Ihmisen vaiheet Eriksonin mukaan

[Psykopatologia]

Ihmisen vaiheet Eriksonin mukaan

[Psykopatologia]

_

1953: Joan [50] ja Erik [51] Erikson Stockbridgessä, jossa pariskunta työskenteli psykiatrisessa Austen Riggs Centerissä 1951—1960.

Austen Riggs Center (perustettu 1913 nimellä The Stockbridge Institute for the Study and Treatment of the Psychoneuroses), Stockbridge'ssä (Massachusetts) sijaitseva psykiatrinen tutkimus- ja hoitolaitos, jonka yhteyteen perustettiin 1994 Erikson Institute for Education and Research. — Erik ja Joan Erikson toimivat laitoksessa 1951—1960. Suomalaisista psykiatrian professori Veikko Tähkä (1926—2012) työskenteli 1959—1961 Austen Riggsissä samaan aikaan Eriksonien kanssa.

[Psykopatologia]

.

[Psykopatologia]

http://rgtonks.ca/Courses/History/Sconst/SocConst.htm

Psykoanalyytikko E r i k H(omburger) E r i k s o n, s. 15.6.1902 Frankfurt am Main, Hessen-Nassau, Saksan keisarikunta, k. 12.5.1994 (91) Harwick, Massachusetts, Yhdysvallat

I s ä: tuntematon tanskalainen.

Ä i t i: sh Karla Homburger, s. 7.8.1877 Kööpenhamina, k. 29.12.1960 (83), Haifa, Israel (syntyjään Abrahamsen 1877—1898, Salomonsen 1898—1905, Homburger 1905—1960); 1. avioliitto 7.8.1898 (21 v.) — 1902, puoliso meklari (27-v.) Valdemar Isidor Salomonsen (s. 12.2.1871 Kööpenhamina, k. 10/1902; 31), avioliitto kesti käytännössä vain hääyön (alla*); 2. (kihlaus 11/1904) avioliitto (Erikin 3-vuotispäivänä) 15.6.1905—1944 (leski), puoliso (& Erikin kasvatus-isä) Theodor Homburger (alla).
*— Kohta häiden jälkeen Valdemar pakeni Meksikoon tai Yhdysvaltoihin mahdollisesti taloudellisten rötösten vuoksi (1. avioliitto ehkä mitätöitiin). 1902 Karla Salomonsen lähti lomalle pohjois-Saksaan tietämättä au-raskaudestaan. Hän synnytti Erikin kesäkuussa Frankfurtissa ja siirtyi Buehl’iin, jossa hän opiskeli sairaanhoitajaksi. Marraskuussa 1902 hän sai tiedon Valdemarin kuolemasta ulkomailla. Nyt Karla oli virallisesti leski (Salomonsen). — On epäselvää, tiesikö Karla itse Erikin isän. On arveltu tietäneen mutta että hän halusi mahdollisesti suojella itseään, Theodoria ja Erikiä häpeältä tms.

K a s v a t u s-i s ä: (yllä) v:sta 1905 silmä- ja lastenlääkäri Theodor Nathan Homburger, s. 9.3.1868 Karlsruhe, Baden-Württemberg, Preussi, k. 6.10.1944 (76) Haifa. — Karla & Theodor muuttivat Karlsruhesta (Italian kautta) 1935 Palestiinaan (11 Cypress Street, Haifa), jossa he asuivat samassa taloudessa tyttärensä Ellenin (s. 1912) kanssa. Haifassa Theodor toimi mm. koululääkärinä. — (Erikson esiintyy myös muodossa Eriksen.)
— L a p s e t (äidillä 4; yhteisiä 3):
1) Erik H. (Homburger) Erikson 1902—1994 (syntyjään Erik Salomonsen 1902—1909, Erik Homburger (adoptio; virallisesti 1911) 1909—1933, Erik Homburger-Erikson (Yhdysvaltoihin muuton myötä) 1933—1938 ; Erik (H.) Erikson (kansalaisuus "skandinaavisesta" yhdysvaltalaiseksi) 1939—1994); (ja sisarpuolet)
2) Elna Henny Homburger s. 14.2.1907 Karlsruhe, k. 1909 Karlsruhe (2-v. kurkkumätä);
3) [HIRSC] Ruth Edith Homburger, s. 31.3.1909 Karlsruhe, (Ruth Hirsch k. 21.5.2004? (95) Teaneck, New Jersey) (Oppenheimer-Homburger 1930—1949?(1940?), —>Hecht —>? Hirsch); 1. avioliitto 1930—1949?, puoliso liikemies (maatalouskoneita ym.) Paul Joseph Oppenheimer (s. 22.6.1901 Groß-Gerau, k. 12.5. 1949? Yhdysvallat), tytär Ellen Oppenheimer s. 17.2.1933 Mainz; perhe muutti Groß-Gerau'sta 14.7.1936 Frankfurtiin ja sitten 1937 Ranskan kautta New Yorkiin (Forest Hills); 2. avioliitto (Yhdysvallat), puoliso Hugo Hecht;
4) [KATZ] (sionistinen) Ellen Therese Raya Homburger, s. 17.10.1912 Karlsruhe, k. ? Haifa (Katz-Homburger 1933—); muutto Palestiinaan 1933, puoliso Yair (Jair) Katz (1904—1964 Haifa).

