippoja käytetään tilastojen mukaan aika myöhäisessä ikävaiheessa eikä potalle kovin varhain istuteta. Ainakaan väkisin. Niin paljon tuostako paasataan (siis että liian aikaisin siistiksi opettaminen vaurioittaa) vai vaippayhtiötkö saaneet mainoksensa perille? Tiedä häntä.

Onko vaativuus persoonallisuuden häiriöistä se yleisin (ja lievin)?

[Psykopatologia]

Anankastinen on persoonallisuushäiriöistä teollistuneissa maissa luultavasti yleisin ja tervein siinä mielessä, että se on lähimpänä neurooseja.

[Psykopatologia]

Persoonallisuushäiriöiden prevalenssit Yhdysvalloissa

NESARC Wave 1 (2001 – 2002; n = 43 093) & Wave 2 (2004 – 2005; n = 34 653) -originaali-tulosten mukaan (Grant et al. 2004 & 2008; Pulay et al. 2008; Stinson et al. 2008) Yhdysvalloissa yleisimmät (%) persoonallisuushäiriöt olivat anankastinen (7,9; naisilla ja miehillä), narsistinen (6,2; miehillä korkeampi) ja rajatila (5,9; naisilla korkeampi). Suurin ero sukupuolten välillä oli antisosiaalisessa persoonallisuudessa (M 5,5/1,9 N). Kaikille persoonallisuushäiriöille oli tyypillistä merkittävä ja laaja oheishäiriintyneisyys joidenkin muiden persoonallisuushäiriöiden (Axis II) ja oirehäiriöiden (Axis I) kanssa.

Dis-abiliteettiin liittyvässä statistiikassa pyrittiin saamaan esiin tietyn persoonallisuushäiriön spesifi ”vaikutus” disabiliteettiin kontrolloimalla sosio-demokraattisten ja muiden häiriöiden (Axis I & II) vaikutusten osuus yms. Ainoastaaan huomionhakuinen persoonallisuus ei assosioitunut disabiliteettiin; ts. disabiilius ei ollut merkittävästi erilaista niillä, joilla oli ja niillä, joilla ei ollut ko. häiriötä. Anankastinen persoonallisuus korreloi epäkontistentisti disabiliteettiin. Narsistinen liittyi disabiliteettiin miehillä, ei niinkään naisilla, rajatila taas merkittävämmin naisilla kuin miehillä. Myös estyneeseen, riippuvaiseen, skitsoidiseen, paranoidiseen ja antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön ja skitsotyyppiseen häiriöön liittyi merkittävää disabiliteettiä. Skitsotyyppinen häiriö sekä riippuvainen, estynyt ja rajatilapersoonallisuushäiriö liittyivät skitsofreniaan tai psykoottisiin episodeihin jopa niin, että esitetään, että ne voisivat olla jopa skitsofrenia-spektrumin komponentteja. (On yllättävää, että kaksi ”neuroottisen” klusterin persoonallisuushäiriötä liittyi psykoottisuuteen. Toisaalta deskriptiivinen häiriö ei sano paljon diagnoosin psykodynamiikasta.) – Diagnoosin saaminen edellytti, että haastateltava oli vastannut ainakin yhteen sosiaalista ja/tai ammatillista dysfunktiota kuvastavaan osioon myönteisesti.

[Kuutar]

Minä epäilen persoonallisuushäiriöiden uskottavuutta diagnooseina yleensä. Niiden määritelmistä useat on kehitetty 1920- 30 -luvuilla, jolloin käsitys persoonallisuudesta ylipäätään on ollut erilainen kuin nykyään. En ymmärrä, miksi niin yksilöllinen ja laaja käsite kuin ihmisen persoona, voidaan luokitella ja nimetä jonkun yksittäisen ominaispiirteen mukaisesti, kuten esim. " estynyt". Miksi luoda näin kaavamainen ihmiskäsitys luokitusjärjestelmän avulla?