P u o l i s o: 1.5.1930— (Wien) tanssipedagogi ym. (M.A. sosiologia, University of Pennsylvania) Joan Mowat Erikson, s. 27.6.1903 Gonanagua, Ontario, Kanada, k. 3.8.1997 (94) Brewster, Massachusetts (syntyjään Sarah Lucretia Serson, —>Sarah Mowat Serson (Mowat oli äidin ystävätär) —>Sally Mowat Serson —>Joan Mowat Serson —>1930 (avioliittoon) Joan Mowat Homburger —>1939 (perheen nimen muutos) Joan Mowat Erikson); isä anglikaaninen (episkopaalinen) pastori Rev. John Reaby Serson, s. 17.12.1850 Fitzroy, Ottawa, Ontario, Kanada, k. 7.9.1912 Gananoque, Ontario, Kanada (61), äiti Mary Louise MacDonald (1898; 34) Serson, s. 6.5.1864 Pottstown, Pennsylvania, Yhdysvallat, k. 1942 (77) Trenon, New Jersey); 3/3-lapsi (1) (Rev. Charles MacDonald Serson 1899—1995; 2) Mary (Molly) Reaby Willard Serson 1901—?; 3) Sarah Lucretia Serson 1903—1997, Erikin puoliso).
— L a p s e t: 1) Yalen sosiologian emeritus-professori Kai T(heodor) Erikson s. 12.2.1931 Wien (nyk. Branford CT); 2) Jon M(acDonald) Erikson s. 1933 Wien (nyk. Port Angeles WA); 3) psykoterapeutti Sue M. Erikson Bloland s. 1938 New Haven, Connecticut (nyk. Hastings-on-Hudson NY), ex-puoliso (1961—1976, ero) sosiologi Harland (Harley) G. Bloland (1928—7.11.2004); 4) Neil Erikson s. 1944 Berkeley, CA (”Mongolian idiot”), k. 1965 (21), Santa Rosa, CA (tuhkauurnan laskussa olivat läsnä vain Jon & Sue).






Erikson, Erik H(omburger) (s. 15. 6. 1902 Frankfurt am Main, Deutsches Reich (de facto Deutsches Kaiserreich), k. 12.5.1994 Harwick, Massachusetts, Yhdysvallat), tanskalais-saksalais-yhdysvaltalainen (1933 [1938]–) lasten psykoanalyytikko, psykoanalyyttisen ego-psykologian suurimpia (yhdessä Anna Freudin, Heinz Hartmann’in [Kris’in & Loewenstein’in] sekä David Rapaportin kanssa). Alkuaan (1902 – 1905) Salomonsen (äidin 1. miehen mukaan), sitten (1905 – 1909) Abrahamson) (äidin mukaan), sitten (1909—1938) Homburger (äidin 2. puolison mukaan), sitten Yhdysvaltain kansalaisuuden myötä (1938—1994) Erik|son (isän oletetun nimen mukaan).

Erikin äiti, syntyjään kööpenhaminalainen Karla Abrahamsen (s. 1877, k. 1960 Haifa) meni 21-vuotiaana naimisiin meklari Valdemar Isidor Salomonsen’in (27) kanssa vuonna 1898. Heti häiden jälkeen Valdemar pakeni Meksikoon tai Yhdysvaltoihin mahdollisesti taloudellisten rötösten vuoksi (avioliitto ehkä mitätöitiin). Vuonna 1902 Karla Salomonsen lähti lomalle pohjois-Saksaan tietämättä au-raskaudestaan. Hän synnytti Erikin kesäkuussa Frankfurtissa ja siirtyi Buehl’iin, jossa hän opiskeli sairaanhoitajaksi. Marraskuussa 1902 hän sai tiedon Valdemarin kuolemasta ulkomailla. Nyt Karla oli virallisesti leski (Abrahamsen).

Erikiä hoitanut lastenlääkäri Theodor Homburger (s. 1868 Karlsruhe, Baden, k. 1944 Haifa) ja Karla Abrahamsen kihlautuivat marraskuussa 1904 ja avioituivat Erikin 3: ntena syntymäpäivänä, 15.6.1905. Erikin sirarpuoliksi syntyivät Elna (1907 – 1908), Ruth Hirsch (s. 1909, k. Haifa) ja Ellen Therese Rava Katz (s. 1912, k. Haifa). (Vasta teinikäisenä tytöt saivat tietää, että veli olikin adptoitu.) Erik sai Saksan kansalaisuuden vuonna 1909, jolloin hänestä tuli Homburger. Isäpuolen adoptio tuli kuitenkin lopullisesti voimaan vasta vuonna 1911. – Koulussa Karlsruhessa Erikiä vierastettiin, koska hän oli juutalainen ja synagoogassa, mutta näytti arjalaiselta. Häneen saatettiin viitata halventavasti nimityksellä goy (”kristitty”) tai ”tanskalainen”. (Karla ja Theodor muuttivat kahden tyttärensä kanssa Palestiinaan 1930-luvun puolivälissä.)

3-vuotiaana Erik luuli, että Theodor oli hänen biologinen isänsä. Ehkä noin 10-vuotiaana Erik tiukkasi yhä tiukemmin äidiltään, että oliko Theodor hänen biologinen isänsä (kuten Theodor itse oli halunnut Erikin ajattelevan). Karla myönsi, että Erik oli adoptoitu mutta ei kertonut, ettei Valdemarkaan ollut hänen oikea isänsä (jonka henkilöllisyyden Karla todennäköisesti tiesi) vaan valehteli, että Valdemar oli jättänyt hänet saatuaan tietää hänen raskaudestaan (joka muka oli Erik). Tämän jälkeen Erik uskoi muutaman vuoden, että Valdemar oli hänen isänsä, mutta epäilykset jatkuivat. Adolesenssi-ikäisenä hän kuuli uusia huhuja, että hänen isänsä olisi tanskalainen taiteellisia kykyjä omaava aristokraatti ja mahdollisesti kristitty. Sen jälkeen kun Karla oli kuollut vuonna 1960, jotkut Erikin ikäiset serkut (Abrahamseninen puolelta) kertoivat kuulemistaan huhuista ja vahvistivat Erikin vuosikausien epäilyt. (Myöhemmin Erik ikään kuin toisti äitinsä valheita, kun hän ei kertonut lapsille oman poikansa Neil’in [1944 – 1965] vaikeasta vammaisuudesta [Downin syndrooma] vaan sanoi tämän kuolleen [alla].)

Kymnaasin jälkeen, vuonna 1921, Erik kirjautui Karlsruhessa olevaan Badenin valtion taidekouluun. Tämän jälkeen, n. 19 – 25 -vuotiaana, hänellä oli pidentynyt ”identiteetti-kriisi” ja Wanderschaft, mikä päättyi vuonna 1927, kun lapsuudenkaveri, ”Mr. Adolescence”, Peter Blos (1904 – 1997), kutsui Erikin Wieniin, jossa Anna Freud (1895 – 1982) hoksasi Erikin hyvän kontaktin lapsiin. Erik osallistui Montessori-koulun opettajankoulutukseen ja kokeellisen Hietzing Schulen (Burlingham’in & Rosenfeld’in koulu) opettajantyöhön. Samalla hän kävi Anna Freudilla psykoanalyysissä lähes päivittäin (maksaen hänelle ”$7 kuussa”) ja osallistui Wiener Pschoanalytische Vereinungin (WPV) viikottaisiin kokouksiin (jäsen vuonna 1933); American Psychoanalytic Associationin (APsaA) jäsen vuonna 1934. – Psykoanalyytikon tutkinto oli ainoa korkeampi ”tutkinto”, mikä Homburger-Eriksonilla on. Myöhemmät psykologian opinnot Yhdysvalloissa eivät johtaneet akateemiseen tutkintoon.

Vuonna 1929 Erik tapasi Hietzingingin Mardi Gras -(naamiais)juhlassa kanadalais-syntyisen sosiologin (M. A. University of Pennsylvania) ja tanssipedagogin Joanin, syntyjään Sarah (Sally) Mowat Lucretia Serson (s. 1903 Gonanagua, Ontario, Kanada, k. 1997 Brewster, Massachusetts), vanhemmat: isä episkopaalinen pastori John Reaby Serson (1850 – 1912), naimisiin 1898, puoliso (& äiti) Mary Louise MacDonald (s. NY, k. 1942 Trenon, New Jersey). – Joan Serson oli psykoanalyysissä Ludwig Jekels’illä (syntyjään [vuoteen 1903] Louis Jekeles, 1861 – 1954). Joanista tuli Erikille älyllinen kumppani koko tämän loppuiäksi.

Erik ei halunnut toistaa äitinsä virhettä (Joan oli raskaana), ja 1.5.1930 pariskunta avioitui, josta Kai Theodor Homburger (Erikson) 1931 (Wien), Jon MacDonald Homburger (Erikson) 1933 (Wien), Sue (o.s. Erikson) Bloland 1938 (New Haven) & Neil Erikson 1944 – 1965 (Berkeley [”Mongolian idiot”]). Kai (nykyään merkittävä sosiologi, Yale University, New Haven, Connecticut), Jon (Port Angeles, Washington) ja Sue (psykoterapeutti New Yorkissa) kasvatettiin kristillisesti. (Erik kertoi Neilin tragediasta Kaille joskus 1940-luvulla, Suelle n. vuonna 1951.)

Vuonna 1933 Homburgerien perhe lähti Saksasta (tai Weimarin tasavallasta, de facto Kansallissosialistisesta Saksasta) ja muutti (kansalaisuus: ”Scandinavian”) Yhdysvaltoihin, jossa Erik Erikson teki merkittävän uran psykoanalyysin teoreetikkona (ja kuuluu psykoanalyysin Top 10:een). Varsinkin pääteoksensa Childhood and Society (1950; Lapsuus ja yhteiskunta, 1962, 1982) pokkariversion (1953) myötä Erikson alkoi kasvaa kansalliseksi ikoniksi. (Anna Freud halvensi hänen työtään ”sosiologiaksi”.) – Eriksonia on sanottu Freudin jälkeen kuuluisimmaksi psykoanalyytikoksi (vaikkakaan kansa ei häntä psykoanalyytikoksi miellä, koska hänen fokuksensa oli sosiaalipsykologinen eikä täten ”vaarallinen”).

”Identiteetin arkkitehti” oli itse monin tavoin identititeetti-vammainen: ammatillsesti (ei-akateeminen/professori; psykoanalyytikko/antropologi ym.), uskonnollisesti (juutalainen/kristitty), kansallisesti (tanskalainen/saksalainen/ yhdysvaltalainen), familiaarisesti (isätön/imaginaarinen isä/ottopoika; huolehtija/hylkääjä). Tytär valottaa näitä puolia kirjassaan Sue Erikson Bloland (2005): In The Shadow of Fame: A Memoir by the Daughter of Erik H. Erikson.

Paul Joseph Oppenheimer, s. 22.6.1901 (37) Yhdysvaltoihin (NY) 1937, k. 12.5.1949

[Psykopatologia]

P ä ä l ä h t e e t:

Erikson, Erik H. ([1950] 1965): Childhood and Society. Revised and enlaged edition 1965. Forgmore, St Albans (England): Triad/Paladin, 1977. — 397 p. (Lähdemerkintä: 1950/1965.)

Erikson, Erik H. ([1950] 1962, 1982): Lapsuus ja yhteiskunta. Alkuteos Childhood and Society, 1950. Suomentanut 1962 Esko Huttunen. Toinen, tarkistettu painos 1982 (tarkistanut Helena Luukkonen). Jyväskylä: K. J. Gummerrus Osakeyhtiö, 1982. — 447 s. (Lähdemerkintä: 1950/1982.)

Erikson, Erik H. (1968): Identity: Youth and Crisis. London: Faber and Faber Limited, 1974. — 336 p. (Lähdemerkintä: 1968.)


Eriksonin pääteokseen viitataan tekstissä seuraavasti (esimerkiksi): Erikson 1950/1965, p. 1—5; 1950/1982, s. 1— 6.