Entäs sitten, kun diagnoosin kriteerit eivät enää täyty persoonallisuushäiriöön ? Jos persoona on pysyvä ominaisuus, eikö olisi parempi puhua mieluummin käytöksestä, kuin persoonasta?

[Psykopatologia]

Tuosta en tiedä.

Minulla on ollut pakko- oireita, mutta en ole perfektionisti. En edes kykenisi perfektionismiin, ei minulla ole siihen vaadittavia ominaisuuksia.

Tunnut ajattelevan, että perfektionismi edellyttäisi kognitiivista lahjakkuutta, "kyvykkyttä" perfektionismiin.

[Psykopatologia]

Minä epäilen persoonallisuushäiriöiden uskottavuutta diagnooseina yleensä. Niiden määritelmistä useat on kehitetty 1920- 30 -luvuilla, jolloin käsitys persoonallisuudesta ylipäätään on ollut erilainen kuin nykyään. En ymmärrä, miksi niin yksilöllinen ja laaja käsite kuin ihmisen persoona, voidaan luokitella ja nimetä jonkun yksittäisen ominaispiirteen mukaisesti, kuten esim. " estynyt". Miksi luoda näin kaavamainen ihmiskäsitys luokitusjärjestelmän avulla?

Entäs sitten, kun diagnoosin kriteerit eivät enää täyty persoonallisuushäiriöön ? Jos persoona on pysyvä ominaisuus, eikö olisi parempi puhua mieluummin käytöksestä, kuin persoonasta?

Ei persoonallisuushäiriöissä ihmisen persoonaa luokitella jonkun "yksittäisen ominaispiirteen mukaisesti", vaan hänen persoonallisuuteensa liittyvää häiriölliseksi katsottavaa seikkaa luokitellaan diagnostisesti. Toisin sanoen hyvin moninaisissa persoonissa voi olle vaikkapa em. "estynyt"-komponentti. Jos persoonallisuushäiriön kriteerit eivät täyty - kuten useimmiten - persoonallisuutta kuvataan niin, että mikään "patologinen" piirre ei ole painottunut. Mm. Cattel PF.

Miten "persoonan pysyvyys" liittyy käytökseen ja nyt esillä olevaan?

Miten persoonallisuuden käsite on muuttunut 1920-luvulta?

Nykyisten (1980-) persoonallisuushäiriöiden diagnostiset kriteerit ovat useimmiten ala-arvoisia. Anankastinen ja rajatila ovat parhaimmat.

[Ulriika]

Nyt petyin! Olisi ollut niin paljon hienompaa sanoa epäonnistuessaan että noh kun ei siitä nyt sellaista tullut kuin ajattelin, niin en sitten viitsinyt sitä loppuun viedä, minä kun olen perfektionisti ja haluan vain täydellisyyttä.
Kun taas nyt tajutessani etten olekaan perfektionisti joudun myöntämään itselleni ( muille joskus myöhemmin) että olenkin joku v...n luuseri joka on ihan normaali

[Psykopatologia]

Fingerpori 29.2.2016

[Kuutar]

Minä epäilen persoonallisuushäiriöiden uskottavuutta diagnooseina yleensä. Niiden määritelmistä useat on kehitetty 1920- 30 -luvuilla, jolloin käsitys persoonallisuudesta ylipäätään on ollut erilainen kuin nykyään. En ymmärrä, miksi niin yksilöllinen ja laaja käsite kuin ihmisen persoona, voidaan luokitella ja nimetä jonkun yksittäisen ominaispiirteen mukaisesti, kuten esim. " estynyt". Miksi luoda näin kaavamainen ihmiskäsitys luokitusjärjestelmän avulla?

Entäs sitten, kun diagnoosin kriteerit eivät enää täyty persoonallisuushäiriöön ? Jos persoona on pysyvä ominaisuus, eikö olisi parempi puhua mieluummin käytöksestä, kuin persoonasta?