Jos olen edelleen tarkistanut suomennosta, merkitsen sen erikseen:

Erik H. Erikson (1902—1994) kirjoittaa teoksessaan Lapsuus ja yhteiskunta (1950/65, p. 239; 1950/82, s. 251—252; suomentanut uudelleen Pertti Luukkonen):
(- -)
Genitaalisuus merkitsee täten esteetöntä kykyä kehittää orgastinen potenssi, joka on niin vapaa esigenitaalisista häiriöistä, että genitaalinen libido (eikä vain kinseylaiset seksuaaliset purkaukset) voidaan ilmaista heteroseksuaalisena vastavuoroisuutena, jolloin sekä penis että vagina ovat täysin herkkiä ja jolloin koko kehossa tapahtuu kouristuksenomainen jännityksen laukeaminen. Tämä on melko konkreettinen tapa sanoa jotain prosessista, jota emme todellakaan täysin ymmärrä. Tai sanoaksemme saman tilanteiden kautta: sen kokonaisvaltainen tajuaminen, että saa orgasmin huipentuvassa myllerryksessä ylivertaisen kokemuksen kahden ihmisen vastavuoroisesta säätelystä, vie terän vihamielisyydeltä ja potentiaaliselta raivolta, jota tuottaa miehen ja naisen tosi tai kuviteltu rakkauden ja vihan vastakohtaisuus. Tyydyttävät seksuaaliset suhteet tekevät näin muodoin seksuaalisuuden vähemmän pakonomaiseksi sekä ylikompensaation ja sadistisen kontrollin tarpeettomaksi.
(- -)

[Psykopatologia]

viewtopic.php?f=8&t=4575

[Psykopatologia]

http://img.medscape.com/article/819/857/819857-fig1.jpg

[Psykopatologia]

In the Shadow of Fame: A Memoir by the Daughter of Erik Erikson (Book Review)
Bloland, Susan Erikson. New York: Viking Press, 2004
Reviewed By: Eisold, Barbara, Spring 2005, pp. 37 - 40
(- -) http://www.apadivisions.org/division-39 ... -fame.aspx

[Psykopatologia]

Erk H. Erikson ([1950] 1962): Lapsuus ja yhteiskunta. Suomentanut Esko Huttunen. Syvyyspsykologinen sarja n:o 3. Jyväskylä: K. J. Gummerrus Oy. - 442 s., liitteitä ja hakemisto. 1100:-, sidottuna 1400:-.

Eriksonin kirjan arviointi vuonna 1962 on ollut tuntuvan runsasta. Minulla on teoksesta 14 arvostelua:

Juhani Hirvas (Uusi Suomi 22.6.1962): Mistä aikuiset tulevat.
(Suomentaja Esko Huttusen vastaus Hirvakselle, Uusi Suomi 14.7.1962)

Yrjö O. Alanen (Uusi Suomi 9.7.1962): Erik H. Eriksonin teoksen suomennos.

R. Olavi Viitamäki (Kirjastolehti 6/1962): Erikson, Erik H. Lapsuus ja yhteiskunta.

Maj-Lis Pohjola (Vartija 5-6/1962): Lapsipsykologiaa.

Aku-Kimmo Ripatti (Koillissanomat 28.7.1962): Lapsuuden hämäristä.

Harry Rintala (Suomen Sosialidemokraatti 27.5.1962): Lapsipsykologiaa vai mitä?

P. Hovilainen (Hämeen Sanomat 19.5.1962): Syvyyspsykologiaa.

K. S. (Helsingin Sanomat 28.5.1962): Syvyyspsykologista sarjaa.

Pauli A. Kopperi (Kauppalehti 16.8.1962)

H. H.-E. (Kansan Lehti 25.7.1962): Kaksi syvyyspsykologista käännösuutuutta.

Kauko Kula (Kauppalehti 7.7.1962): Lapsuus ja yhteiskunta.

T. H. (Uusi Aura 12.5.1962): Lapsuus ja yhteiskunta.

H. R. (Satakunnan Kansa 4.5.1962): Lapsien psykoanalyysistä.

(Kasvatus ja koulu 3/1962): Lapsuus ja yhteiskunta.

[Psykopatologia]

Psychosocial Theory Erikson: Doug Davis and Alan Clifton, Haverford '95) http://ww3.haverford.edu/psychology/dda ... tages.html
(- -)

Zones, Modes, and Modalities

A
"a" "b" and "c" identify the oral, anal, and gential zones, respectively; and numbers "1" through "5" pertain to the passive and active incorporative, the retentive and eliminative, and the intrusive modes, respectively.

Erikson's illustration of "the interplay of one zone with all the modes" (1950, p. 73ff.) by means of circles and arrows is among the most confusing moments in his book. Here are the diagrams (Erikson, 1950, p. 89), at the point male and female development are said to diverge in locomotor/intrusive/"phallic"/Oedipal Stage 3:
.
Each cell of the diagram represents a child at some moment of zone-mode interaction.

Note that the dark-bordered, stair-case-like, trend of developmet for the boy (Figure 4) is turned back in the case of the girl (Figure 5), but that each has the other's dominent mode in latent (dotted-border) form. The boy seems to give up much of his incorporativeness, and the girl much of her intrusiveness, at the fourth level (i.e., early in the "Initiative/Guilt" stage).

[Psykopatologia]

Vyöhykkeet (zones), moodit (modes) ja modaliteetit (modalities)

A. S u u ja a i s t i t

Eriksonin epigeneettinen moodi-"kartta": I oraalinen ("passiivis"-riippuvainen imemis-)vaihe (I 1 eli A 1: oraalis-respiratoris-sensorinen):
A
Kuva 1. (Toisessa painoksessa (1963) kartaston roomalaiset numerot (I - VIII) on muutettu kirjaimiksi A - H.)

Iso ympyrä (1 - 5) edustaa koko elimistöä (organismia), jossa (pienet ympyrät) voidaan erottaa kolme vyöhykettä (zones):
a: oraalis-respiratoris-sensorinen, joka sisältää kasvojen aukot ja ylemmät ravinnonotto-elimet (suu).
b: anaalinen, ulostus-elimet.
c: genitalia, sukupuoli-elimet. (Tässä painotus on pikemminkin anatomis-fysiologisissa funktioissa kuin anatomisessa läheisyydessä. Esimerkiksi uretraalisten (virtsaamis-)toimintojen hermotus liittyy osin anaaliseen ja osin genitaaliseen vyöhykkeeseen riippuen hermotuksen mobilisoitumisesta.)

Jokainen pieni ympyrä edustaa elin-moodia (organ modes):
1: oraalinen - inkorporatiivinen (sisäänottava) 1, imeminen; vastaava (psyko-)sosiaalinen modaliteetti: saada.
2: oraalinen - inkorporatiivinen (sisäänottava) 2, pureminen; vastaava (psyko-)sosiaalinen modaliteetti: ottaa.
3: oraalinen - retentiivinen (pidättävä, säilyttävä)
4: oraalinen - eliminatiivinen (poistava, ulostava).
5: oraalinen - intrusiivinen (tunkeutuva, työntävä).
Nuoli kuvaa moodin "suuntaa". - Vaakasuora poikkeama (A1 -> B2 etc.) merkitsee vyöhyke (zone-)takertumaa (fiksaatiota).

A1 (tai I1) on varhaisen eli 1. oraalisen vaiheen - ilmemis-vaiheen - normaali- ja myös perus-moodi, joka sisältää myös ihon (iho-erotiikka). Tätä sisäänottamistavan (inkorporaation) yleistymistä oraalisessa vyöhykkeessä olevasta fokuksestaan (suu) kaikkiin kehon vyöhykkeisiin edustaa A1:n ulkoreunan lihavoiminen.

Toiset ympyrät (2, 3, 4, 5) edustavat (yllä) lisä-moodeja, joiden suhteellinen tärkeys vaihtelee yksilön temperamentin yms. mukaan. Lisä-moodit pysyvät kuitenkin alisteiseina ensimmäiseen sisäänottamis-moodiin (A1) nähden, ellei lapsen sisäisen säätelyn menetys tai äidin (hoivaajan) "väärä" käyttäytyminen häiritse vyöhykkeen ja hoivaajan keskinäistä sääntelyä.

Elin-moodeista (psyko-)sosiaalisiin modaliteetteihin

Kun lapsi varttuu, hän kohtaa eri kehitysvaiheessaan oman kulttuurinsa hoiva- ja kasvatustavat. Eriksonilla kutakin latenssia edeltävää psyko-seksuaalista (ja psyko-sosiaalista) vaihetta (A & B oraalinen 1 & 2, C anaalinen, D & E fallis-oidipaalinen) edustaa tyypillinen elin-moodi ja tätä taas tyypillinen (psyko-)sosiaalinen modaliteetti, lapsen oman oppimisen tulos, jonka kautta hän kohtaa ympäristön (äidin ja perheen ja myöhemmin yhteiskunnan laajemminkin). Esimerkiksi oraalisen A1-vaiheen moodi on imeä, mitä vastaa modaliteetti saada; oraalisen B2-vaiheen moodi on purra, mitä vastaa modaliteetti ottaa.
Tämä yksilön ja hänen ympäristönsä vastavuoroinen säätely liittyy Rapaportin ja Gillin (1959: 806 - 808) eksplisiittisesti esiin tuomaan psykoanalyysin adaptiiviseen näkökulmaan, jonka mukaan psyykkisten ilmiöiden psykoanalyyttiset selitykset sisältävät propositioita, jotka koskevat ilmiön suhdetta ympäristöön.

A: oraalis-respiratoris-sensorisen vaiheen vyöhyke-takertumista

Esimerkki (A:) oraalis-respiratoris-sensorisen vaiheen sisäisen säätelyn puutteesta sekä siihen liittyvistä vyöhyke-takertumista (ja siirtymistä) olisi mahalaukun alasuun kouristus, joka siirtää ruoan takaisin ulos (A4; oraalis-poistava moodi) pian normaalin sisäänoton (A1) jälkeen. Tällöin vallitsevan sisäänottamis-moodin rinnalle (A1) tulee oraalis-poistava moodi (A4). Seurauksena saattaa olla pidättämisen varhainen ylikehitys ja oraalinen sulkeutuminen (A3; oraalis-pidättävä moodi), joka voi muuttua yleisyneeksi epäluottamukseksi kaikkea sisääntulevaa kohtaan, koska se ei "halua" jäädä. (Tähän voisin lisätä, että on ihmisiä, joiden on erityisen vaikea oksentaa: tällöin sisäänotettu haluaa korostuneesti (ja usein "obsessionaalisesti") jäädä, eikä siitä meinaa millään päästä eroon!)

A2-moodi edustaa tapausta, jossa vauva puree ikenillään nänniä, jolloin äiti vetäytyy ja jolloin vauva saattaa kehittää puremis-refleksin, jolla hän "kynsin hampain" pyrkii tavoittelemaan pakenevaa nänniä rennon ilmemisen sijaan.

A5-intrusiivisesta moodista Erikson ei anna esimerkkiä. - Mielestäni esimerkki voisi olla Alien, kahdeksas matkustaja, jonka "veri" tunkeutuu hetkessä jopa metallilevyjen läpi.