Ei persoonallisuushäiriöissä ihmisen persoonaa luokitella jonkun "yksittäisen ominaispiirteen mukaisesti", vaan hänen persoonallisuuteensa liittyvää häiriölliseksi katsottavaa seikkaa luokitellaan diagnostisesti. Toisin sanoen hyvin moninaisissa persoonissa voi olle vaikkapa em. "estynyt"-komponentti. Jos persoonallisuushäiriön kriteerit eivät täyty - kuten useimmiten - persoonallisuutta kuvataan niin, että mikään "patologinen" piirre ei ole painottunut. Mm. Cattel PF.

Miten "persoonan pysyvyys" liittyy käytökseen ja nyt esillä olevaan?

Miten persoonallisuuden käsite on muuttunut 1920-luvulta?

Nykyisten (1980-) persoonallisuushäiriöiden diagnostiset kriteerit ovat useimmiten ala-arvoisia. Anankastinen ja rajatila ovat parhaimmat.

Minusta jotkut niistä ovat turhia määritelmiä ylipäätään.

[Ulriika]

Minä epäilen persoonallisuushäiriöiden uskottavuutta diagnooseina yleensä. Niiden määritelmistä useat on kehitetty 1920- 30 -luvuilla, jolloin käsitys persoonallisuudesta ylipäätään on ollut erilainen kuin nykyään. En ymmärrä, miksi niin yksilöllinen ja laaja käsite kuin ihmisen persoona, voidaan luokitella ja nimetä jonkun yksittäisen ominaispiirteen mukaisesti, kuten esim. " estynyt". Miksi luoda näin kaavamainen ihmiskäsitys luokitusjärjestelmän avulla?

Entäs sitten, kun diagnoosin kriteerit eivät enää täyty persoonallisuushäiriöön ? Jos persoona on pysyvä ominaisuus, eikö olisi parempi puhua mieluummin käytöksestä, kuin persoonasta?

Ei persoonallisuushäiriöissä ihmisen persoonaa luokitella jonkun "yksittäisen ominaispiirteen mukaisesti", vaan hänen persoonallisuuteensa liittyvää häiriölliseksi katsottavaa seikkaa luokitellaan diagnostisesti. Toisin sanoen hyvin moninaisissa persoonissa voi olle vaikkapa em. "estynyt"-komponentti. Jos persoonallisuushäiriön kriteerit eivät täyty - kuten useimmiten - persoonallisuutta kuvataan niin, että mikään "patologinen" piirre ei ole painottunut. Mm. Cattel PF.

Miten "persoonan pysyvyys" liittyy käytökseen ja nyt esillä olevaan?

Miten persoonallisuuden käsite on muuttunut 1920-luvulta?

Nykyisten (1980-) persoonallisuushäiriöiden diagnostiset kriteerit ovat useimmiten ala-arvoisia. Anankastinen ja rajatila ovat parhaimmat.

Eikö tuollatavoin kaikille tarvittaessa saada personallisuushäiriö? Se jää sitten sen asiantuntijan katsottavaksi, onko kyseessä yksittäinen ominaispiirre vai häiriö. Toivottavasti osuu paikalle oikea asiantuntija eikä joku dosetti.

[Psykopatologia]

Ei saada kaikille persoonallisuushäiriötä; joku patologinen piirre tulisi olla painottunut.

[trisse]

Eikö tuollatavoin kaikille tarvittaessa saada personallisuushäiriö? Se jää sitten sen asiantuntijan katsottavaksi, onko kyseessä yksittäinen ominaispiirre vai häiriö. Toivottavasti osuu paikalle oikea asiantuntija eikä joku dosetti.

Tai dosentti - saati desantti! Mutta jossain niiden dosenttien ja desanttienkin pitää olla ja välillä sattuvat olemaan potilashuoneessa!