(Psyko-)sosiaalinen modaliteetti saada

Oraalis-respiratoris-sensorisen vaiheen oraalis-sisäänottavaa (inkorporatiivista) moodia - imemistä - vastaava (psyko-)sosiaalinen modaliteetti on saada (get), joka merkitsee (tavallisimmin äidiltä) annetun vastaanottamista ja "hyväksymistä". (Vaikka tapahtumisessa on vaistomaista pohjaa), vauvan hapuileva elimistö oppii tämän ensimmäisen modaliteetin vasta kun hänen elimistönsä on oppinut säätelemään elinjärjestelmäänsä siten kuin äiti ja muu ympäristö järjestävät lapsenhoitomenetelmänsä. (Ennen sotia Suomessakin taisi olla "virallisena" järjestelmänä behaviorismin perustajan yhdysvaltalaisen John Watsonin (1878 - 1958) opeista lähtöisin ollut vauvan "huudattaminen" eli lapsen opettaminen säännöllisiin ruoka-aikoihin. Vauvat vaan eivät hevin totelleet vaan "vahvistivat keuhkojaan" yhäkiihkeämmin.)
Saadessaan mitä annetaan ja oppiessaan saamaan jonkun tekemään hänelle mitä hän haluaa saada tehdyksi lapsi myös kehittää välttämättömän minän perustuksen muuttuakseen itse antajaksi.

Eriksonin epigeneettinen moodi-"kartta": 2. oraalinen (oraalis-sadistinen, "kannibalistinen") vaihe (II 2 eli B 2):


II (B) oraalisessa vaiheessa moodi (II 2 eli B 2) eli sisäänottaminen puremalla ja modaliteetti ottaa hallitsevat oraalista vyöhykettä. (Varhaisemmassa oraalisessa vaiheessa moodi II 2 (eli A 2) - vaakasuora siirtymä - merkitsi prematuuria vyöhyke-takertumaa.) Nyt vauvan täytyy oppia hillitsemään puremisintoaan nänniä kohtaan, jotta äiti ei vetäydy.

B. U l o s t u s e l i m e t ja l i h a k s i s t o

C. L i i k k u m i s k y k y ja s u k u p u o l i e l i m e t

D. E s i g e n i t a a l i s u u s ja g e n i t a a l i s u u s

(Erikson 1950/1982)
(24.4.2016; jatkuu)

[Psykopatologia]

.

[Psykopatologia]

K i r j a h a n k i n t o j a:

1. GUIDE TO PSYCHOANALYTIC DEVELOPMENTAL THEORIES. Springer. Joseph Palombo; Harold K. Bendicsen; Barry J. Koch; 118.10 € - booky.f
2. IDENTITY AND THE LIFE CYCLE. WW Norton & Co. Erikson, Erik H. 17.10 € - booky.f
3. THE LIFE CYCLE COMPLETED (PAPER). W. W. Norton & Company. Erik H. Erikson & Joan Erikson; 16.20 € - booky.f
4. Insight and Responsibility. Erik H. Erikson. 17,40 € - Saks. Amazon
5. Identity's Architect: A Biography of Erik H. Erikson. Friedman, Lawrence Jacob; 26,37 € - Saks. Amazon
6. In the Shadow of Fame. Sue Erikson Bloland. 5,91 € - Saks. Amazon

[Psykopatologia]

E s i p u h e

Erik H. Erikson (1902—1994) on ollut suomalaisen psykoanalyytikon Jukka Välimäen mukaan Sigmund Schlomo Freudin (1856—1939) jälkeen kuuluisin psykoanalyytikko. Havainto pohjaa Eriksonin lähes profeetan asemaan nostaneen Childhood and Society (1950) -teoksen maailmanlaajuiseen suosioon (Lapsuus ja yhteiskunta, 1962; korjattu suomennos toisessa painoksessa 1982). — Välimäen väite on luultavasti tosi, mutta se sisältää mielestäni tietynlaisen paradoksin:

Näet edes sivistyneet, saatika sitten suuri yleisö, eivät miellä Eriksonia psykoanalyytikoksi vaan pikemminkin sosiaalitieteilijäksi, joka on älykkäästi hahmottanut ihmisen elämänkaaren syntymästä vanhuuteen. Viisaasta sosiologista on helpompi pitää kuin pesunkestävästä analyytikosta, joka näkee kaiken seksuaalisena!

Kirjoituksessaan psykoanalyyttisen ego-psykologian nelivaihesesta kehityksestä Rapaport (1958: 745—757) sijoittaa Eriksonin (p. 752—754) yhdessä Heinz Hartmanin (1894—1970) ja hänen työtovereidensa (Ernst Kris & Rudolph Loewenstein) neljänteen vaiheeseen (n.1937—n.1970), jolloin fokus psykoanalyysissa laajeni sosiaalisen realiteetin suuntaan. Edellisiin on lisättävä vielä psykoanalyysin ”akateemikko” David Rapaport (1911—1960) itse. — Eriksonia ei tulisi pitää neo-psykoanalyysin (Karen Horney, Fromm, Kardiner, Sullivan) edustajana vaan freudilaisen psykoanalyysin suorana jatkajana.

Suuri yleisö tuntee Eriksonilta lähinnä vain hänen juutalais-kristillisen ideaali-mallinsa, Ihmisen kahdeksan kehitysvaihetta (7. luku, suomalaisessa v:n 1982 laitoksessa s. 239—257; 19 s.). Malli jopa ”piti paikkaansa” länsimaissa aina 1970-luvulle saakka. Mutta varsinkin nykyään ovat erilaiset sateenkaariperheet ja trans-sukupuoliset tulleet mukaan sekoittamaan kuvioita.

Eriksonin painavinta antia saattaa kuitenkin olla 2. luku, Lapsuuden seksuaalinen kehitys (s. 45—98; 54 s.), jossa Erikson kuvaa eri psyko-seksuaalisiin vaiheisiin liittyviä elin-moodeja ja vastaavia sosiaalisia modaliteetteja sekä niiden normaalia ja poikkeavaa kehitystä. Erikson käyttää kuvauksissaan graafisia ympyröitä ja nuolia yms., eikä esitystä ole kaikin osin helppo ymmärtää. Juuri tätä haluan kirjassani selventää – myös itselleni. Haluaisin muutenkin elvyttää klassista viettiteoriaa Freudin, Karl Abrahamin (1877—1925) ja Otto Fenichelin (1897—1946) viitoittamalla tiellä. Uskon myös, että klassinen vietti-teoria on psykoanalyysin perusantia, joka on suhteellisen riippumatonta yhteisöjen sosiaalisesta kehityksestä. Ote on tällöin kliininen vastakohtana Freudin myöhemmälle dualistiselle ja meta-psykologiselle vietti-teorialle, jossä hän ryhmittää vietit Erokseksi (”elämänvietti”) ja Thanatokseksi (”kuolemanvietti”). (Suomessa Ikonen & Rechardt (1977) ovat tulkinneet Thanatoksen yleisenä pyrkimyksenä rauhaan.)
(2.7.2017)

[Psykopatologia]

Erik H. Erikson: ”Matrikkeli”-tietoja

Psykoanalyytikko Erik H(omburger) E r i k s on, s. 15.6.1902 Frankfurt am Main, Hessen-Nassau, Saksan keisarikunta, k. 12.5.1994 (91) Harwick, Cape Cod, Massachusetts, Yhdysvallat

I s ä: tuntematon tanskalainen.

Ä i t i: sh Karla Homburger, s. 7.8.1877 Kööpenhamina, k. 29.12.1960 (83), Haifa, Israel (syntyjään Abrahamsen 1877–1898, Salomonsen 1898–1905, Homburger 1905–1960); 1. avioliitto 7.8.1898 (21 v.)–11/1902, puoliso (27-v.) meklari Valdemar Isidor Salomonsen (s. 12.2.1871 Kööpenhamina, k. 10/1902; 31), avioliitto kesti käytännössä vain hääyön (alla); 2. (kihlaus 11/1904) avioliitto (Erikin 3-vuotispäivänä) 15.6.1905–1944 (leski), puoliso (& Erikin kasvatus-isä) Theodor Homburger (alla).
— Kohta häiden jälkeen Valdemar pakeni Meksikoon tai Yhdysvaltoihin mahdolli-sesti taloudellisten rötösten vuoksi (1. avioliitto ehkä mitätöitiin). 1902 Karla Salo-monsen lähti lomalle pohjois-Saksaan tietämättä au-raskaudestaan. Hän synnytti Erikin kesäkuussa Frankfurtissa ja siirtyi Buehl’iin, jossa hän opiskeli sairaan-hoitajaksi. Marraskuussa 1902 hän sai tiedon Valdemarin kuolemasta ulkomailla. Nyt Karla oli virallisesti leski (Salomonsen). – On epäselvää, tiesikö Karla itse Erikin isän. On arveltu tietäneen mutta että hän halusi mahdollisesti suojella itseään, Theodoria ja Erikiä häpeältä tms.

K a s v a t u s-i s ä: (yllä) v:sta 1905 lastenlääkäri Theodor Nathan Homburger, s. 9.3.1868 Karlsruhe, Baden-Württemberg, Preussi, k. 6.10.1944 (76) Haifa. – Karla & Theodor muuttivat Karlsruhesta (Italian kautta) vuonna 1935 Palestiinaan (11 Cypress Street, Haifa), jossa he asuivat samassa taloudessa tyttärensä (alla) Ellenin (s. 1912) kanssa. Haifassa Theodor toimi mm. koululääkärinä.
– (Erikson esiintyy myös muodossa Eriksen.)

— L a p s e t (äidillä 4; yhteisiä 3):
1) Erik H. (Homburger) Erikson 1902–1994 (syntyjään Erik Salomonsen 1902– 1909, Erik Homburger (adoptio; virallisesti 1911) 1909–1933, Erik Homburger Erikson (Yhdysvaltoihin muuton myötä) 1933–1938 ; Erik (H.) Erikson (kansalai-suus "skandinaavisesta" yhdysvaltalaiseksi) 1939–1994); (ja sisarpuolet)
2) Elna Henny Homburger s. 14.2.1907 Karlsruhe, k. 1909 (2-v.) Karlsruhe (kurkkumätä);
3) [HIRSC] Ruth Edith Homburger, s. 31.3.1909 Karlsruhe, (Ruth Hirsch k. 21.5.2004? (95) Teaneck, New Jersey) (Oppenheimer-Homburger 1930–1949, Hecht=>1951=>? Hirsch); 1. avioliitto 1930–1949, puoliso liikemies (maatalous- koneita ym.) Paul Joseph Oppenheimer (s. 22.6.1901 Groß-Gerau, k. 12.5.1949 Yhdysvallat), tytär Ellen Oppenheimer s. 17.2.1933 Mainz; perhe muutti Groß-Gerau'sta 14.7.1936 Frankfurtiin ja sitten 1937 Ranskan kautta Yhdysvaltoihin (108–121 66th Ave. Forest Hills L. I. New York, NY County); 2. avioliitto (Yhdysvallat) 1951, puoliso Hugo Hecht;
4) [KATZ] (sionistinen) Ellen Therese Homburger, s. 17.10.1912 Karlsruhe, k. ? Haifa (Katz-Homburger 1933–); muutto Palestiinaan 1933, puoliso Yair (Jair) Katz (1904–1964 Haifa). — (Ellen oli elossa ainakin vielä vuonna 1994. Hän ei osallistunut velipuoli Erikin protestanttisiin hautajaismenoihin.)

P u o l i s o: 1.5.1930– (Wien) tanssipedagogi ym. (M.A. sosiologia, U. of Pennsylvania) Joan M(owat) Erikson, s. 27.6.1903 Gonanagua, Ontario, Kanada, k. 3.8.1997 (94) Brewster, Massachusetts, Yhdysvallat (syntyjään Sarah Lucretia Serson,=>Sarah Mowat Serson (Mowat oli äidin ystävätär)=>Sally Mowat Serson, =>Joan Mowat Serson, (avioliittoon)=>1930–1939 Joan Mowat Homburger, (perheen nimen muutos)=>1939–1997 Joan Mowat Erikson); isä anglikaaninen (episkopaalinen) pastori Rev. John Reaby Serson (s. 17.12.1850 Fitzroy, Ottawa, Ontario, Kanada, k. 7.9.1912 (61) Gananoque, Ontario, Kanada), äiti Mary Louise MacDonald (1898; 34) Serson (s. 6.5.1864 Pottstown, Pennsylvania, Yhdysvallat, k. 1942 (77) Trenon, New Jersey, Yhdysvallat); 3/3-lapsi (1) (Rev. Charles MacDonald Serson 1899–1995; 2) Mary (Molly) Reaby Willard Serson 1901–?; 3) Sarah Lucretia Serson 1903–1997, Erikin puoliso).
1939
— L a p s e t: 1) Yalen sosiologian emeritus-professori Kai T(heodor) Erikson s. 12.2.1931 Wien (nyk. Branford CT); 2) Jon M(acDonald) Erikson s. 1933 Wien (nyk. Port Angeles WA); 3) psykoterapeutti Sue M. Erikson Bloland s. 1938 New Haven, Connecticut (nyk. Hastings-on-Hudson NY), ex-puoliso (1961–1976, ero) sosiologi Harland (Harley) G. Bloland (1928–7.11.2004); 4) Neil Erikson s. 1944 Berkeley, CA (”Mongolian idiot”), k. 1965 (21), Santa Rosa, CA (tuhka-uurnan laskussa olivat läsnä vain Jon & Sue).

(Varsinkin päivämääriä koskeviin tietoihin on hyvä suhteutua varauksellisesti.)

Google: “Karla Abrahamsen b. 7 Aug 1877 Copenhagen, Denmark” http://noblecircles.com/genealogy/getpe ... tree=tree1
Google: “Juden in Gross-Gerau. Eine lokale Spurensuche” http://www.erinnerung.org/
Friedman 1999; ym.

[Psykopatologia]

Sanasto ja hakemisto

Austen Riggs Center (perustettu 1913 nimellä The Stockbridge Institute for the Study and Treatment of the Psychoneuroses), Stockbridgessä (Massachusetts) sijaitseva psykiatrinen tutkimus- ja hoitolaitos, jonka yhteyteen perustettiin 1994 Erikson Institute for Education and Research. – Suomalaisista psykiatrian professori Veikko Tähkä (1926 – 2012) työskenteli 1959 – 1961 Austen Riggsissä samaan aikaan Eriksonin (1951 – 1960) kanssa.

[Psykopatologia]

Sisältö: Ihmisen vaiheet Eriksonin mukaan
Lukujen I—V otsikoissa on ensin ERIKSONilainen muotoilu (esim. ORAALINEN VAUVAIKÄ), jonka jälkeen on klassisen psykoanalyttisen teorian mukainen formulaatio (esim. oraalinen periodi: imemis-vaihe ja puremis-vaihe).

Epigeneettinen kartta 1
Epigeneeninen kartta 2
Sisältö
Esipuhe
Homburgerit: matrikkeli-tietoja
Miksi Eriksonia on sanottu ”identiteetin arkkitehdiksi”?
Eriksonin peruskäsitteitä: diagrammit ym.

I ORAALIS-HENGITYKSELLINEN, AISTILLIS-KINESTEETTINEN VAUVAIKÄ (0—1+ -vuotias): oraalinen periodi: (passiivinen) imemis-vaihe (0—n.1/2-vuotias) ja (aktiivinen) sadistinen (kannibalistinen) puremis-vaihe (n.1/2—1+-vuotias).

II ANAALIS-URETRAALINEN, MUSKULAARINEN VARHAISLAPSUUS (n.1—n.3 -vuotias): anaalinen periodi, jossa anaalis-sadistinen (ekspulsiivinen) vaihe (n.1—2+-vuotias) & anaalis-säilyttävä (retentiivinen) vaihe (n.2+—n.3+-vuotias).

III INFANTIILIS-GENITAALINEN LIIKUNNALLINEN LEIKKI- JA ESIKOULUIKÄ (n.3—n.5+ -vuotias): fallinen (fallis-oidipaalinen) periodi.

IV LATENSSI, KOULUIKÄ (n.6+—11/12-vuotias), fokus kognitiivisessa kehityksessä. (Oidipaalinen konflikti on ratkaistu.)

V NUORUUSIKÄ (n.11+—18+-vuotias) puberteetti (11/12—15/16 -vuotias) & adolesenssi (15/16—18+); aikuisempi genitaalinen kehitys käynnistyy (pohjana lapsuuden (osin) pre-genitaaliset periodit I–III(IV) ).

VI VARHAISEMPI AIKUISIKÄ (n.18+—n.29+-vuotias), lopullinen genitaalinen vaihe hahmottuu; työ ja perhe. (*Klassinen psykoanalyyttinen teoria kattaa vaiheet I—VI).

VII KYPSÄ AIKUISIKÄ (n.30+—n.64+-vuotias), perhe & työ; fokus myös enemmän sosiaalinen.

VIII VANHUUSIKÄ (n.65+—n.80+ -v.); ”viisaus”; myös seniliteetti.

Sanasto ja hakemisto.
Kirjallisuus.
Lapsuus ja yhteiskunta ([1950] 1962) -teoksen arvosteluita Suomessa 1962.
Psyko-seksuaaliset vaiheet (kokooma).
(Loppu.)

[Rakkaussoturi]

Suomeksi Hessenin osavaltio on Hessen, ei Hesse. Samoin saksaksi. Englanniksi käytetään tuota Hesse-sanaa.
Hessen-Nassaun osavaltio oli pinta-alaltaan hieman erilainen kuin nykyinen Hessen.
Olen itse nimenomaan Hessenissä asunut ja opiskellut 1999 kesällä.
Ps. Itse en oikein usko noihin Eriksonin kehitysvaiheisiin, mutta tuntuu kyllä, että on vielä mulla jotkut nuoruuden kehitystehtävät kesken.

[Psykopatologia]

Kiitos!

[Rakkaussoturi]

Bitte schön!